Ruoka
-
Italialainen aamupala eli dolcempi vita heti aamusta
Kun olen kylässä Italiassa, yksi odotetuimmista hetkistä koittaa heti aamulla: italialainen aamupala. Ensimmäisen matka-aamun aamupala on tärkein: kun istun alas, hörppään cappuccinoa ja haukkaan cornettoa, tiedän, että nyt ollaan Italiassa. Näistä hetkistä, ensimmäisistä aamiaisista, on monta ihanaa muistoa. Suomessa aamupalani on ainakin viimeiset kymmenen vuotta ollut se sama: tuorepuuroa ja kotimaisia (pakaste)marjoja, mieluiten puolukoita. Kahvi meillä keitetään kyllä italialaisittain mutteripannulla, mutta muuten italialainen aamupala kuuluu vain Italiaan, sillä pitäähän arjen erota juhlasta! Italialainen dolce vita on klisee, joka pätee vain populaarikulttuurissa tai korkeintaan satunnaisen matkailijan elämässä. Yhdestä kohteesta makeaa elämää on kuitenkin helppo löytää – tai oikeastaan mitään muuta ei sieltä löydäkään: italialainen aamupala on poikkeuksetta makea. Tiedämme kuitenkin, että…
-
Gnocchivuoka ja 5 muuta asiaa Sorrentosta
Tämän päivän postaus vie meidät kahteen paikkaan: uuniin ja Sorrentoon. Uuniin menee gnocchivuoka gnocchi alla sorrentina eli gnocchit sorrentolaisittain, ja lopuksi on hyvä tarkastella Sorrentoa vähän muustakin kuin gnocchi-näkökulmasta. Gnocchit eivät muuten ole lainkaan huonoin juttu Sorrentossa! Gnocchit (tai gnocchi tai gnoccot, miten näihin monikkoihin suhtautuukaan) ovat Suomessakin hyvin tunnettuja pehmoisia peruna–pastapalleroita. Niitä saa kaupasta valmiina tai niitä voi valmistaa helposti itsekin. Tomaattikastikkeen ja mozzarellan kanssa tarjoiltava, lopuksi uuniin työnnettävä gnocchivuoka gnocchi alla sorrentina on gnocchi-klassikko. Hyvin gnocchit maistuvat myös esimerkiksi voi–salviakastikkeen kanssa, erityisesti nämä blogin kurpitsagnocchit Dolomiiteilta. Roomalaiset taas väkertävät gnocchinsa mannaryyneistä tähän tapaan. Koska viime viikolla kirjoitin Mauro Mozzarellan matkoista, piti gnoccheihin saada tällä kertaa mukaan mozzarellaa.…
-
Keväiset keksit ja seljankukka keittiössä
Hyvää Pyhän Yrjön päivää! En oikeastaan itsekään tiedä, mitä tässä toivottelen, mutta 23.4. tosiaan vietetään San Giorgion päivää. Suomessa ilmeisesti vain partiolaiset juhlivat päivää, mutta minut päivä vei – yllättäen – Italiaan ja keittiöön. Vietin pääsiäisen Lombardiassa, jossa tähän San Giorgon päivään kuuluvat eräät tietyt keksit. Ja koska nyt on kevät, myös seljankukka. Fantasma johdatti kasvien maailmaan, ja kasveja lehtineen, juurineen ja kukkineen käytetään monipuolisesti toki keittiössäkin. Seljankukka (mustaselja sambucus nigra) on tästä vain yksi, ajankohtainen esimerkki. Seljan kukinta ajoittuu tietenkin kevääseen, ja seljankukkakeksit pan de mej (tai pane meino) kuuluvat Lombardian alueella Pyhän Yrjön päivän juhlintaan erityisesti Milanossa mutta myös Monzan, Leccon ja Comon alueella. Kuivattu seljankukka on…
-
Oppeja italialaisesta keittiöstä: soffritto
Ylioppilaskoti sai minut pohtimaan omaa opintietäni italialaisessa keittiössä. Ja sehän on pitkä ja päättymätön taival. Ööö siis ne syö pizzaa ja pastaa?! on vaihtunut hieman syvällisempään ymmärrykseen italialaisesta ruokakulttuurista. Ja mikä parasta: syvällisempään makuun! Siinä yhtenä minulle ei-enää-niin-salaisena aseena toimii soffritto. Soffritto on ainesosa ja menetelmä Kun soffrittosta etsii suomeksi tietoa, sitä ei netistä kovinkaan paljon löydy. Pirkka-ruokalehdessä esiteltiin viime syksynä ”pangratto”, jota ripoteltiin ruoan päälle. En ollut koskaan kuullutkaan lehden esittelemästä ”leipämuru” pangrattosta, samantyylisestä pangrattatosta kyllä. Mietin, olisiko ruokatoimittajalla mennyt puurot ja vellit eli pangrattato ja soffritto sekaisin? (Olen huomannut, että ”pangrattoa” on näkynyt Pirkka-lehden jälkeen muuallakin suomenkielisissä ruokaohjeissa. Hesarissa taas viime syksynä ripoteltiin kovin italialaisen oloisen pastan päälle…
-
Tuplasti hyvää: sardinialainen kasvispiirakka x2
Sardiniassa, ihanaa! Kiitos Antonella Aneddan, pääsen taas kurkistamaan sardinialaiseen keittiöön. Se on Suomessa aika vaikeaa, sillä sardinialaisia raaka-aineita ei täältä saa ja koko saaren ruokakulttuuri on muutenkin hyvin omaleimainen. Sardinialaisia kirjailijoitakaan ei varsinaisesti ole joukoittain suomennettu, joten nyt kun mahdollisuus tuli, piti ihan valmistaa ruokia kaksin kappalein: kasvispiirakka kahdella tavalla sardinialaisittain, prego! Sardinia on minulle todella mystinen paikka, joten saaren ruokakulttuurikin on jäänyt vähemmälle tutkimiselle. Olen kirjoittanut blogissa sardinialaisesta ruoasta vain kerran aiemmin. Silloinenkin ruokalaji oli hieman hankala, sillä siihen tarvittiin lampaanlihalientä, sardinialaista pecorinoa ja paikallista leipää. Monet sardinialaiset ruokakokeilut olen joutunut kotikeittiössä torppaamaan heti alkuunsa, koska oikeita raaka-aineita ei löydä Suomessa mistään – kuvaava esimerkki siitä, miten vaihtelevaa ”italialainen”…
-
Linnustajan papupata
Tänään on sunnuntaipöydässä tarjolla linnustajan papupata, joka ei nimestään huolimatta sisällä lintuja eikä sitä linnustajaakaan. Toscanalainen fagioli all’uccelletto tarkoittaa kirjaimellisesti ”papuja pikkulinnun tapaan”, ja eikö ole melko loogista, että kyse ei silloin ole ainakaan linturuoasta? Papupata sisältääkin yksinkertaiseen toscanalaiseen tyyliin papujen lisäksi vain tomaattia ja yrttejä. Toisinaan siihen tosin lisätään myös makkaraa. Kirjoitin viime postauksessani poliittisen kirjallisuuden klassikosta Ruhtinaasta ja Niccolò Machiavellista, joka eli renessanssiajan Firenzessä. Machiavelli oli filosofi, valtiotieteilijä, virkamies ja kirjailija, joka harrasti antiikin kirjallisuutta, kapakoissa ja bordelleissa käymistä – ja linnustamista. Machiavelli on itse myös kirjoittanut linnustajista: hänen mukaansa he, kuten mitä tahansa muutakin ammattia edustavat hyveelliset ihmiset, soveltuvat hyvin armeijaan; Machiavelli arvosteli ankarasti palkkasotureita. Vaikka Machiavelli…
