-
Gianduia, parempaa kuin Nutella
Jouluun jotain silkinsileän suklaista, pehmeää ja pähkinäistä Piemontesta? Torinon enkeli sai kaipaamaan jotain lohdullisen hyvää ankean savusumuisesta kaupungista. Gianduia, piemontelainen suklaa–pähkinätahna, on täyteläisin ja makein lohturuoka, jonka alueelta voi löytää. Gianduia on tarkemmin sanottuna kotoisin juuri Torinosta. Piemonte on ruoka-alueena tunnettu etenkin kahdesta asiasta: tryffelistä, jota olen etsinyt Umberto Econ jalanjäljissä täällä blogissakin, ja tietysti viineistään. Tärkeitä alueella ovat myös hasselpähkinät, le nocciole. Tämän syksyn pähkinät on jo kerätty talteen ja kuivattu, ja nyt niistä voi valmistaa jotain vaikka joulua ajatellen. Kauniiseen purkkiin pakattu gianduia sopisi joululahjaksikin. Gianduia tuo mieleen Nutellan, maailman kuuluisimman suklaa–hasselpähkinälevitteen, joka sekin on kotoisin Piemontesta. Gianduia on kuitenkin Nutellaa pähkinäisempää ja jos minulta kysytään, paljon paremman…
-
Susumelle: suloisen suklaiset joulukeksit Calabriasta
Synkkyydestä suloisuuteen! Calabriasta tulee järkyttävien asioiden lisäksi myös järkyttävän hyviä asioita – nyt puhutaan tietenkin ruoasta! Italiassa ei jouluruoista tule pulaa, kun jokaisella alueella on omat paikalliset erikoisuutensa. Calabrialaista joulupöytää tarkastellessani huomioni kiinnittivät erityisesti lukuisat joululeivonnaiset. Niistä jo nimen perusteella jouluiseen leivontakokeiluun valikoituivat suloisesti nimetyt susumelle, suklaaseen upotetut mausteiset joulukeksit. Voivatko ne olla mitään muuta kuin suussa sulavan hyviä?! Rehellisyyden nimissä pitää silti sanoa kekseistä yksi asia: minusta keksitaikina on aina parempaa kuin valmiit, paistetut keksit. Näiden keksien taikina on erityisen hyvää siksi, että kotoisen piparitaikinan (raakojen taikinoiden kuningatar!) tapaan se on mausteista. Yksi kumma asia taikinassa kuitenkin on: siihen ei tule lainkaan lisättyä rasvaa. Ei siis voita, margariinia…
-
Joulurulla Triestestä
Joulu on vuoden inspiroivin ruokajuhla. Minua se inspiroi eniten leivonnassa. Rakastan suklaata, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, manteleita ja jouluisia mausteita, joista voi kehitellä vaikka mitä ihanaa. Niitä kaikkia sisältää myös tämä joulurulla Italian Triestestä, presnitz oudolta nimeltään. (Ja entäs ulkomuoto: joulumakkara tai joulukäärme voisi olla kuvaavampi nimitys kuin kaunisteleva joulurulla.) Italian Triestessä on ainutlaatuinen, wieniläistunnelmaa henkivä kahvi(la)kulttuurinsa, josta olen kirjoittanut aiemmin Kahvilaesseitä-postauksessa. Triesten kuuluisimpia kahviloita on upea Antico Caffè San Marco, jossa viihtyi hyvin myös kuuluisa triesteläinen kirjailija Claudio Magris. En tiedä, nauttiko Magris joulunaikaan presnitziä kahvinsa kera kantakuppilassaan, mutta joulurulla näyttäisi ainakin nykyään löytyvän Antico Caffè San Marcon listalta. Leivonnainen henkii sekin lehtitaikinoineen minusta selvää itävaltalaistunnelmaa. Kokeilin tämän rullan…
-
Pettämätön hillopiirakka
Hillopiirakka tuo vaihtelua hedelmä- ja marjapiirakoihin ja syntyy nopeasti silloin, kun kaapissa on kaupan valmis murotaikina ja purkillinen hilloa odottamassa. Yhtä hyvin se valmistuu myös itse tehdystä taikinasta ja oman keittiön hilloista. Hillopiirakka crostata on italialainen klassikkoleivonnainen, joka ei petä koskaan – toisin kuin eräskin kirjailija ja hänen henkilöhahmonsa viimeisimmässä kirjapostauksessani. Siihen voi käyttää mitä tahansa hilloa tai paistonkestävää marmeladia. Ja jos mielessä on kaappien siivous (vaikkapa vielä ennen joulua), kukaan ei estä yhdistelemästä siihen eri hillopurkkien loppuja. Italiassa crostatassa voi olla täytteenä myös Nutellaa, ricottaa ja suklaata tai kreemiä (crema pasticcera), eivät huonoja nekään. Kaikki toimii! Hilloja tulee usein hillottua kaapissa liiaksikin. Meiltä löytyi kaapista Signoren kesällä valmistamia…
-
Nutellakeksit sateisiin syysiltoihin
Nutellakeksit ovat täydellistä nautiskeltavaa sateisiin syysiltoihin, kun istut sohvannurkassa lukemassa runoja höyryävä teemuki kädessä. Niinhän me kaikki näin syksyisin teemme, eikö? Ainakin ilman niitä runoja. Minulle oli aikanaan uusi tieto, että Nutella on italialaista. Tai oikeastaan minua hämmästytti se, että Kinder-munat ovat italialaisia! Nutella ja Kinderhän ovat samaa Ferrero-perhettä, jonka omistaja Michele Ferrero oli aikanaan Italian rikkain mies. Kinder-munien nimi on kuitenkin aina vienyt ajatukseni saksankielisiin maihin. Niin kuitenkin on, että Nutella ja Kinder ovat italialaisia, ja Italiassa myydään mitä erilaisempia Kinder-tuotteita, joita ei Suomessa onneksi (vielä!) ole. Katso vaikka tästä linkistä Ferreron omilta sivuilta mittava lista aamu- ja välipaloja, jotka yhtiön ”mission” mukaan tekevät lasten lisäksi onnellisiksi myös vanhemmat!…
-
Zuccotto – jälkiruoka, joka tekee vaikutuksen
Vietin tänä vuonna ensimmäistä äitienpäivääni! Koska meidän Signorino ei ihan vielä osaa leipoa, ideoin ja toteutin äitienpäivän kakkuni tällä kertaa itse Signoren avustuksella. Halusin jotain naisia ja äitejä kunnioittavaa viime viikon renessanssisankarittarien hengessä. Tämä näyttävä jälkiruoka lo zuccotto fiorentino juontaa juurensa renessanssiajan Firenzeen ja yhteen sen voimanaisista. Zuccotton alkuperäinen nimi on ”Caterinan kypärä” (L’elmo di Caterina de’ Medici). Se valmistettiin alunperin pienen kypärän sisään ja nimettiin 1500-luvulla eläneen kuningatar Caterina (Katariina) de’ Medicin (1519–1589) mukaan. Katariina oli osa Medicien mahtisukua, joka vaikutti Firenzessä 1400-luvulta 1700-luvulle. Italian renessanssistahan ei voi puhua ilman Medicejä, jotka olivat merkittäviä taiteen suojelijoita ja tukijoita. Heillä oli valtava vaikutus aikansa italialaiseen taiteeseen, ja heidän mittaamattoman arvokas…
