-
Pastiera, pääsiäiskakku Napolista
Italialainen pääsiäinen on inspiroiva ruokajuhla. En voi sille mitään, että leivontateema (taikinajuuri, napolilainen pizza, vanilja–sitruspullat) vaan jatkuu edelleen. Minun on nyt pääsiäisen kunniaksi pakko pysähtyä matkalla Napolista etelään heti Napoliin, sillä Napoli ja pääsiäinen on sellainen yhdistelmä, jota ei ruokamielessä voi jättää väliin. Napolia ei koskaan voi ruokamielessä jättää väliin. Sen sijaan, jos etsii kevyttä syötävää, Napoli ehkä kannattaa jättää väliin. Friteeratun pizzan kotikaupungista tulee toinen toistaan törkeämpiä ruokalajeja. Napolilaisen pääsiäispöydän ehkä tunnetuin ruokalaji ja kiistämätön kruunu on miljoonan kalorin pääsiäiskakku pastiera. Pastiera on aika pläjäys. Sokeria, ricottajuustoa, kananmunia ja voita (tai alkuperäisessä reseptissä laardia – sekin vielä!) tarvitaan pökerryttävä määrä. Hienostunutta makua pastiera sen sijaan saa appelsiininkukkavedestä, raastetusta sitruunankuoresta ja vaniljasta.…
-
Eero Hämeenniemi: Napolista etelään – Millainen on tuntematon Etelä-Italia?
Eero Hämeenniemen Napolista etelään (Basam Books 2021) on matkakirja Etelä-Italiasta. Se on täynnä aitoa tunnelmaa, historiaa ja kulttuuria. Il Mezzogiorno eli ”Keskipäivän maa” häikäisee myös maisemillaan ja ruoillaan. Parasta – ja toisinaan myös pahinta – ovat kuitenkin paikalliset ihmiset. Nyt olisi jälleen matkakirjan vuoro. Olen huomannut tarttuneeni sellaisiin usein nyt, kun en muuten pääse matkustamaan Italiaan. Kirja on tämän kevään 2021 uutuuskirja, joten tarjolla on tuoreitakin matkatarinoita. Viihdyin niiden parissa erinomaisesti! Rumat, kauniit, rakastettavat Eero Hämeenniemi on kirjailija, säveltäjä ja pianisti, joka viettää osan vuodestaan Sisilian Palermossa ja on matkustanut muutenkin paljon Etelä-Italiassa: Campaniassa, Calabriassa, Apuliassa ja Basilicatassa – Napolista etelään siis. Hämeenniemen tukikohta Palermossa on asunto kirjailija Giuseppe Tomasi…
-
Vanilja–sitruspullat veneziane
Viimeviikkoinen Venetsia toi mieleeni vanilja–sitruspullat, joiden nimi on italiaksi jostain syystä veneziane. Pullat itsessään ovat kotoisin Milanosta (suomalaistyyppinen pulla on italiaksi ranskalaisittain brioche), enkä ole oikein löytänyt hyvää selitystä, miksi niiden nimi johtaa Venetsiaan. Mysteeripullat ovat joka tapauksessa hyviä – mutta melkoisen työläitä tehdä. Kirjoitin aiemmin taikinajuuren valmistuksesta, ja pari pientä taikinataikaa tulee näihinkin pulliin. Niiden avulla hiivamäärä pysyy pienenä, toisin kuin perinteisessä suomalaisessa pullataikinassa. Ilmava lopputulos muistuttaakin ehkä enemmän milanolaista joulunajan panettone-kakkua kuin kotoista pullaa. Kokeilin nyt ensi kertaa leipoa pullaa raskiin eli esitaikinaan, ja tulos oli lupaava. Esitaikina (italiaksi biga, tämä ei siis ole ainoastaan pullamaassa Suomessa tunnettu taika) takaa osaltaan pullien pehmeyden ja mehevyyden. Tässä ohjeessa…
-
Joseph Brodsky: Veden peili – Miltä näyttää talvinen Venetsia?
Miltä tuoksuu kanaalien vesi öisellä venematkalla, miltä näyttää talviseen sumuun kietoutunut kaupunki? Mikä saa palaamaan Venetsiaan yhä uudelleen? Joseph Brodskyn Veden peili (Watermark 1992, suom. Marja Alopaeus, Tammi 1994) on rakkaudentunnustus Venetsialle. Kirjailijan matkat kaupunkiin ovat tallentuneet kauniskielisiksi pikku esseiksi, jotka vakuuttavat lukijankin talvisen Venetsian ainutlaatuisesta kauneudesta. Tästä pienestä Venetsia-välipalasta saan kiittää Donna mobilea, joka minulle kirjaa suositteli. Luin kirjan kesälomalla yhden kesäisen automatkan aikana, mutta silloin ei tehnyt mieli palata talviseen Venetsiaan siitä kirjoittamaan. Postauksen aika tuli nyt, kun Suomessa mennään jo kohti kevättä. Kirja on pieni helmi, jonka avulla voi matkustaa Venetsiaan vaikka yhdeksi iltapäiväksi. Kirja on pieni kooltaan ja lyhyt, vain reilut sata sivua. La Serenissima Veden…
-
Parempaa kuin sähköuunissa? Napolilainen pizza paistinpannulla
Olen kirjoittanut paljon italialaisesta ruoasta kirjoittamatta vielä koskaan siitä yhdestä, josta maa ehkä parhaiten tunnetaan: pizzasta. Ja nyt kun kerran vihdoin tulen ulos pizzakaapistauunista, minulla on lautasella uusi ideakin: pizza paistinpannulla valmistettuna. Mutta miksi kirjoitan pizzasta vasta nyt? Siihen löytyy montakin syytä. Ensinnäkin: En ole mikään pizza-asiantuntija. Viime vuosina Suomessakin on koettu oikea pizzabuumi, ja täältä löytyy ihmisiä, jotka osaavat puhua asiantuntevasti niin roomalaisesta kuin napolilaisestakin pizzasta. Olen toki syönyt monenmoista pizzaa elämässäni, myös Roomassa ja Napolissa, ja kukapa nyt ei pizzasta tykkäisi, mutta ei siitä vielä oikein riitä jutun juurta. En tietäisi italialaisesta ruoasta muutenkaan mitään, ellen sattuisi jakamaan elämääni erään Signoren kanssa. Mutta kas kun hän on ligurialainen,…
-
Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä – Mihin lapsuus loppuu?
Mihin loppuu lapsuus ja mitä sen jälkeen tulee? Miten aikuisten valheet vaikuttavat lapseen? Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä (La vita bugiarda degli adulti 2019, suom. Helinä Kangas, WSOY 2020) kertoo napolilaisen Giovannan teinivuosista. Hänelle alkaa paljastua paitsi hänen vanhempiensa myös koko lähipiirin aikuisten valheellinen elämä. Traumaattisilla tapahtumilla on väistämättömät vaikutuksensa herkkään teini-ikäiseen tyttöön. Aikuisten valheellinen elämä oli takuulla viime syksyn odotetuimpia kirjauutuuksia. Se on ensimmäinen romaani, jonka Ferrante on kirjoittanut kuuluisan Napoli-sarjansa jälkeen. Ferranten romaaneista on sanottu, että ne ovat kaikki erilaisia, mutta kaikki myös samoja. Se pätee myös tähän uusimpaan: teemoina ovat jälleen Napoli, naiseus, ruumillisuus ja luokkaerot. Ferrante-fani ei pety! Takkuinen vyyhti Kun olin lukenut Aikuisten valheellisen elämän…
