Makea leivonta
-
Ahmittavan hyvät vaniljaviinerit Apuliasta
Syötävää saappaankorosta? Tänään pääsen vihdoin tekemään makumatkan Apuliaan, ensimmäistä kertaa blogin historiassa. Sieltä tulee valtavasti kaikkea mielenkiintoista, mutta tänään esittelyssä ovat vaniljaviinerit, ehdoton makeiden herkkujen kuningatar Pugliasta, jota Apuliaksi suomeksi kutsutaan. Kiitos Paolo Giordano, että veit minut aurinkoiseen Apuliaan! Minulla on ollut pieni pakkomielle Apuliaan tai tarkemmin sen pääkaupunkiin Bariin ja vielä tarkemmin sanottuna Barin vanhaankaupunkiin Bari vecchiaan viime keväästä lähtien. Syynä on RaiPlaylta katsomani sarja Le indagini di Lolita Lobosco, joka sijoittuu Barin vanhaankaupunkiin ja vei minut aivan mukanaan. Lolita Lobosco on vähän hömelö poliisisarja, rikoksiltaan ja etenkin niiden ratkomistavoiltaan yhtä epäuskottava kuin monien fanittama Komisario Montalbano, mutta höpsöydessään samalla tavalla viehättävä kuin Montalbano: maisemat ovat upeat, tunnelma…
-
Pastiera, pääsiäiskakku Napolista
Italialainen pääsiäinen on inspiroiva ruokajuhla. En voi sille mitään, että leivontateema (taikinajuuri, napolilainen pizza, vanilja–sitruspullat) vaan jatkuu edelleen. Minun on nyt pääsiäisen kunniaksi pakko pysähtyä matkalla Napolista etelään heti Napoliin, sillä Napoli ja pääsiäinen on sellainen yhdistelmä, jota ei ruokamielessä voi jättää väliin. Napolia ei koskaan voi ruokamielessä jättää väliin. Sen sijaan, jos etsii kevyttä syötävää, Napoli ehkä kannattaa jättää väliin. Friteeratun pizzan kotikaupungista tulee toinen toistaan törkeämpiä ruokalajeja. Napolilaisen pääsiäispöydän ehkä tunnetuin ruokalaji ja kiistämätön kruunu on miljoonan kalorin pääsiäiskakku pastiera. Pastiera on aika pläjäys. Sokeria, ricottajuustoa, kananmunia ja voita (tai alkuperäisessä reseptissä laardia – sekin vielä!) tarvitaan pökerryttävä määrä. Hienostunutta makua pastiera sen sijaan saa appelsiininkukkavedestä, raastetusta sitruunankuoresta ja vaniljasta.…
-
Vanilja–sitruspullat veneziane
Viimeviikkoinen Venetsia toi mieleeni vanilja–sitruspullat, joiden nimi on italiaksi jostain syystä veneziane. Pullat itsessään ovat kotoisin Milanosta (suomalaistyyppinen pulla on italiaksi ranskalaisittain brioche), enkä ole oikein löytänyt hyvää selitystä, miksi niiden nimi johtaa Venetsiaan. Mysteeripullat ovat joka tapauksessa hyviä – mutta melkoisen työläitä tehdä. Kirjoitin aiemmin taikinajuuren valmistuksesta, ja pari pientä taikinataikaa tulee näihinkin pulliin. Niiden avulla hiivamäärä pysyy pienenä, toisin kuin perinteisessä suomalaisessa pullataikinassa. Ilmava lopputulos muistuttaakin ehkä enemmän milanolaista joulunajan panettone-kakkua kuin kotoista pullaa. Kokeilin nyt ensi kertaa leipoa pullaa raskiin eli esitaikinaan, ja tulos oli lupaava. Esitaikina (italiaksi biga, tämä ei siis ole ainoastaan pullamaassa Suomessa tunnettu taika) takaa osaltaan pullien pehmeyden ja mehevyyden. Tässä ohjeessa…
-
Älä unohda juuriasi: taikinajuuren valmistus
Juurille palaaminen tekee välillä hyvää itse kullekin. Sitä paitsi juurileivonta on nykyään erityisen trendikästä. Taikinajuuren valmistus kotona ei sekään ole vaikeaa. Olen useasti kertonut, että kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä. Taikinajuuren valmistus vaatii sitä aivan ennätyksellisen paljon, joten minulla ei oikeasti ole hajuakaan (tai no, haju juuri on, sillä taikinajuuressahan on oma tyypillinen tuoksunsa ja haistella sentään keittiössä osaan) siitä, miten juuri tehdään, joten tämänkin postauksen ohje on Signoren käsialaa. Kärsivällisyyttä todella tarvitaan, sillä alkuvaiheessa taikinajuuren valmistus vaatii juurille palaamista lähes päivittäin, ja sen jälkeenkin vähintään viikoittain. Elävää juurta tulee hoitaa ruoalla ja rakkaudella. Juuriaan ei voi unohtaa silloinkaan, kun on niistä kaukana. Italiassa yli 30 vuotta asunut Sirkku Salovaara…
-
Joulurulla Triestestä
Joulu on vuoden inspiroivin ruokajuhla. Minua se inspiroi eniten leivonnassa. Rakastan suklaata, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, manteleita ja jouluisia mausteita, joista voi kehitellä vaikka mitä ihanaa. Niitä kaikkia sisältää myös tämä joulurulla Italian Triestestä, presnitz oudolta nimeltään. (Ja entäs ulkomuoto: joulumakkara tai joulukäärme voisi olla kuvaavampi nimitys kuin kaunisteleva joulurulla.) Italian Triestessä on ainutlaatuinen, wieniläistunnelmaa henkivä kahvi(la)kulttuurinsa, josta olen kirjoittanut aiemmin Kahvilaesseitä-postauksessa. Triesten kuuluisimpia kahviloita on upea Antico Caffè San Marco, jossa viihtyi hyvin myös kuuluisa triesteläinen kirjailija Claudio Magris. En tiedä, nauttiko Magris joulunaikaan presnitziä kahvinsa kera kantakuppilassaan, mutta joulurulla näyttäisi ainakin nykyään löytyvän Antico Caffè San Marcon listalta. Leivonnainen henkii sekin lehtitaikinoineen minusta selvää itävaltalaistunnelmaa. Kokeilin tämän rullan…
-
Rommikakku rakastetulle
Onnea, Suomi! Juhlan kunniaksi esittelen ihanan täytekakun ohjeen – loogisesti Italiasta. Kyseessä on juhlava rommikakku, joka sisältää kahdenlaista täytettä ja kostukkeena rommin lisäksi marsalaa. Harvemmin keittiössä on puhuttu muusista (ja nyt en siis tarkoita perunamuusia, vaan mielessäni ovat muusat), mutta kyllä naiset, rakastetut ja rakastajattaret ovat vaikuttaneet kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin ohella myös reseptiikkaan. Viime postauksessa kirjoitin Laurasta, joka innoitti eräänkin runoilijan suloisiin sonetteihin. Historiallisen hameen havinaa löytyy myös tästä muusan innoittamasta reseptistä: kupolimainen kakku on saanut inspiraationsa hameenhelmojen muodosta. Rommikakku sacripantina on syntyjään Genovasta vuodelta 1851. Tämä kakku oli todella da leccarsi i baffi eli viiksiä nuoltavan hyvää! Rommikakku sacripantina Kakkupohja: Täytteet: Kostutusliemi: Lisäksi: Kakkupohjan valmistaminen: (Alkuperäisessä reseptissä kakkupohjista…
