-
Oscarin arvoinen tomaattikastike pastalle
Tomaattikastike pastalle on asia, jota minun oli suomalaisena aluksi vaikea ymmärtää tutustuessani paremmin italialaiseen keittiöön. Miksi tehdä jotakin niin tylsää, kun pastaanhan voi laittaa mitä vain? Sitä paitsi tomaatti on usein vetistä ja mautonta. Vähintään pitää joukkoon murustella vaikka fetaa! Italialainen taas ei ymmärrä, mitä tekemistä kreikkalaisella juustolla on pastassa. (Appivanhempani eivät muuten edelleenkään tiedä, mitä feta on, vaikka on se heille monta kertaa yritetty selittää. Se on heidän häviönsä, sillä fetallakin on todellakin paikkansa!) Huolellisesti tehty tomaattikastike kaipaa vain kärsivällisyyttä ja hyvät raaka-aineet. Ja siinäpä se. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä, ja minun on ollut vaikea myöntää, että kymmenessä minuutissa ei voi saada aikaan samaa makua kuin tunnissa. Tai…
-
Eilen, tänään, huomenna – Sophia Lorenin omaelämäkerta
Tänään 85 vuotta täyttävä Sophia Loren on elänyt aikamoisen elämän, josta ei ole kummallisia vastoinkäymisiä ja yltäkylläistä glamouria puuttunut. Mitä hän itse kertoo elämästään? Sophia Lorenin Eilen, tänään, huomenna: omaelämäkerta (Ieri, oggi, domani. La mia vita 2015; suom. Linda Jokela 2015, Minerva Kustannus) julkaistiin Lorenin 80-vuotisjuhlan kunniaksi. Siinä Loren tekee vanhasta laatikosta löytyneiden kirjeiden ja valokuvien siivittämänä matkan muistoihinsa varhaislapsuudesta nykyiseen isoäidin elämään. Auguri, Sophia! Sophia Loren täyttää tänään 85 vuotta, ja juhlan kunniaksi päätin lukea hänen omaelämäkertansa uudestaan. Luin sen tuoreeltaan neljä vuotta sitten, mutta paljonkaan en siitä nyt muistanut. Kirja tuli taas mieleen, kun elokuva Eilen, tänään, huomenna (1963) tuli elokuussa Yleltä. Katsoin sen, tykkäsin kovasti ja…
-
Nutellakeksit sateisiin syysiltoihin
Nutellakeksit ovat täydellistä nautiskeltavaa sateisiin syysiltoihin, kun istut sohvannurkassa lukemassa runoja höyryävä teemuki kädessä. Niinhän me kaikki näin syksyisin teemme, eikö? Ainakin ilman niitä runoja. Minulle oli aikanaan uusi tieto, että Nutella on italialaista. Tai oikeastaan minua hämmästytti se, että Kinder-munat ovat italialaisia! Nutella ja Kinderhän ovat samaa Ferrero-perhettä, jonka omistaja Michele Ferrero oli aikanaan Italian rikkain mies. Kinder-munien nimi on kuitenkin aina vienyt ajatukseni saksankielisiin maihin. Niin kuitenkin on, että Nutella ja Kinder ovat italialaisia, ja Italiassa myydään mitä erilaisempia Kinder-tuotteita, joita ei Suomessa onneksi (vielä!) ole. Katso vaikka tästä linkistä Ferreron omilta sivuilta mittava lista aamu- ja välipaloja, jotka yhtiön ”mission” mukaan tekevät lasten lisäksi onnellisiksi myös vanhemmat!…
-
Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta
Rakastan syksyä ja seuraavaa mielikuvaa: istun kodin lämpimässä sateen ropistessa ikkunaan, juon teetä viltin alla villasukat jalassa ja teen jotain henkevää. Luen vaikkapa runoja. Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta 1960–2000 (Nihil Interit 2006, toim. Hannimari Heino) on kokoelmateos, joka esittelee 14 italialaisen runoilijan tuotantoa 1960-luvulta 2000-luvulle. Teos sisältää runojen lisäksi lyhyen katsauksen italialaiseen sodanjälkeiseen runouteen ja kunkin kirjailijan ja heidän runoutensa esittelyt sekä runojen selitysosuuden. Runot ovat suomentaneet Hannimari Heino, Martti Berger, Anu Rinkinen ja Elina Suolahti. Kuten olen jo aiemminkin maininnut, en ole ihan täysin sinut runouden kanssa. Yritin joskus opiskeluvuosina kovasti olla runotyttö, mutta kun en vaan ole. Tuntuu, että runoutta pitäisi niin kovasti…
-
Hämmentävän hyvä farinata
Farinata hämmentää: onko tämä leipää vai pannukakkua? Olen nähnyt suomalaisissa blogeissa, lehdissä ja keittokirjoissa jonkinlaisia versioita farinatasta nimillä ”kikherneleipä” ja ”kikhernepannukakku”. Kumpaa se sitten on? Hämmensin Signorea kysymällä, miten hän selittäisi ruokalajin olomuodon italiaksi. Hänkin hiljeni (se on harvinaista!). Ilmeisesti farinataa ei voi selittää, se pitää vain kokea. Farinata on tunnetuimpia genovalaisia katuruokia, kuten kerroin pienessä katuruokaoppaassa. Merenkulku ja elämä Genovan satamassa synnyttivät kaupungin katuruokakulttuurin, ja tarinan mukaan merellä on saanut alkunsa farinatakin. Tarina nimittäin kertoo, että farinata syntyi vahingossa vuonna 1284, kun vankeja kuljettanut genovalainen sotalaiva joutui myrskyyn, jonka pauhatessa lastina olleet kikhernejauhosäkit ja öljy sekoittuivat suolaiseen meriveteen. Myrskyn laannuttua tämä seos kuivui auringossa ja joku meni sitä sitten…
-
Mitä syödä Genovassa: Pieni katuruokaopas
Nyt tartun erääseen epäkohtaan. Nimittäin: italialainen katuruoka, lo street food, vaatii ehdottomasti lisää huomiota! Monesti ajatus ateriasta Italiassa on ravintolassa nautittu pizza tai pasta-annos ja päälle ehkä tiramisù tai panna cotta. Ajatushan on ihana, mutta etenkin turistina ja turistialueella voi kuitenkin olla todella vaikea löytää hyvää ravintolaruokaa. (Elämäni yököttävimmän pasta-annoksen sain eteeni Sorrentossa.) Harmittaa hirveästi, kun vieläpä maksaa kovan hinnan ruoasta, jonka olisi itsekin voinut tunkea pakastimesta suoraan mikroon… Ja toisaalta: Italia on niin paljon muutakin kuin pastaa ja pizzaa! Laatu- ja hintatietoisen, nälkäisen turistin kannattaa ehdottomasti tutustua Italiassa paikalliseen katuruokaan. Napolilaisesta hyvästä ja halvasta katuruoasta kirjoitin hiljattain pari sanaa. Tänään tarkastellaan Pohjois-Italian Napolia, Genovaa, perheemme Signoren kotikaupunkia. Genovalainen katuruoka…
