-
Vaelluksia Italiassa – Erilainen matkaopas Italiaan
Mitäs nyt, kun kesälomamatka Italiaan peruuntui? Miten Italiaan voisi päästä turvallisesti kotisohvalta käsin? Yksi ratkaisu on tietysti matkakirjallisuus, esimerkiksi virkistävän erilainen matkaopas Vaelluksia Italiassa. Vaelluksia Italiassa (toim. Markku Kaskela ja Tomi Kontio, Avain 2019) on matkakirja, joka sisältää eri kirjoittajien 15 tarinaa Italiassa matkailusta. Matkakohteet ulottuvat Alpeilta Sisiliaan, ja jokaisessa jutussa on jokin henkilökohtainen näkökulma. Vaelluksia Italiassa on epäonninen kirja. Luin sen vuoden alussa, ajattelin kirjoittaa siitä postauksen ja juuri kun olin niin tekemässä, pahin koronavirustilanne räjähti Italiassa aivan käsiin. Enhän voisi suositella kenellekään matkaopasta Italiaan, kun koko maa oli karanteenissa! Postauksen teko lykkääntyi. Toisaalta matkustaminen mietityttää minua aina muutenkin. Vaikka blogini on minimaalisen pieni kaikkien oikeiden vaikuttajien keskellä, onko…
-
Karanteenikirjallisuutta: Decamerone
Pinnalla nyt: karanteeni- ja kulkutautikirjallisuus. Näihin lukeutuvat ainakin Gabriel García Márquezin Rakkautta koleran aikaan, Albert Camus’n Rutto ja Giovanni Boccaccion Decamerone. Giovanni Boccaccion Decamerone (Il Decamerone 1349–1353, suom. Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen 1947/1963) on italialaisen kirjallisuuden ja samalla länsimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä klassikoita. Se on kokoelma varhaisia novelleja, jotka suorasukaisilla juonenkäänteillään viihdyttävät nykylukijaakin. Pian 700 vuotta täyttävä Decamerone on saanut nyt koronapandemian aikaan uutta huomiota. Muun muassa Helsingin Sanomissa kehotettiin hiljattain meitä ottamaan oppia Decameronen nuorten ilosta näinä vaikeina aikoina. Decameronessa pakoillaan mustaa surmaa ruttokaranteenissa, jossa aika kuluu kuitenkin rattoisasti tarinoita kertoen. Ja huh, niitä tarinoita riittää tässä kirjassa satojen sivujen verran, joten ajankulua riittää 2020-luvun karanteeniinkin. Tarina on edelleen…
-
Renessanssiajan reseptitaidetta: zuccotto
Vietin tänä vuonna ensimmäistä äitienpäivääni! Koska meidän Signorino ei ihan vielä osaa leipoa, ideoin ja toteutin äitienpäivän kakkuni tällä kertaa itse Signoren avustuksella. Halusin jotain naisia ja äitejä kunnioittavaa viime viikon renessanssisankarittarien hengessä. Tämä näyttävä jälkiruoka lo zuccotto fiorentino juontaa juurensa renessanssiajan Firenzeen ja yhteen sen voimanaisista. Zuccotton alkuperäinen nimi on ”Caterinan kypärä” (L’elmo di Caterina de’ Medici). Se valmistettiin alunperin pienen kypärän sisään ja nimettiin 1500-luvulla eläneen kuningatar Caterina (Katariina) de’ Medicin (1519–1589) mukaan. Katariina oli osa Medicien mahtisukua, joka vaikutti Firenzessä 1400-luvulta 1700-luvulle. Italian renessanssistahan ei voi puhua ilman Medicejä, jotka olivat merkittäviä taiteen suojelijoita ja tukijoita. Heillä oli valtava vaikutus aikansa italialaiseen taiteeseen, ja heidän mittaamattoman arvokas…
-
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – Keitä ovat Italian renessanssin sankarittaret?
Elämänura aviomiehen omaisuutena, suljetun luostarin nunnana tai halveksittuna prostituoituna. Vai sittenkin jotain muuta? Millaista oli naistaiteilijan elämä renessanssiajan Italiassa? Mia Kankimäki kirjoittaa teoksessaan Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018) ”yönaisista”, rohkeista oman tiensä kulkijanaisista renessanssiajalta tähän päivään. Näitä naisia Kankimäki ajatteli unettomina öinä ja lähti matkalle maailman ympäri heidän jäljissään. Naiset joita ajattelen öisin yhdistelee yönaisten elämäntarinoita Kankimäen matkapäiväkirjaan. Kirja jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä kerrotaan Karen Blixenistä ja Afrikasta, toisessa 1800-luvun tutkimusmatkailijoista ja kolmannessa kuvataiteilijoista. Olin aiemmin lukenut Kankimäeltä Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (käännetty muuten myös italiaksi: Cose che fanno battere più forte il cuore – nimi on yhtä ihana ja runollinen myös italiaksi!), jota kerta kaikkiaan rakastin. Paitsi että japanilaisen Sei Shōnagonin listaukset Tyynynaluskirjassaan olivat hurmaavia…