-
Pastiera, pääsiäiskakku Napolista
Italialainen pääsiäinen on inspiroiva ruokajuhla. En voi sille mitään, että leivontateema (taikinajuuri, napolilainen pizza, vanilja–sitruspullat) vaan jatkuu edelleen. Minun on nyt pääsiäisen kunniaksi pakko pysähtyä matkalla Napolista etelään heti Napoliin, sillä Napoli ja pääsiäinen on sellainen yhdistelmä, jota ei ruokamielessä voi jättää väliin. Napolia ei koskaan voi ruokamielessä jättää väliin. Sen sijaan, jos etsii kevyttä syötävää, Napoli ehkä kannattaa jättää väliin. Friteeratun pizzan kotikaupungista tulee toinen toistaan törkeämpiä ruokalajeja. Napolilaisen pääsiäispöydän ehkä tunnetuin ruokalaji ja kiistämätön kruunu on miljoonan kalorin pääsiäiskakku pastiera. Pastiera on aika pläjäys. Sokeria, ricottajuustoa, kananmunia ja voita (tai alkuperäisessä reseptissä laardia – sekin vielä!) tarvitaan pökerryttävä määrä. Hienostunutta makua pastiera sen sijaan saa appelsiininkukkavedestä, raastetusta sitruunankuoresta ja vaniljasta.…
-
Vanilja–sitruspullat veneziane
Viimeviikkoinen Venetsia toi mieleeni vanilja–sitruspullat, joiden nimi on italiaksi jostain syystä veneziane. Pullat itsessään ovat kotoisin Milanosta (suomalaistyyppinen pulla on italiaksi ranskalaisittain brioche), enkä ole oikein löytänyt hyvää selitystä, miksi niiden nimi johtaa Venetsiaan. Mysteeripullat ovat joka tapauksessa hyviä – mutta melkoisen työläitä tehdä. Kirjoitin aiemmin taikinajuuren valmistuksesta, ja pari pientä taikinataikaa tulee näihinkin pulliin. Niiden avulla hiivamäärä pysyy pienenä, toisin kuin perinteisessä suomalaisessa pullataikinassa. Ilmava lopputulos muistuttaakin ehkä enemmän milanolaista joulunajan panettone-kakkua kuin kotoista pullaa. Kokeilin nyt ensi kertaa leipoa pullaa raskiin eli esitaikinaan, ja tulos oli lupaava. Esitaikina (italiaksi biga, tämä ei siis ole ainoastaan pullamaassa Suomessa tunnettu taika) takaa osaltaan pullien pehmeyden ja mehevyyden. Tässä ohjeessa…
-
Makeankirpeä granita kesäjanoon
Sitruunainen granita on kesäinen Sisilia lasissa. Jäiseen juomaan tarvitaan vain kolme ainesosaa: sitruunaa, sokeria ja vettä. Sisiliassa granita nautitaan mielellään hauskanmuotoisen briossin kanssa – aamupalaksi. Se syödään yleensä lusikalla, joten oikeastaan kyseessä ei ole juoma mutta tyypillisenä aamupalaelementtinä ei siitä oikein voi puhua jälkiruokanakaan. Ollaan siis jälleen eksistentiaalisten kysymysten äärellä. Granita voidaan valmistaa myös esimerkiksi kahvista, manteleista, pistaaseista ja sitruunan ohella muistakin hedelmistä. Jonkinlaisista jasmiininkukistakin granitaa kuulemma valmistetaan! En kuitenkaan ihan kotipihan kukista alkaisi juomaa uuttaa, sillä nopeasti googlaamalla näyttäisi siltä, että jasmiineja on ainakin kahtasataa eri lajiketta. Ilmeisesti jasmiinista on olemassa myös sisilialainen versio, gelsomino siciliano (lat. jasminum grandiflorum), josta granita tehdään. Ajatus kukkaisesta mausta kesähelteellä on kieltämättä…
-
Aperitivon aika: Camparia ja appelsiinimehua
Italian juomakulttuurissa on maailmankuulujen viinien, hyvän kahvin ja limoncellon ja muiden digestiivien lisäksi yksi aivan erityisen ihana asia, ja se on aperitivo. Italiassa aperitiivi ei ole vain alkoholipitoinen drinkki vaan paljon enemmän. Aperitiiviin kuuluu juoman lisäksi pientä suolaista syötävää, eikä juoma sitä paitsi välttämättä edes ole alkoholillinen. Baarissa nautittu aperitiivi voi olla alku hyvälle aterialle tai jo itsessään hyvä ateria, niin paljon syötävää pöytään toisinaan tuodaan. Ja vain yhden juoman hinnalla! Italiassa aperitiivijuomissa on valinnanvaraa. Campari, Bacardi ja Martini ovat esimerkkejä italialaisista ”juomaperheistä”, joiden alle kuuluu useita maailmankuuluja merkkejä. Tunnetuin italialainen aperitiivijuoma lienee muutama vuosi sitten suureksi trendiksi noussut Aperol Spritz, mutta klassikkoja ovat myös muut Spritzit, Negroni, Americano, Amaretto…
-
Makeampaa elämää: cantuccini
Viime viikolla haikailin makeampaa elämää Elban paratiisisaarella. Ja kyllähän Elbalta makeaa löytyy, erilaisia kakkuja ja pikkuleipiä etenkin. Viikunoita, manteleita, pinjansiemeniä, kuivattuja hedelmiä, jälkiruokaviiniä ja makeaa Alchermes-likööriä. Kastanjapiirakkaakin Elballa tehdään. Huomioni elbalaisten leivonnaisten joukossa herättävät cantucci tai cantuccini, Suomessakin tunnetut kovat mantelikeksit, jotka maistuvat erityisen hyviltä makeaan vin santoon kastettuina. Elballa cantuccinit ovat väriltään kauniin punertavia kekseihin tulevan syvänpunaisen Alchermes-liköörin ansiosta. Harmin paikka, että likööriä ei myydä Suomessa, minkä olen ennenkin todennut firenzeläistä jäädykettä tehdessäni. Elbalaiset cantucci briachi (ubriachi) eli ”cantuccini kännissä” jää meillä siis tekemättä. Ajatus kännisistä cantuccineista jäi kuitenkin mieleeni, ja koskapa meillä löytyi kaapista marsala-viiniä, tähän ohjeeseen lorahti vähän sitä, mutta alkoholi ei toki ole pakollinen lisä. Marsalan…
-
Limoncello: kun elämä antaa sitruunoita
When life gives you lemons, make limoncello. Vaan jos elämä ei annakaan sitruunoita, joudut matkustamaan sen perässä Italiaan! Harmi. Oikeaa limoncelloa etsivän kannattaa suunnata Napolinlahdelle tai Amalfin rannikolle, esimerkiksi Axel Munthen maisemiin Caprille, jossa tosin saa pulittaa pullostaan pöyristyttävän hinnan. Turistina tuolla alueella ei voi olla törmäämättä sitruunoihin kaikkialla ja joka muodossa. Matkamuistomyymälät maistattavat ilmaista limoncelloa turisteilla aivan surutta – minullekin sitä tuputettiin, kun olin raskaana. Pullojuoma ei kuitenkaan pääse lähellekään aidon, itse tehdyn limoncellon makua. En itse ole koskaan päässyt Suomessa Alkosta saatavan limoncellon makuun (ikään kuin se nyt olisi jokin ongelma), mutta Signoren itse valmistamaan juomaan sitten ihastuinkin. Limoncello on todella helppo valmistaa kotonakin: tarvitset vain luomusitruunoita, sokeria…
