-
Vin brulé – Italian glögi
Kaupallinen jouluhössötys tuntuu alkavan vuosi vuodelta aiemmin – tänä vuonna näin kaupassa joulu- ja Halloween-koristeita rinnakkain. Siksipä nyt marraskuussa en vielä ota blogissa varaslähtöä mihinkään jouluresepteihin, vaan esittelen juoman, joka sopii joulunajan lisäksi aivan hyvin myös syksyyn ja talveen muutenkin. Vin brulé eli Italian versio glögistä olisi säälikin jättää pelkkään jouluun. Kirjoitin viime kerralla viinilukupiiristä ja viineistä – hyvistä viineistä. Sellaisia ei tietenkään kannata tuhlata tähän ohjeeseen. Baristanakin työskennellyt Signore paljasti, että eräässä ravintolassa oli tapana käyttää korkkivikaisia viinejä vin bruléhen… Vin brulé on maustettua ja melko makeaa, ”poltettua” (ransk. brûler) viiniä, joten kyllähän siinä maustaessa ja viiniä kuumentaessa viinin maku hieman peittyy tai ainakin muuttuu. Perus pöytäviini sopii tähän…
-
Vuoristolaisruokaa: juustoinen polenta
Lieden lämpö houkuttelee luokseen loppusyksystä. Totuuden nimissä ehkäpä myös hiilihydraatit ja rasva… Lokakuisena lohturuokana esittelen nyt varsin kaloripitoisen lämmikkeen: juustoinen ja voinen polenta polenta taragna on peräisin pohjoisen Lombardian vuoristoseuduilta. Vuoristoon minut vei – jälleen – Paolo Cognetti ja hänen kirjansa Suden onni. Kirjan päähenkilö Fausto oppii vuoristossa ”poistamaan tuoremakkarasta rasvaa, keskeyttämään pastan kypsymisen kylmällä vedellä ja ohentamaan öljyä rasvakeittimessä”. Ja mikä tärkeintä: ”että polentan hämmentäminen tuntikausia on ajanhukkaa: sen voi vain jättää hautumaan hiljaiselle tulelle, ja se kypsyy itsekseen”. Sitten kannetaan makkaroita ja polentaa pöytään. Juustoinen polenta polenta taragna (4 nälkäiselle henkilölle) Joudun välillä semanttiseen sokkeloon ruoasta kirjoittaessani. Polenta on esimerkki tästä: sana polenta viittaa sekä ruokalajiin että itse…
-
Toscanalaiset kännikeksit eli keksit punaviinistä
Onko kaikki jo keksitty? Tätäkin mietin, kun törmäsin kännissä oleviin kekseihin, italiaksi biscotti ubriachi. Ubriaco todella merkitsee italiaksi humalaista, eli näin on näille kekseille päässyt käymään! Hyvässä seurassa ne kuitenkin ovat: Toscanassa, erityisesti maailmankuululla Chiantin viinialueella tunnetut punaviinikeksit ovat hörpänneet paikallista viiniä, luonnollisesti. Toscanaan viinitynnyrien äärelle minut johdatteli toscanalainen klassikko, Pinokkion eli Pinocchion luoja Carlo Collodi, joka syntyi ja kuoli Toscanan alueen pääkaupungissa Firenzessä. On tietysti täysin aiheellista kysyä, miten lastenkirjasta voi tulla mieleen viini! Mutta kyllä itse lapsi–puunukke Pinokkiokin popsi Sinisen Haltiattaren tarjoaman ruusuliköörikonvehdin, ja eikös vain Pinokkion isän Geppettonkin nenä punoittanut…? Hain vatsassa hän ravitsi itseään viinillä, rusinoilla ja sokerilla. Puolustuksekseni voin myös sanoa, että punaviinikeksit ovat aivan…
-
Syysruokaa Dolomiiteilta: kurpitsagnocchit
Kurpitsagnocchit eivät ole minulle mikään uusi tuttavuus, ja välillä ohje on vilahdellut suomenkielisissäkin lehdissä ja ruokablogeissa. En sen kummemmin ollut miettinyt niiden alkuperää, mutta pieni tutkimustyö kannattaa aina. Paljastui nimittäin, että kurpitsagnocchit ovat kotoisin Bellunon kaupungista Dolomiittien juuresta. Siellä kurpitsagnocchit tunnetaan nimellä gnocchi di zucca bellunesi tai gnocchi di zucca alla bellunese eli bellunolaiset kurpitsagnocchit. Ne tarjoillaan usein voin ja salvian kera. Toki näitä gnoccheja syödään muuallakin (pohjoisessa) Italiassa, ja epäilenpä, ettei niiden vuoristoinen alkuperä ole kaikkien italialaisten tiedossa. (Ei ainakaan meidän perheen Signoren, joka on näitä useammankin kerran väsännyt. Onneksi on tämä suomalainen vaimo, joka googlettelee italialaisia ruokia välillä ihan pakkomielteisesti.) Kirjoitin viime viikolla italialaisista Afganistanissa, mutta koska blogini…
-
Satokauden lyhyydestä: paahdetut kastanjat
Elämä vilahtaa ohi, jos et tartu hetkeen, ja niin tekee myös satokausi. Nyt loppuvuodesta loka–joulukuussa ovat kastanjat parhaimmillaan, ainakin Italiassa. Ja myös meidän lähi-supermarketissa, vaikkei sieltä leijukaan ihana paahdettujen kastanjoiden tuoksu, kuten Italiassa kastanjoita myyvistä pikku kojuista viilenevinä Välimeren syyspäivinä. Aiemmin olen esitellyt syksyisen kastanjapiirakan, joka oli mystisesti jotain suolaisen ja makean väliltä (eli peräti mauton? Sellaisenkin tylyn tuomion olen omasta syysherkustani kuullut!). Mutta kastanjat sopivat ruoanlaittoon muutenkin yllättävän monipuolisesti: kastanjajauhoista voi paitsi tehdä leivonnaisia myös esimerkiksi valmistaa pastaa. Paahdetut kastanjat taas on helpoin tapa valmistaa näitä – hmm, pähkinämäisiä hedelmiä? Kastanjoita voi valmistaa monella tavalla, mutta alla pari ideaa uunissa paahtamiseen. Ja koska viinissä on totuus, sitä voi…
-
Ribollita eli toinen kerta toden sanoo
Lämmin keitto viimeisiin viileisiin päiviin! Italialaiseen syksyyn ja talveen kuuluva ribollita sopinee Suomessa lämpötilojen puolesta vielä kevääseenkin. Viime viikonlopun räntäsateessa tämä ainakin lämmitti mukavasti. Ribollita eli ”uudelleen keitetty” on Suomessakin melko tunnettu toscanalainen kasviskeitto. Tai tunnettu on ainakin jonkinlainen versio siitä. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että italialaisten ruokien kohdalla ulkomailla tuntuu Vespa usein lähtevän ihan käsistä, ja ruokien joukkoon eksyy milloin mitäkin ei-niin-autenttista (ananasta ja ketsuppia en halua blogissani edes mainita). Välillä myös törmää kaikenlaisiin reseptivirityksiin, jotka ovat ”italialaisia”. Suosikkini on ehkä ”italialainen voileipäkakku”, sillä eihän Italiassa tunneta koko voileipäkakkua! (Che schifo on valitettavasti ollut ainoa saamani kommentti kyseisestä ruokalajista, joka kyllä maistuu minulle.) Mutta! Eipäs nyt naureskella suomalaisille. Reseptit…
