-
Syksyn 2022 uutuuskirjat: 8 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi syksyn 2022 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Harmillisesti yhtään italiasta käännettyä kaunokirjaa en syksyn valikoimista löytänyt. Sen sijaan syksyllä julkaistaan pari italiasta käännettyä lastenkirjaa, mikä on ilahduttavaa. Muuten syksyn uutuuskirjat ovat sitä aika tavanomaista tarjontaa: vähän viihteellistä, vähän dekkaria ja rikosta, vähän antiikin Roomaa ja pari matkatarinaa. Lisääkin kirjoja saa vinkata, jos on tiedossa jotain kiinnostavaa! Huomaan, että ahkerasta katalogien selailusta huolimatta aina jokin uutuuskirja jää huomiottakin. Syksyn 2022 uutuuskirjat: kaunokirjallisuus J. P. O’Connell: Hotelli Portofino Englantilaisen toimittajan J. P. O’Connellin marraskuussa suomeksi ilmestyvä, Nina Mäki-Kihniän suomentama sukudraama Hotelli Portofino (Hotel Portofino, 2021) on O’Connellin esikoisromaani. Se sijoittuu 1920-luvulle…
-
Toscanalainen tomaattikeitto eli pappa tomaatissa (ja muitakin sukulaisia)
Mitä tekee pappa tomaatissa, ihmettelin, kun kuulin ensimmäistä kertaa pappa al pomodorosta. Mitä pappa-paralle on tapahtunut! Vaan ei hätää: pappa al pomodoro on toscanalainen tomaattikeitto, joka on peräti vegaaninen eli siis myös pappaystävällinen. Eikä pappa tietenkään tässä tarkoita isoisää, joka on italiaksi nonno. Pappa merkitsee suomeksi kauniisti sanottuna ’mössöä’, jota tämä tomaattikeitto ehkä olemukseltaan keittoa enemmän muistuttaakin. Italiaksi voidaan myös sanoa fare la pappa, ”tehdä mössö” eli ’syödä’. Ilmaisu on leikillinen, ja sitä käytetään esimerkiksi lasten kanssa. Meillä pikku Signorino söikin vauvana usein pappaa, tai oikeammin vieläpä pappettaa, ”pikku mössöä”, joka on johdos pappa-sanasta – kysehän siis on vauvan soseista. (Tarkkana saa muuten olla myös isän eli papàn kanssa. Jos…
-
Satamakaupungin sitruunainen rommikahvi
Rommi ja muutkaan väkevät eivät oikein maistu minulle, ja Italian digestiivikulttuuri ei ole minulle pitkän aterian huipennus vaan pakollinen paha, jonka mieluiten jätän väliin. (Ainoastaan ehkä limoncello tekee tästä poikkeuksen.) Mutta väkevilläkin voi olla paikkansa paitsi ruoanlaitossa myös lasissa, jos niitä käytetään vain mausteena. Livornolainen rommikahvi ponce on esimerkki rommipohjaisesta juomasta, joka on kyllä tuju mutta myös toimiva. Höyryävän kuumana tarjottu, sitruunankuorella maustettu ja sokerilla makeutettu rommikahvi on kotoisin toscanalaisesta satamakaupungista Livornosta. Toscanalaisissa satamissa liikuin myös viime postauksessa, ja sataman harmaa taivaanranta sai kaipaamaan jotain lämmikettä. Sitä rommikahvi takuulla tarjoaa, pienen kofeiinipiristyksen lisäksi! Juoman pohjana on tietysti erinomainen italialainen espresso, jonka kotoinen versio valmistuu moka-pannulla. Rommi taas on kulkeutunut Italiaan…
-
Ribollita eli toinen kerta toden sanoo
Lämmin keitto viimeisiin viileisiin päiviin! Italialaiseen syksyyn ja talveen kuuluva ribollita sopinee Suomessa lämpötilojen puolesta vielä kevääseenkin. Viime viikonlopun räntäsateessa tämä ainakin lämmitti mukavasti. Ribollita eli ”uudelleen keitetty” on Suomessakin melko tunnettu toscanalainen kasviskeitto. Tai tunnettu on ainakin jonkinlainen versio siitä. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että italialaisten ruokien kohdalla ulkomailla tuntuu Vespa usein lähtevän ihan käsistä, ja ruokien joukkoon eksyy milloin mitäkin ei-niin-autenttista (ananasta ja ketsuppia en halua blogissani edes mainita). Välillä myös törmää kaikenlaisiin reseptivirityksiin, jotka ovat ”italialaisia”. Suosikkini on ehkä ”italialainen voileipäkakku”, sillä eihän Italiassa tunneta koko voileipäkakkua! (Che schifo on valitettavasti ollut ainoa saamani kommentti kyseisestä ruokalajista, joka kyllä maistuu minulle.) Mutta! Eipäs nyt naureskella suomalaisille. Reseptit…
-
Krista Launonen: Hymyn salaisuus – Miten taide auttoi minua löytämään elämänilon?
Hymyä loppuvuoteen! Vuoden viimeisenä kirjana on Krista Launosen Hymyn salaisuus. Mitä taidehistoria voi opettaa meille ilosta ja muista elämän suurista kysymyksistä? Krista Launosen Hymyn salaisuus – Miten taide auttoi minua löytämään elämänilon? (Avain Kustannus 2020) on omakohtainen aikamatka taidehistoriaan. Launonen tutkii hymyn ja elämänilon salaisuutta viiden eri merkkiteoksen hymyilevän mallin kautta. Tutkimusmatkansa aikana hän sairastuu parantumattomasti ja tarvitsee elämäniloa enemmän kuin koskaan. Hymyn salaisuus on yksi tämän syksyn uutuuskirjoista. Sen omaperäinen, kiehtova ja koskettavakin aihe jäi mieleen, kun selailin syksyn uutuuksia. Helsingissä Galleria Dixissä oli lokakuussa myös Hymyn salaisuus -näyttely, jossa oli esillä Launosen maalaamia versioita hymyteoksista. Ne ovat upeita, ja itse kirjastakin pidin todella paljon. Hymymatka Hymyn salaisuus sitoo…
-
Vaelluksia Italiassa – Erilainen matkaopas Italiaan
Mitäs nyt, kun kesälomamatka Italiaan peruuntui? Miten Italiaan voisi päästä turvallisesti kotisohvalta käsin? Yksi ratkaisu on tietysti matkakirjallisuus, esimerkiksi virkistävän erilainen matkaopas Vaelluksia Italiassa. Vaelluksia Italiassa (toim. Markku Kaskela ja Tomi Kontio, Avain 2019) on matkakirja, joka sisältää eri kirjoittajien 15 tarinaa Italiassa matkailusta. Matkakohteet ulottuvat Alpeilta Sisiliaan, ja jokaisessa jutussa on jokin henkilökohtainen näkökulma. Vaelluksia Italiassa on epäonninen kirja. Luin sen vuoden alussa, ajattelin kirjoittaa siitä postauksen ja juuri kun olin niin tekemässä, pahin koronavirustilanne räjähti Italiassa aivan käsiin. Enhän voisi suositella kenellekään matkaopasta Italiaan, kun koko maa oli karanteenissa! Postauksen teko lykkääntyi. Toisaalta matkustaminen mietityttää minua aina muutenkin. Vaikka blogini on minimaalisen pieni kaikkien oikeiden vaikuttajien keskellä, onko…
