Omat kirjasuosikkini
-
Hetkiä Italiassa – 20 aluetta vuodessa
Hetkiä Italiassa on vuoden mittainen visuaalinen ilotulitus Italiasta. Kirjan kuvaajat ja kirjoittajat Emma Varila ja Toni Räisälä kiersivät vuodessa kaikki Italian 20 hallinnollista aluetta ja taltioivat matkan upeaksi kirjaksi. Toisinaan vastaan tulee kirja, jonka olisi itse halunnut tehdä. Hetkiä Italiassa – 20 aluetta vuodessa on juuri tällainen. Kiertääpä Italiaa kaikessa rauhassa ja taltioida matka kuviksi ja sanoiksi! Näin ovat tehneet Emma Varila ja Toni Räisälä omalla unelmien matkallaan. Omat suhailuni ympäri maata julkisen liikenteen kyydissä kännykkäkamera taskussa eivät ihan vielä kirjaksi asti riittäisi. Varila ja Räisälä ovat autolla päässeet poikkeamaan kauas turistiteiltä, ja kirjan kuvat ovat hämmästyttäviä. En haluaisi käyttää kulunutta sanaa silmäkarkkia, mutta en keksinyt sille hyvää korvaajaa (italialaiset…
-
Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa – Kirja ja baletti
Rakkaus! Sairaus! Rappio! Kuolema! Nobelisti Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa on pientä kokoaan suurempi teos. Myös balettina! Viinilukupiirin ja Donna Leonin jälkeen jatkan kirjallista matkaani edelleen Venetsiassa. Ja jos viimeksi Kirja ja keittiö oli Kirja ja viini, nyt se on Kirja ja baletti. Kirjan lukemisen lisäksi syvensin nimittäin Kuolema Venetsiassa -kokemustani en sentään kuolemalla Venetsiassa käymällä katsomassa samannimisen baletin Kansallisbaletissa. Miten kultturellia! Vähemmän kultturellia tosin on se, että kirjan lukemisessa kyllä huijasin ja luin vain ”Kuolema Venetsiassa” -novellin, vaikka tarjolla olisi ollut muitakin kertomuksia. Täydellisessä eheydessään Kuolema Venetsiassa lähestyy sitä paitsi oikeastaan pienoisromaania, vaikka tässä lukemassani kokoelmassa se oli niputettu novelliksi. Kiihkoa ja velttoutta Venetsiassa Nobelinkin vuonna 1929 voittaneen Thomas Mannin…
-
Paolo Cognetti: Suden onni – Vain vuoret pysyvät
Paolo Cognettin Suden onni on vuoripuronkirkasta kerrontaa Italian Alpeilta. Pieneen vuoristokylään sijoittuva kirja on rakkaustarina, jossa rakkauden kohde on kuitenkin enemmän itse vuoristo kuin kukaan sen omalaatuisista asukkaista. Suden onni kysyy myös, mikä onneen riittää ja mistä sen löytää: maailman ääristä ja ääriolosuhteista vai pienistä ja näennäisen vaatimattomista asioista. Paolo Cognetti on tullut tunnetuksi erityisesti vuoristolaiselämää kuvaavista kirjoistaan, joista Kahdeksan vuorta voitti Italiassa arvostetun Premio Strega -palkinnon (kaikki voittajaromaanit löytyvät täältä: Vincitori Strega – Premio Strega). Blogissa olen Kahdeksan vuoren lisäksi kirjoittanut myös Cognettin romaanista Sofia pukeutuu aina mustaan, jossa vuoret olivat vain sivuosassa. Suden onni palaa kuitenkin taas sinne, mistä Cognetti kirjoittaa parhaiten: vuorille. Luin Suden onnen ensin italiaksi,…
-
Alessandro Baricco: Silkki – Kaunis kirjallinen kudelma
Alessandro Bariccon Silkki sijoittuu 1860-luvun Ranskaan ja Japaniin. Päähenkilö Hervé Joncour ostaa ja myy työkseen silkkiperhosen toukkia. Työ vie hänet Japaniin, jossa hän ihastuu salaperäiseen naiseen. Vaimo jää odottamaan Ranskaan, kun Joncour palaa naisen perässä Japaniin yhä uudelleen. Matkat muuttavat hänen elämänsä peruuttamattomasti. Joistakin kirjoista on vaikea kirjoittaa ja toisista ei melkeinpä haluaisi kirjoittaa. Eikä toki pakko olisikaan, mutta nyt tuli lukupiirikirjana ihan sattumanvaraisella valinnalla luettua oikea pieni helmi, jota haluaisin suositella muillekin! Kirjan kosketus oli kuitenkin kirjaimellisesti niin silkinkevyt ja -pehmeä, että pelkään kirjainten runnovan sen pilalle. Ehkä saan pienoisromaanista silti aikaan pienoispostauksen. Kirjan nimi paljastaa kauniisti sen olemuksen: silkki on yksinkertaisen ylellistä ja kevyttä mutta samaan aikaan tiheää…
-
Paolo Giordano: Tasmania + Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta
Paolo Giordanon Tasmania on kaunokirjallinen kokemus ja kommentti aikaamme koettelevista vitsauksista, joista itse ihminen on suurin. Vaikeissa elämän- ja maailmantilanteissa pelastuksemme voisi silti löytyä juuri toisista ihmisistä. Vaan miten osaisimme kohdata toisemme oikein? Ja miten osaisimme kohdata tulevaisuuden tänä murrosten ja muutosten aikana? Tasmania on minulle tämän syksyn uutuuskirjoista ehdottomasti odotetuin tapaus! Luin kirjan melko tuoreeltaan italiaksi, mutta nyt vielä uudelleen Leena Taavitsainen-Petäjän erinomaisena suomennoksena. Ja koskapa Paolo Giordano kävi puhumassa kirjastaan viime viikolla Helsingin kirjamessuilla, kirjasin postaukseen myös tuoreet tunnelmat sieltä. Viimeksi olin kuulemassa Giordanoa messuilla pari vuotta sitten, kun hän kertoi upeasta romaanistaan Jopa taivas on meidän. Hyisenä päivänä, jolloin Helsingissä ikuisesti puhaltava tuuli tuntui erityisen kylmältä ja…
-
Grazia Deledda: Kuin ruo’ot tuulessa – Nobel-romaani Sardiniasta
Nobelisti Grazia Deleddan Kuin ruo’ot tuulessa (Canne al vento 1913, suom. Taru Nyström, Basam Books 2021) on taianomaisen kaunis kuvaus sardinialaisesta kyläelämästä yli sadan vuoden takaa. Kirjassa keskiössä ovat mutkikkaat perhesuhteet, mutta päähenkilöksi nousee vastustamattoman upeasti kuvattu Sardinian luonto. Mikähän väärinkäsitys tähänkin liittyy: kuvittelin, että tämä Kuin ruo’ot tuulessa olisi runoteos! Jostakin olin teoksen kohdalla bongannut sanan runo, en tiedä, mistä. Grazia Deledda tosin kirjoitti myös runoja, mutta kun avasin kirjan umpimähkään jostakin kohtaa, hämmennyin, miten tiiviiltä proosarunoilulta teos näyttää. Sitten luin takakansitekstin: juu, romaani tämä on. Kumma juttu. (Pakko myös lisätä, että jostain syystä oikeinkirjoitusohjelma haluaa jatkuvasti korjata sanan ”ruo’ot” muotoon ”ruoto” – Kuin ruoto tuulessa.) (Jos sen sijaan sardinialainen runous kiinnostaa, sitä…
