Omat ruokasuosikkini
-
Pantellerian perunasalaatti
Rakastan kapriksia. Tätä en olisi aikanaan kuvitellut koskaan sanovani, mutta totta se on. Rakastan kapriksia pizzassa ja pastassa, ja perunasalaatti ei ole nykyään mitään ilman niitä. Italialainen keittiö on saanut minut arvostamaan tuota pientä, kurttuista, vaatimatonta helmeä. Viimeksi kirjoitin kaikesta, mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Tai no, mitä Saku Tuominen on oppinut – mutta olen minäkin jotain, esimerkiksi juuri kapriksista. Sakulla ja minullahan on samanlainen kapriskokemuskin, ja sitten hän sivistää minua lisää: ”Oli aika, jolloin yhdistin mielessäni kaprikset huonoihin salaatteihin. Sellaisiin, joissa oli siivu karambolaa ja muutama jättikapris. Kuinka kaukana ytimestä olinkaan. Kapris on kuivassa maassa, jopa kivimuureilla, viihtyvän kasvin avautumaton kukannuppu. Parhaat kaprikset tulevat usein Sisiliaa ympäröiviltä saarilta, legendaarisimpana…
-
Aperitivon aika: Camparia ja appelsiinimehua
Italian juomakulttuurissa on maailmankuulujen viinien, hyvän kahvin ja limoncellon ja muiden digestiivien lisäksi yksi aivan erityisen ihana asia, ja se on aperitivo. Italiassa aperitiivi ei ole vain alkoholipitoinen drinkki vaan paljon enemmän. Aperitiiviin kuuluu juoman lisäksi pientä suolaista syötävää, eikä juoma sitä paitsi välttämättä edes ole alkoholillinen. Baarissa nautittu aperitiivi voi olla alku hyvälle aterialle tai jo itsessään hyvä ateria, niin paljon syötävää pöytään toisinaan tuodaan. Ja vain yhden juoman hinnalla! Italiassa aperitiivijuomissa on valinnanvaraa. Campari, Bacardi ja Martini ovat esimerkkejä italialaisista ”juomaperheistä”, joiden alle kuuluu useita maailmankuuluja merkkejä. Tunnetuin italialainen aperitiivijuoma lienee muutama vuosi sitten suureksi trendiksi noussut Aperol Spritz, mutta klassikkoja ovat myös muut Spritzit, Negroni, Americano, Amaretto…
-
Muutaman tunnin munakoisovuoka
Oikotietä onneen ei ole. Ei ainakaan munakoisojen kanssa, sen olen jo italialaisilta oppinut. Munakoisosta on kuin varkain tullut lempikasvikseni, mutta sen laittaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä. Itse en osaa siitä mitään tehdä, koska minulla ei ole kärsivällisyyttä, mutta meillä onneksi Signore hoitaa kokkaamiset. Hänen tekemänsä munakoisovuoka on meillä koko perheen lempiruokia. Olen jo useasti kirjoittanut napolilaisesta keittiöstä (kahvikulttuurista, katuruoasta, jouluruoasta), joten viimeviikkoisen napolilaisen Elena Ferranten jälkeen suuntaan katseeni nyt Napolia laajemmalle: koko Campanian maakuntaan ja Etelä-Italiaan yleisemminkin. Sieltä on kotoisin Suomessakin jokseenkin tunnettu munakoisovuoka parmigiana di melanzane, joka sisältää yksinkertaisuudessaan vain munakoisoa, öljyä, tomaattia, basilikaa, valkosipulia, parmesaania ja mozzarellaa. Klassikkoreseptin äärellä päästään jälleen kiistelemään monestakin seikasta: Tuleeko tomaattikastikkeeseen pieneksi hienonnettua sipulia?…
-
Pääsiäisyllätys: suolainen juustokakku
Yllätykset kuuluvat pääsiäiseen, ja tämä seuraava resepti yllätti ainakin minut. Keski-Italian pääsiäiseen kuuluva suolainen juustokakku ei sisälläkään tuorejuustoa perinteisen cheesecaken tapaan, vaan taikinaan tulee runsaasti parmesaania ja pecorinoa. (Minulle tulee muuten cheesecakesta ja italialaisista aina mieleen eräs tapaus jäätelöbaarista. Italialainen signora on vitriinin edessä pohtimassa, minkä maun valitsisi annokseensa. Höristän korviani jonossa, kun signora lausahtaa valintansa: keesekaake. Jäätelönmyyjä ei silmäänsä räpäytä vaan kauhoo juustokakunmakuista jäätelöä purkkiin ja ojentaa sen valintaansa selvästi tyytyväiselle signoralle.) Kirjoitin italialaisista pääsiäisruoista enemmän viime vuoden pääsiäisenä. Italialaisesta pääsiäisruoasta ei voi sanoa mitään yleispätevää kuten ei italialaisesta ruoasta yleensäkään – se vaihtelee alueittain. Pääsiäispostauksessa vilahti myös suolainen juustokakku torta di Pasqua al formaggio, joka on tyypillinen Keski-Italian alueella Marchessa,…
-
Suolaista vai makeaa? Ihana kastanjapiirakka
Kirjoitin viimeksi Italian synkistä puolista: Italia ei todellakaan ole vain makeaa elämää, la dolce vita. Mutta kaikilla meillä on makeat ja vähemmän makeat puolemme. Niiden kunniaksi päätin jakaa joulunaikaankin sopivan leivontareseptin, josta en oikein tiedä, onko se suolaista vai makeaa – tai ei ehkä kumpaakaan. Kastanjapiirakka? Hmm. Kastanjat eivät ole suomalaisessa keittiössä kovinkaan käytetty raaka-aine. En itse muista, milloin ensimmäisen kerran maistoin kastanjoita, mutta muistan, mikä ensimmäinen ajatukseni oli: peruna! Kastanjathan ovat ihan kuin perunoita, vain ihan hirmuisen paljon kalliimpia. Niissä on sama jauhoinen koostumus ja mieto maku. Signore tietysti pöyristyi perunavertauksestani, sillä hänelle kastanjat ovat… no, vähän kuin perunat suomalaiselle. Minulla on lapsuudesta kesäisiä muistoja varhaisperunoiden kuokkimisesta, kun taas…
-
Pettämätön hillopiirakka
Hillopiirakka tuo vaihtelua hedelmä- ja marjapiirakoihin ja syntyy nopeasti silloin, kun kaapissa on kaupan valmis murotaikina ja purkillinen hilloa odottamassa. Yhtä hyvin se valmistuu myös itse tehdystä taikinasta ja oman keittiön hilloista. Hillopiirakka crostata on italialainen klassikkoleivonnainen, joka ei petä koskaan – toisin kuin eräskin kirjailija ja hänen henkilöhahmonsa viimeisimmässä kirjapostauksessani. Siihen voi käyttää mitä tahansa hilloa tai paistonkestävää marmeladia. Ja jos mielessä on kaappien siivous (vaikkapa vielä ennen joulua), kukaan ei estä yhdistelemästä siihen eri hillopurkkien loppuja. Italiassa crostatassa voi olla täytteenä myös Nutellaa, ricottaa ja suklaata tai kreemiä (crema pasticcera), eivät huonoja nekään. Kaikki toimii! Hilloja tulee usein hillottua kaapissa liiaksikin. Meiltä löytyi kaapista Signoren kesällä valmistamia…
