Ruoka
-
Keskiyön spagetti: spaghetti aglio, olio e peperoncino
Suomessa on yöttömänä yönä tapana sihauttaa auki kylmä juoma ja nauttia ehkä vielä viimeisiä grilliherkkuja, mutta Italiassa on keskiyön aterioille ihan oma reseptinsä, vuodenajasta riippumatta. Juhla alkakoon -kirjan kesäjuhlista lukiessani huomioni kiinnittyi juhlan menuun. Megalomaanisten juhlien ohjelmassa oli kello 00.00 ”Keskiyön spagettiateria”. Kyseessä on spaghettata di mezzanotte, ja tarjolla oli epäilemättä kategorian klassikko aglio, olio e peperoncino. Olen ennenkin kirjoittanut italialaisten taidosta taikoa hyvää ruokaa tyhjästä, ja tässä ruokalajissa he ovat kehittäneet taidon ehkä huippuunsa. Keskiyön spagetti valmistuu helposti ja nopeasti vaikka yöllä, kun kaipaa pientä hiuko- tai huikopalaa. Se maistuu kuulemma myös erinomaisen hyvin ennen baariin lähtöä tai aamuyöllä kotiin päästyä. Loistavaa, tämä tapa voisi pelastaa monta suomalaista kesäyötä…
-
Makeankirpeä granita kesäjanoon
Sitruunainen granita on kesäinen Sisilia lasissa. Jäiseen juomaan tarvitaan vain kolme ainesosaa: sitruunaa, sokeria ja vettä. Sisiliassa granita nautitaan mielellään hauskanmuotoisen briossin kanssa – aamupalaksi. Se syödään yleensä lusikalla, joten oikeastaan kyseessä ei ole juoma mutta tyypillisenä aamupalaelementtinä ei siitä oikein voi puhua jälkiruokanakaan. Ollaan siis jälleen eksistentiaalisten kysymysten äärellä. Granita voidaan valmistaa myös esimerkiksi kahvista, manteleista, pistaaseista ja sitruunan ohella muistakin hedelmistä. Jonkinlaisista jasmiininkukistakin granitaa kuulemma valmistetaan! En kuitenkaan ihan kotipihan kukista alkaisi juomaa uuttaa, sillä nopeasti googlaamalla näyttäisi siltä, että jasmiineja on ainakin kahtasataa eri lajiketta. Ilmeisesti jasmiinista on olemassa myös sisilialainen versio, gelsomino siciliano (lat. jasminum grandiflorum), josta granita tehdään. Ajatus kukkaisesta mausta kesähelteellä on kieltämättä…
-
Aperitivon aika: Camparia ja appelsiinimehua
Italian juomakulttuurissa on maailmankuulujen viinien, hyvän kahvin ja limoncellon ja muiden digestiivien lisäksi yksi aivan erityisen ihana asia, ja se on aperitivo. Italiassa aperitiivi ei ole vain alkoholipitoinen drinkki vaan paljon enemmän. Aperitiiviin kuuluu juoman lisäksi pientä suolaista syötävää, eikä juoma sitä paitsi välttämättä edes ole alkoholillinen. Baarissa nautittu aperitiivi voi olla alku hyvälle aterialle tai jo itsessään hyvä ateria, niin paljon syötävää pöytään toisinaan tuodaan. Ja vain yhden juoman hinnalla! Italiassa aperitiivijuomissa on valinnanvaraa. Campari, Bacardi ja Martini ovat esimerkkejä italialaisista ”juomaperheistä”, joiden alle kuuluu useita maailmankuuluja merkkejä. Tunnetuin italialainen aperitiivijuoma lienee muutama vuosi sitten suureksi trendiksi noussut Aperol Spritz, mutta klassikkoja ovat myös muut Spritzit, Negroni, Americano, Amaretto…
-
Muutaman tunnin munakoisovuoka
Oikotietä onneen ei ole. Ei ainakaan munakoisojen kanssa, sen olen jo italialaisilta oppinut. Munakoisosta on kuin varkain tullut lempikasvikseni, mutta sen laittaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä. Itse en osaa siitä mitään tehdä, koska minulla ei ole kärsivällisyyttä, mutta meillä onneksi Signore hoitaa kokkaamiset. Hänen tekemänsä munakoisovuoka on meillä koko perheen lempiruokia. Olen jo useasti kirjoittanut napolilaisesta keittiöstä (kahvikulttuurista, katuruoasta, jouluruoasta), joten viimeviikkoisen napolilaisen Elena Ferranten jälkeen suuntaan katseeni nyt Napolia laajemmalle: koko Campanian maakuntaan ja Etelä-Italiaan yleisemminkin. Sieltä on kotoisin Suomessakin jokseenkin tunnettu munakoisovuoka parmigiana di melanzane, joka sisältää yksinkertaisuudessaan vain munakoisoa, öljyä, tomaattia, basilikaa, valkosipulia, parmesaania ja mozzarellaa. Klassikkoreseptin äärellä päästään jälleen kiistelemään monestakin seikasta: Tuleeko tomaattikastikkeeseen pieneksi hienonnettua sipulia?…
-
Makeampaa elämää: cantuccini
Viime viikolla haikailin makeampaa elämää Elban paratiisisaarella. Ja kyllähän Elbalta makeaa löytyy, erilaisia kakkuja ja pikkuleipiä etenkin. Viikunoita, manteleita, pinjansiemeniä, kuivattuja hedelmiä, jälkiruokaviiniä ja makeaa Alchermes-likööriä. Kastanjapiirakkaakin Elballa tehdään. Huomioni elbalaisten leivonnaisten joukossa herättävät cantucci tai cantuccini, Suomessakin tunnetut kovat mantelikeksit, jotka maistuvat erityisen hyviltä makeaan vin santoon kastettuina. Elballa cantuccinit ovat väriltään kauniin punertavia kekseihin tulevan syvänpunaisen Alchermes-liköörin ansiosta. Harmin paikka, että likööriä ei myydä Suomessa, minkä olen ennenkin todennut firenzeläistä jäädykettä tehdessäni. Elbalaiset cantucci briachi (ubriachi) eli ”cantuccini kännissä” jää meillä siis tekemättä. Ajatus kännisistä cantuccineista jäi kuitenkin mieleeni, ja koskapa meillä löytyi kaapista marsala-viiniä, tähän ohjeeseen lorahti vähän sitä, mutta alkoholi ei toki ole pakollinen lisä. Marsalan…
-
Kuuluisat sipulit punaviinissä
Certaldon pikku kaupunki Toscanassa on kuuluisa kahdesta asiasta: kirjailija Giovanni Boccacciosta ja – sipulista. Sipulin, kuuluisan Certaldon punasipulin, merkitystä ei sovi vähätellä: punasipuli komeilee jopa Certaldon vaakunassa. Kirjoitin Boccaccion Decameronesta viime viikolla, ja nyt on sen toisen kuuluisan certaldolaisen vuoro. Punasipuli on erityisen maukasta juuri Certaldossa, jossa sitä kasvaa pari eri lajiketta. Certaldon punasipulin erityinen maukkaus on tunnettu jo vuosisatoja, ja maininta siitä löytyy itse Decameronen (1349–1353) kuudennen kirjan kymmenennestä kertomuksesta, joka kertoo munkkiveli Cipollasta (cipolla = sipuli): Kuten ehkä olette kuulleet puhuttavan, sijaitsee Firenzen alueella Elsa-laaksossa Certaldo-niminen kylä. Vaikka se on pieni, asui siellä aikoinaan ylhäistä ja varakasta väkeä. Koska täällä oli siis hyvät laitumet, oli San Antonion luostarin…
