Ella Kannisen kirjat: Ellan Toscana ja Kotona Italiassa

Ella Kanninen on taas alkuvuodesta näkynyt televisiossa: hänen Ellan matkassa -ohjelmansa (katsottavissa Yle Areenassa toistaiseksi) viimeinen jakso tuli Teemalta tällä viikolla. Ohjelmassa Kanninen kulkee roomalaisten valloittajien jäljillä Italiasta Saksaan. Myös Ella Kannisen kirjat Ellan Toscana: Kyläelämää Italiassa ja Ella: Kotona Italiassa ovat tutustumisen arvoisia.

Ellan Toscana: Kyläelämää Italiassa (Tammi 2016) ja Ella: Kotona Italiassa (Tammi 2017) ovat nojatuolimatkoja Italiaan: kirjoissa on kauniita maisemia, ruokakulttuuria, reseptejä ja kulttuuritietoutta sujuvassa ja viihdyttävässä paketissa.

 

Olen saanut molemmat Ella Kannisen kirjat aikoinaan lahjaksi Signorelta ja muistelen bonganneeni jostain, että Kannisella olisi nyt tekeillä kolmaskin kirja. Jos niin on, sekin aivan varmasti päätyy kirjahyllyymme. Syitä on monia. Italialaisesta ruokakulttuurista ja elämästä Italiassa on kyllä kirjoitettu suomeksi kirjoja, mutta kaikissa ei ole kovinkaan asiantunteva ote (kirjoittajien nimiä nyt mainitsematta).

Kanniseen sen sijaan luotan – ja oikeastaan ihailenkin häntä. Hän on asunut ja työskennellyt Italiassa vuosia ja puhuu kieltä kuin natiivi. Italian ja suomen lisäksi olen televisiossa kuullut hänen puhuvan myös ruotsia, englantia, ranskaa ja saksaa. Livenä olen nähnyt hänet Little Italy -festivaaleilla (tulossa taas kesäkuussa) ja pidän hänen mutkattomasta ja pirteästä tyylistään. Hänessä on ihan aidosti aika paljon italianaa – olisipa minussakin!

Sitä paitsi: kenen unelma-ammatti ei olisi tehdä kirjoja ja televisio-ohjelmia Italiasta?! Seuraan Kannisen tekemisiä aina mielenkiinnolla.

Minun Italiani

Ellan Toscana: Kyläelämää Italiassa ja Ella: Kotona Italiassa ovat kirjoja elämästä ja ruoasta Italiassa. (Ja elämä ja ruokahan ovat sama asia.) Ellan Toscana keskittyy nimensä mukaisesti Kannisen kokemuksiin ja elämään Toscanassa, kun taas Kotona Italiassa kertoo ennemminkin Kannisen ystävistä ja tuttavista ja ulottuu Toscanan lisäksi Marcheen, Lazioon, Emilia-Romagnaan, Piemonteen, Lombardiaan ja Gardajärvelle. Molemmat kirjat sisältävät runsaasti reseptejä, jotka ovat peräisin Kannisen italialaisilta tai Italiassa asuvilta tuttavilta.

 

Ella Kanninen on toimittaja ja juontaja, joka on jo vuosia näkynyt säännölllisesti Suomen televisiossa Ylen kanavilla. Hänet tunnistetaan myös Italiassa, jossa hän on tehnyt TV-töitä. Hän asui vuosikausia Toscanassa ja sitä ennen Milanossa, mutta nykyisin hän asuu perheineen Suomessa. Ellan Toscana -kirjassa hän kertoo tarinastaan enemmän. Siinä on vauhdikkaita vaiheita: aikanaan hänet palkattiin kokemattomana ja vielä suhteellisen kielitaidottomanakin juontamaan italialaista matkailuohjelmaa televisioon. Värikkäitä vaiheita liittyi myös Toscanan maaseudulla sijainneen kotitalon löytymiseen.

Paitsi päätymisestään Italiaan ja talokaupoista Kanninen kertoo Ellan Toscana -kirjassa toscanalaisesta kyläelämästä kaikkine piirteineen. On hankalia mutta toisaalta vieraanvaraisia naapureita, nurkkakuntaisuutta ja suurta kotiseutuylpeyttä, hassuja sekatavarakauppoja ja runsaita toreja ja maalaismarkkinoita, maaginen toscanalainen luonto, viininviljelyä ja taivaallisia paikallisia herkkuja… Yksi suorapuheinen italialainen anoppikin.

Kotona Italiassa -kirjassa puolestaan keittiönsä ja sen parhaat antimet esittelee muun muassa toscanalaisen ratsutilan emäntä, marchelainen viininviljelijä, roomalainen kuvataiteilija, milanolainen dekkarikirjailija ja gardajärveläinen hotellin omistaja. Jokaisessa luvussa on myös pieni johdatus kunkin maakunnan ruokaan. Opin muun muassa sen, että Marchessa valmistetaan ihanan kuuloista sugo fintoa eli huijauskastiketta ilman lihaa, että Rooman Testacciossa on ollut tapana lisätä suolaisiin ruokiin kaakaota ja että Piemontessa tryffelinpoimintaa valvoo paikallinen metsäpoliisi. (Tryffeleistä ja marchelaisesta ruoasta lupaan muuten nyt keväällä enemmänkin asiaa blogiin.)

Kanninen ei luennoi vaan kertoo kaikesta luontevasti ja ujuttaa kaikkeen mukaan omia kokemuksiaan. Hän välttää yleistyksiä ja totuuden laukomisia ja kirjoittaa Italiasta ja italialaisista lämmöllä ja kunnioituksella. Reseptit ovat kirjassa muun jutustelun lomassa, eivät erillisenä osionaan.

Italialainen ruoka: pyhä yksinkertaisuus

Ella Kannisen kirjat ovat myös erinomainen johdatus italialaiseen ruokaan. Siis siihen, ettei sellaista ole. Kotona Italiassa -kirjassa Jyrki Sukula avaa asiaa Piemontesta käsin näin:

”Mitään italialaista keittiötä ei ole olemassa, on olemassa toscanalainen, lombardialainen tai piemontelainen keittiö. Täkäläiset syövät piemontelaisia tai oikeastaan Serralunga d’Alban ruokia, eikä heitä loppujen lopuksi edes kiinnosta mitä Toscanassa syödään. Eivät he välttämättä ole koskaan edes käyneet Firenzessä tai tunne sikäläisiä herkkuja.”

Kannisen kirjoissa esitelläänkin tiettyjen alueiden ruokia, erityisesti Kanniselle tutun Toscanan mutta myös muun keskisen ja pohjoisen Italian. Kirjoissa on paljon sellaisten italialaisten klassikkoruokien reseptejä, joista olen itsekin julkaissut blogissa oman keittiömme version: tuorepasta, pesto, tomaattikastike, frittata, kasvisliemi, grillatut munakoisot, farinata, crostata, zuccotto…

Olen testannut kirjoista muutamia reseptejä (leivontareseptejä! meillä minä en uskalla epäonnistumisen pelossa edes keittää pastaa, koska Signore on niin ylivoimainen) ja todennut ne toimiviksi. Toisaalta jotkin reseptit olisivat vaatineet vielä hieman kirjaa varten hiomista. Esimerkiksi Kotona Italiassa -kirjan tiramisuun opastetaan käyttämään neljä pakettia Pavesini-merkkisiä savoiardikeksejä. Itse en ole Pavesineja koskaan Suomessa nähnyt, ja täällä myytävistä isoista keksipaketeista syntyisi ohjeella todella kuiva tiramisu. Googlaamalla selviää, että yhdessä pienessä Pavesini-pakkauksessa on kahdeksan keksiä. Pienten epätarkkuuksien lisäksi harmillista on se, että kaikista valmiista ruoista ei ole kuvaa.

 

Kirjoissa on ruokaohjeita hyvin yksinkertaisesta muutamaan monimutkaisempaan (täytepastan näperteleminen…!). Täytyy myöntää, että ennen italialaiseen ruokaan tutustumista en olisi yhtään innostunut esimerkiksi kirjan paahdettujen paprikoiden ohjeesta, joihin tulee paprikoiden lisäksi vain valkosipulia, öljyä, suolaa ja pippuria. Tylsää! Samanlaista opintietä on kulkenut Kanninenkin:

”Fakta on se, Italiassa ruoanlaittotaito on osa yleissivistystä. Ennen Italiaan asettumistani olin kolunnut lähes 50 maata ja osasin puhua kuutta kieltä, mutta tässä aiheessa olin täysi moukka. Olen joutunut luomaan suhteeni ruoanlaittoon ja raaka-aineisiin uudestaan ihan alusta asti. – – Vakiintuneet ruoka-ajat, yhteiset illalliset ja ruoasta puhuminen ovat minulle nykyään itsestäänselvyyksiä.”

Kanninen tunnustaa, että on edelleen surkea kokki, mutta onneksi laadukkaat italialaiset perusraaka-aineet pelastavat hänet. Ne eivät vaadi ihmeellisiä temppuja. Yksinkertainen on parasta.

Unelmien auringonkukkapelloilla

Molemmat Ella Kannisen kirjat on viihdyttävästi kirjoitettu ja todella hienosti kuvitettu – valokuvaajana on Ofer Amir. Kirjat ovat kerta kaikkiaan todella selailtavia, niiden pariin unohtuu mielellään hetkeksi yhä uudelleen ja uudelleen. Meillä kirjoja pidetään keittiön kirjahyllyssä, sillä sieltä ne on kiva välillä poimia katsottaviksi, ja aina löytyy jotain inspiroivaa.

Kirjojen kuvia katsellessa tulee aivan pakahduttava tarve päästä Italiaan nyt heti. Ollapa tuossa viini- tai oliivitarhassa, tuossa aurinkoisessa puutarhassa poimimassa kesäkurpitsoja, tuolla lyhdyin valaistulla illallisella puutarhajuhlissa, tuolla kolmen euron aperitiivilla, tuolla torilla valitsemassa auringon kypsyttämiä hedelmiä, noilla Toscanan kukkuloilla ja auringonkukkapelloilla…!

Kirjoissa näkyy satumaisen kaunis (ja varakas) Italia, jossa vähän jokaisella on ihanan rustiikki maalaiskeittiö ja oma luomuviinitila. Signore vähän hymähtelee tälle. Eikä se todellakaan ole koko totuus Italiasta, vaan sitä ”ihanaa hömppää”, jonka mainitsin tässä painavamman asian postauksessa. Mutta kuten Kanninen ihanasta Toscanastaan sanoo: ”Minun Toscanani on vain yksi bruschettan murunen italialaisella antipastolautasella.” Ja antipastojen määrähän on loputon!

Kirjaan liittyvä resepti: toscanalainen leipä–kasviskeitto

Postauksen kuvat päivitetty 24.7.2020

Päivitys 2.11.2020: Olen kirjoittanut myös Kannisen uusimmasta kirjasta Minun Italiani: Pieniä tarinoita amoresta zuccheroon.