Juhlakauden juustokakku ricottasta
Italiassa on saatu karnevaalijuhlinnat tältä vuodelta päätökseen, mutta lukuisat karnevaaliherkut ovat vielä mielessä. Harmi kyllä useimmat karnevaaliin liittyvät ruoat ovat rasvassa paistettuja ja sokerissa kieriteltyjä leivonnaisia, joista en itse liiemmin välitä. Onneksi joukkoon mahtuu myös yksi todellinen herkku: napolilainen migliaccio, juustokakku ricottasta.
Kun tuskailin kaikkien friteerattujen sokerileipomusten kanssa karnevaaliaikaan pari vuotta sitten, leivontalistalle päätyi toscanalainen aniskakku berlingozzo. Se oli ihan ok, vaikka anis onkin mausteena minulle vieraampi enkä juuri välitä kuivakakuistakaan.
Jotain uutta piti siis tänä vuonna päästä kokeilemaan ja maistamaan karnevaaliaikaan, ja juustokakku ricottasta oli tähän kohtaan täysosuma! Se on uunissa paistettava, mehevä ja sitruksinen – virkistävä poikkeus italialaisten karnevaalileivonnaisten joukossa, mutta ei toki kevyt sekään. Eihän pääsiäistä edeltävään paastoon laskeuduta mitään kevyttä syöden!
(Friteerattujen leivonnaisten kammoni ulottuu muuten myös Suomeen: en välitä ollenkaan meidän suomalaisten vappuisista tippaleivistä tai munkeista. Uppopaistettujen ja sokeroitujen leivonnaisten lisäksi Italian karnevaalissa ja Suomen vapussa on muitakin yhtymäkohtia: riehakas meno, koristekrääsä, paikoin poliittinen ulottuvuuskin. Tosin suomalaisesta kotikutoisesta vappunenästä ovat esimerkiksi Venetsian karnevaalien loistokkaat karnevaaliasut ja -naamiot kaukana.)
Karnevaalikakkuihin pääsin viimeviikkoisen Kielletty päiväkirja -romaanin päähenkilön, 1950-luvun roomalaisen perheenäidin Valerian harrastuksen kautta. Leipomisharrastuksen lisäksi Valeria myös myi kakkujaan. Harmi kyllä kirja ei kerro, mitä kakkuja Valeria leipoi, mutta Roomassa ainakin hapankirsikkapiirakka crostata di visciole ja juustokakku ricottasta eli crostata di ricotta ovat klassikoita. Hapankirsikkapiirakkaankin usein kuuluu hillon lisänä ricotta.
Eikä juustokakku ricottasta rajoitu pelkästään Roomaan, sillä Napolin seudulla se kuuluu siis juuri karnevaaliaikaan. Mausteena napolilaisten kakussa on vaniljaa, sitrushedelmiä ja loraus rommia, grappaa tai limoncelloa. Aika pettämätön yhdistelmä!
Vaikka karnevaali on jo ohi, ehkä tämä juustokakku sopii meillä Suomessa nautittavaksi myös lähempänä pääsiäistä?
Napolilainen migliaccio, karnevaaliajan juustokakku ricottasta
Perinteisesti migliaccio on tehty hirssistä (italiaksi miglio). Nykyään se tehdään kuitenkin Italiassa useimmiten mannasuurimoista (semolina). Toisin kuin Italiassa Suomessa hirssiä ei ole lainkaan vaikea saada käsiinsä, joten Signore leipoi kakun siitä.
- 180 g mannasuurimoita tai hirssijauhoa
- 500 g maitoa
- 300 g vettä
- 3 kananmunaa
- yksi vaniljatanko (tai vanilja-aromia)
- shottilasillinen (4 cl) rommia, grappaa tai limoncelloa
- 250 g ricottaa
- 250 g sokeria
- 2 appelsiinia
- 1 sitruuna
- 50 g voita + vähän ekstraa vuoan voiteluun
- tomusokeria koristeluun
- Laita kattilaan vesi, maito, yhden appelsiinin kuoret suikaleina, vanilja, voi ja 1/5 sokerista.
- Kuumenna kuplivaksi, laita liesi pois päältä ja anna seoksen jäähtyä kattilassa kannen alla 20 minuuttia.
- Poista appelsiinin kuoret ja vaniljatanko seoksesta.
- Kuumenna seos uudestaan (älä kiehauta) ja lisää joukkoon mannasuurimot tai hirssijauho.
- Sekoita, ota pois liedeltä ja jäähdytä. Lopputulos on kuin makeaa polentaa.
- Laita munat ja loput sokerista kulhoon. Vaahdota sähkövatkaimella vaaleaksi vaahdoksi.
- Lisää muna–sokerivaahtoon vähän kerrallaan ricotta, alkoholi ja yhden sitruunan ja yhden appelsiinin kuori hienoksi raastettuna.
- Lisää lopuksi vaahtoon varovasti vähän kerrallaan mannasuurimo/hirssiseos. Sekoita hyvin, jotta seokseen ei jää paakkuja. Seos on hyvin juoksevaa.
- Voitele hyvin irtopohjavuoka, joka on halkaisijaltaan 22–24 cm. Kaada seos siihen ja kopauta pohjaa muutaman kerran, jotta seos asettuu vuokaan tasaisesti.
- Paista kakkua uunissa 175 asteessa 60–75 minuuttia, kunnes se on hyytynyt. Tarkista kypsyys hammastikulla. Jos tikkuun jää taikinaa, jatka vielä paistamista. Paistoaika on tämän kakun kohdalla melko pitkä.
- Laita uuni pois päältä, avaa luukku hieman raolleen (laita väliin esimerkiksi puukauha) ja anna kakun jäähtyä uunissa huoneenlämpöiseksi. Jäähdytä sen jälkeen kakkua jääkaapissa tunnin verran.
- Koristele jäähtynyt kakku tomusokerilla.
Muuta ihanaa Napolista ja Campanian seudulta:
- joulunajan kukkakaalisalaatti
- spaghettimunakas frittata
- napolilainen pizza paistinpannulla
- munakoisovuoka parmigiana di melanzane
- pääsiäiskakku pastiera
Reseptiin liittyvä kirja: Alba de Céspedes – Kielletty päiväkirja
PS. Italiassa on myös huomioitu suomalaiset perinteiset juhlaleivonnaiset. Dissapore.com-sivusto julkaisi juuri maaliskuun alussa artikkelin, jossa esitellään italialaisille lukijoille 11 suomalaista leivonnaista, dolci finlandesi.
2 kommenttia
Viiru
Olen itse asiassa tehnyt tätä kerran, tosin oma reseptini oli aika riisuttu tähän verrattuna 🙂 Siinäkin käytettiin mannaryynejä, vaikka hirssisuurimoita saa meidänkin lähikaupasta (minulla taitaa olla niitä kaapissa yksi avattu pussi) eli ei ole sillä tavalla hankalasti löydettävä raaka-aine 🙂 Ehkä yleiset tottumukset on vaan tämän reseptin osalta muuttuneet?
Hauska myös tuo leivonnaisartikkeli, ja sisältökin oli osapuilleen kohdillaan (mitä nyt runebergintortut täytettiin luumuhillolla ja olivat ilmeisesti hänen äitinsä keksimiä :D). Varmaan vaikea tehdä tutkimustyötä tuollaista varten, kun ei puhu kieltä. Eniten minua nauratti se, että artikkelissa toistuvasti sanottiin, että tätä ja tuota leivonnaisia voi syödä aamiaiseksi heh. Enpä voi sanoa nähneeni kenenkään syövän aamiaiseksi korvapuustia tai voisilmäpullaa (tai munkkia :D). Vähän on Suomessa erilainen aamupalakulttuuri kuin Italiassa :D. Mutta just tuollaisia pieniä kulttuurisia olettamuksia on vaikea ottaa huomioon, jos ei ole omakohtaista kokemusta kulttuurista. Harmi, ettei rahkapulla päässyt listalle, se nimittäin maistuu oman kokemukseni mukaan hyvin myös ulkomaalaisille 🙂
Kirja ja keittiö
Hei hyvä tietää, että hirssisuurimoita löytyy! Sitten täytyy kyseessä olla vain tottumus. Välillä kyllä ihan yllätyn, miten monipuolisesti Italiassa käytetään erilaisia viljoja. Ei se olekaan vain suomalainen juttu (vaikka minäkin tähän ajatukseen aina vain haksahdan) 😉
Tuo aamupala-asia on kyllä ihan mahdoton – ja siis molempiin suuntiin! Minua nauratti joskus töissä (eli täällä Suomessa siis), kun kollegat innoissaan suunnittelivat jotain yhteistä teemapäivää, ja joku keksi, että aloitetaan se italialaisen aamupalan valmistamisella. Muut innostuivat ja minua huvitti hiljaa mielessäni. Eiväthän italialaiset mitään aamupalaa valmista. Korkeintaan keitetään kahvit, lämmitetään maito ja kaivetaan kaapista jotain valmiita kaupan keksejä tai fette biscottateja esiin. Tai jos tarjolla on jotain muuta kuin kaupan valmiskamaa tai lähibaarin antimia, se on kyllä valmistettu jo etukäteen, koska eipä kukaan ala mitään keksejä arkiaamuina leipoa, jostain cornettoista nyt puhumattakaan 😀 Täällä kun ajatus italialaisesta aamiaisesta on se, että leivotaan jotain ”focacciaa” ja päällystetään se mozzarellalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. Vaikka totuus aamupalasta voi olla pelkkä sekunnissa huiviin vetäisty espresso lähibaarissa matkalla töihin.
Eli olet niiiiin oikeassa, että kulttuurisia olettamuksia ei voi oikein ottaa huomioon, jos ei ole omakohtaista kokemusta! Silloin ei voi muuta kuin tarkastella yksittäisiä asioita erillään ilman laajempaa kontekstia. Suomi on mustikka ja Italia mozzarella. Ja aamupala aina suolainen tai makea, siitä ei pääse mihinkään 😀