-
Goliarda Sapienza: Elämän ilo – Millainen on 1900-luvun nainen?
Elämän ilon päähenkilö Modesta syntyy enteellisenä päivänä 1.1.1900 kuin edustamaan vuosisatansa naista. Millaiseksi tämä edustustehtävä muotoutuu? Goliarda Sapienzan Elämän ilo (L’arte della gioia 1998, suom. Laura Lahdensuu 2014) kertoo Modestan vaiherikkaasta elämästä 1900-luvun alun Sisiliassa. Modesta elää kapinallista elämää, johon mahtuu niin kurjuutta kuin loistoakin, lukuisia rakkaussuhteita, manipulointia ja politikointia. Taustalla porottaa Sisilian uutta elämää luova mutta armoton aurinko. Siirryin kesän luku-urakassa tiiliskivestä toiseen. Ihan kevyttä kesälukemista ei tämä yli 700-sivuinen, rönsyilevä ja kerronnallisilta ratkaisuiltaan poukkoileva Elämän ilokaan ollut enkä kuvailisi tätä sinänsä ärsyttävällä sanalla lukuromaani (vauvoille kai ne katseltavat kirjat tehdään?), mutta lukuelämys tämä kyllä oli. Ja sinänsä virkistävää lukea italialaisen naiskirjailijan tuotantoa, sillä sitä on harmillisen vähän suomennettu.…
-
Grillatut munakoisot suoraan paratiisista
Danten juhannusgrilli on vielä kuumana, joten hyödynnetäänpä jälkilämpö vielä kokkailuun. Ihmislihan sijaan käristellään kuitenkin mieluummin jotain muuta: kasviksista lihaisinta eli munakoisoa. Helvetin lieskojen seasta nämä grillatut munakoisot vievät makuhermot suoraan paratiisiin! Munakoiso on mielestäni harmillisen väärin ymmärretty kasvis ainakin täällä meillä Suomessa. Sitä ei oikein edes näe missään. Monelle on ehkä jäänyt mieleen munakoisojen ”itkettäminen” ja ajatus siitä, että niiden valmistaminen olisi vaivalloista eikä edes vaivan arvoista, sillä eihän munakoiso juuri edes maistu miltään. Väärin! Ja oikein! Munakoisojen valmistaminen ei ole missään nimessä vaikeaa, mutta totta on, että niitä saa maustaa reippaasti. Huokoinen rakenne suorastaan imee itseensä makuja ja hyvää öljyä. Lempiruokiani munakoisosta ovat parmigiana di melanzane (etenkin, kun munakoisot…
-
Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä – Millainen tie vie Helvetistä Paratiisiin?
Nyt seuraa jotain juhannuksen ilonpitoon todella sopimatonta. Danten juhannusgrillissä tirisee ihmisliha! Dante Alighierin Jumalainen näytelmä (La Divina Commedia 1300-luvun alku; suom. 1912/1963 Eino Leino / Elina Vaara) on keskiajan kirjallisuuden tärkein teos ja italialaisen kirjallisuuden klassikko. Teoksessa Dante tekee unenomaisen matkan Helvetin ja Kiirastulen kautta Paratiisiin ja kuvaa niissä näkemäänsä. Hän edustaa syntistä ihmistä, joka taivaallisten oppaidensa avustuksella löytää oikean tien. Tänään ollaan todella ison äärellä. Sain vihdoin luettua Jumalaisen näytelmän. Niin, luettua ja luettua. Helvetti meni helposti, mutta Kiirastuli jo koetteli ja Paratiisissa vähän poukkoilin. Tämä on ilmeisesti hyvinkin yleinen kokemus tämän näytelmän äärellä. Helvetti on teoksen paitsi tunnetuin myös helpoimmin ymmärrettävänä pidetty osa, kun taas Paratiisia pidetään vaikeatajuisimpana…
-
Kotitekoinen pasta kaikille pastanjauhajille
Tänään keplotellaan pastalevy pastakoneeseen. Kotitekoinen pasta onnistuu perinteisesti käsin, mutta modernimpi casalinga tai -lingo linkoaa pastansa pastakoneen läpi. Apuna pastanjauhannassa voi lisäksi käyttää vielä yleiskonetta, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Kotitekoinen pasta Emilia-Romagnasta Viime viikon humoristiset keplottelut sijoittuivat Emilia-Romagnan maakuntaan. Se on tunnettu viljastaan ja jauhoistaan – ja siis pastastaan. Esimerkiksi Suomessakin jo peruspastan aseman saanut Barilla tulee Emilia-Romagnan Parmasta. Pussipastan ohella kotitekoinen pasta on kuitenkin toisinaan mukavaa vaihtelua. Vaivaahan sen teko hieman vaatii, mutta resepti itsessään on todella simppeli ja pastan muodon ja kastikkeiden kanssa voi sitten varioida. (Älkää kuitenkaan kysykö minulta, mikä muoto ja pituus ja kastike ja koostumus sopivat yhteen, se on edelleen vuosia italianon kanssa elettyäni…
-
Stefano Benni: Keplo – Mitä jos voisit nähdä tulevaisuuteen?
Italian talousihme toisen maailmansodan jälkeen, kuohuva Eurooppa hulluna vuonna 1968 ja mahdollisuus nähdä tulevaisuuteen: miltä siellä näyttää? Stefano Bennin Keplo (Loki-Kirjat 2004; Saltatempo, suom. Laura Lahdensuu) kertoo Keplo-pojan lapsuudesta ja nuoruudesta 1950–1960-lukujen Italiassa, jossa ajan yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat voimakkaasti Keplon kotikylän asukkaisiin. Keplon elämässä suurta osaa näyttelee myös kello, jonka avulla hän voi nähdä tulevaisuuteen. Stefano Benni tunnetaan Italiassa paitsi omaperäisenä ja humoristisena kirjailijana myös toimittajana ja elokuvakäsikirjoittajana. Minä yritin aikoinaan lukea Bennin Elianto-romaania (1996, suom. 2001), mutta tuskastuin ja luovutin välittömästi. Sen avaruuteen (?) sijoittuva fantasiamaailma oli minulle niin hohhoijaa-osastoa, että en jaksanut vaivautua, vaikka kirjassa kuinka osuvaa yhteiskuntakritiikkiä kuulemma olisikin. Fantasia tai scifi ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta. Halusin…
-
Limoncello: kun elämä antaa sitruunoita
When life gives you lemons, make limoncello. Vaan jos elämä ei annakaan sitruunoita, joudut matkustamaan sen perässä Italiaan! Harmi. Oikeaa limoncelloa etsivän kannattaa suunnata Napolinlahdelle tai Amalfin rannikolle, esimerkiksi Axel Munthen maisemiin Caprille, jossa tosin saa pulittaa pullostaan pöyristyttävän hinnan. Turistina tuolla alueella ei voi olla törmäämättä sitruunoihin kaikkialla ja joka muodossa. Matkamuistomyymälät maistattavat ilmaista limoncelloa turisteilla aivan surutta – minullekin sitä tuputettiin, kun olin raskaana. Pullojuoma ei kuitenkaan pääse lähellekään aidon, itse tehdyn limoncellon makua. En itse ole koskaan päässyt Suomessa Alkosta saatavan limoncellon makuun (ikään kuin se nyt olisi jokin ongelma), mutta Signoren itse valmistamaan juomaan sitten ihastuinkin. Limoncello on todella helppo valmistaa kotonakin: tarvitset vain luomusitruunoita, sokeria…
