Pier Paolo Pasolini: Pitkä hiekkainen tie

Pitkä hiekkainen tie kuljettaa lukijan 1950-luvun Fiatin kyydissä halki Italian rannikon. Loputonta aurinkoa, hiekkaa, rantakallioita, iskelmien jumputusta, uimakoppeja, aurinkovarjoja, rantabaareja… Ja itse italialaiset.

• Pier Paolo Pasolini: Pitkä hiekkainen tie, Aviador 2025
• La lunga strada di sabbia, suomentanut Hannimari Heino
• 109 sivua

Nyt on käsillä aivan tuore uutuus, jota esittelin lyhyesti Syksyn 2025 uutuuskirjat -postauksessa. Mainitsin tuossa tekstissä, että kirja kiinnostaa minua aivan erityisesti. Syitä on monia.

Ensinnäkin kaikki italiasta suomeksi käännetty kirjallisuus ilahduttaa aina, sillä sitä ei ole lainkaan liikaa. Hannimari Heinon nimi on takuu laadukkaasta käännöksestä – onnittelut Hannimarille tuoreen Finlandia-voittajan, Monika Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia suomennoksesta! Kirjailija–toimittaja–elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini (1922–1975) kiinnostaa, sillä en tiedä hänestä juuri mitään, paitsi että hän oli kiistelty ja pahamaineinenkin hahmo italialaisella taidekentällä. Tästä myöhemmin lisää.

Ja viimeisimpänä: rakastan Italia-aiheista matkakirjallisuutta! En voi saada siitä tarpeekseni. Tykkään lukea paikoista, joissa olen käynyt ja paikoista, joissa en ole (vielä) käynyt. Olen listannut kaikenkirjavia matkakertomuksia blogiin Italia-aiheisia matkakirjoja: 20+ nojatuolimatkaa Italiaan ja lisää löytyy blogin kategoriasta Matkakirjallisuus.

Ihanat italialaiset rannalla

Pitkä hiekkainen tie on kulkenut pitkän tien suomenkielisten kirjankansien väliin. Se ei alun perin ollut kirja laisinkaan, vaan kolmiosainen reportaasi, jonka Pasolini kirjoitti italialaiselle Successo-aikakauslehdelle. Pasolini lähti vuoden 1959 kesäkuussa ajamaan Fiatillaan pitkin Italian rannikkoa Ventimigliasta Triesteen yhdessä valokuvaaja Paolo di Paolon (1925–2003) kanssa. Tiet di Paolon kanssa erosivat pian matkan alun jälkeen, ja tässä suomenkielisessä teoksessa on vain Pasolinin tekstiosuus.

Alkuperäistä reportaasia ja sen kuvitusta voi tarkastella esimerkiksi tällä italiankielisellä sivustolla: ajankuvaa uima-asuisten ihmisten muodossa Italian rannoilla vuonna 1959.

Miksi Pasolini lähti matkaan ja mitä hän matkallaan tavoitteli? Pitkä hiekkainen tie on kuin antropologinen tutkielma Italian rantaelämästä 1950-luvun lopulla. Suomentaja Hannimari Heinon jälkisanat kannattaa lukea ajatuksella: Sotien jälkeisellä 50-luvulla ihmisten mielissä alkoi viritä tulevaisuususko, johon keskeisenä ilmiöinä kuuluivat vapaa-aika ja loma. Massaturismi alkoi ottaa muotoaan ja lomakohteet muuttaa Italian rannikkomaisemaa. Tätä muutoksen aikaa Pasolini lähetettiin Fiatinsa kyydissä havainnoimaan.

Pasolini aloittaa matkansa Ranskan ja Italian rajalta Ventimigliasta, josta hän lähtee ajamaan Italian Rivieraa pitkin Toscanaan ja yhä edelleen etelään Amalfin rannikolle ja Calabrian niemimaalle, Sisiliaan, Apuliaan, ja jälleen rannikkoa pitkin ylös pohjoisempaan: Abruzzon, Marchen, Emilia-Romagnan ja Veneton läpi Triesteen. ”Tähän päättyy Italia, tähän päättyy kesä.”

Pasolini tarkkailee ihmisiä rannalla, jututtaa heitä. Häntä kiinnostivat italialaiset ja italialaisuus.

Kirkasta ja kiisteltyä

Matkaraportteja ja -kirjoja on kaiken tasoisia. Pitkä hiekkainen tie on kirjoittamisen tasoltaan huippua. Kielen tarkkuus ja ilmaisuvoimaisuus tekevät vaikutuksen. Pasolinin käsissä meri haukottelee kuin suuri koira ja aurinko riehuu.

Takakannen kuvaus tekstistä ”pitkänä runollisena kamera-ajona” osuu oikeaan. Pasolini kuvaa ohikiitäviä hetkiä, joiden tunnelma pysäyttää lukijan.

”- – aukinaiset radiot, lapset ja lastenhoitajat, pallonpeluu, kauempaa jukeboksista ja radiosta kantautuvat iskelmät. Se on elämän monenkirjava virta, joka kihisee halusta olla tässä ja nyt: samantekevää miten, mutta olla täällä, näillä suurenmoisilla rannoilla, kukin mahdollisuuksiensa mukaan nauttimassa täysillä kesän perikuvasta, antamassa kaikkensa ollakseen onnellinen ja sen vuoksi onnellisena toden teolla; näkemässä, näyttäytymässä tässä rakkauden riehassa.”

Kirkkaasta kirjoittamisesta nauttiakseen ei tarvitse tuntea kaikkia lukuisia kulttuurisia viittauksia ja aikalaisten nimiä, joita Pasolini tekstiinsä pudottelee. Teoksen lopusta löytyy Huomautuksia-osio, jossa viittauksia on avattu. Ne ovat oma ikkunansa tuon ajan Italiaan ja italialaisiin. Samoin kirjasta löytyy katsaus itse Pasolinin elämänvaiheisiin.

Pasolini on briljantti kirjoittaja. Myönnän, että Pitkä hiekkainen tie on minulle ensi avaus hänen laajaan tuotantoonsa. Hänet tunnetaan taiteestaan: runoistaan, romaaneistaan, elokuvistaan mutta myös politiikasta. Ja muusta: hän joutui syytetyksi alaikäisiin sekaantumisesta ja epäsiveellisestä käytöksestä ja kuoli epäselvissä olosuhteissa, mahdollisesti alaikäisen poikaprostituoidun murhaamana. Hänen taiteensakin on synnyttänyt skandaaleita: Pasolinin elokuva Sodoman 120 päivää (1975) on ollut kielletty monissa maissa, myös Suomessa.

Mitä tästä kaikesta siis pitäisi ajatella? En tiedä ollenkaan, mutta Pitkä hiekkainen tie oli minulle puhutteleva lukukokemus.

Kirjaan liittyvä resepti: oliivitahna