-
Juhlakauden juustokakku ricottasta
Italiassa on saatu karnevaalijuhlinnat tältä vuodelta päätökseen, mutta lukuisat karnevaaliherkut ovat vielä mielessä. Harmi kyllä useimmat karnevaaliin liittyvät ruoat ovat rasvassa paistettuja ja sokerissa kieriteltyjä leivonnaisia, joista en itse liiemmin välitä. Onneksi joukkoon mahtuu myös yksi todellinen herkku: napolilainen migliaccio, juustokakku ricottasta. Kun tuskailin kaikkien friteerattujen sokerileipomusten kanssa karnevaaliaikaan pari vuotta sitten, leivontalistalle päätyi toscanalainen aniskakku berlingozzo. Se oli ihan ok, vaikka anis onkin mausteena minulle vieraampi enkä juuri välitä kuivakakuistakaan. Jotain uutta piti siis tänä vuonna päästä kokeilemaan ja maistamaan karnevaaliaikaan, ja juustokakku ricottasta oli tähän kohtaan täysosuma! Se on uunissa paistettava, mehevä ja sitruksinen – virkistävä poikkeus italialaisten karnevaalileivonnaisten joukossa, mutta ei toki kevyt sekään. Eihän pääsiäistä…
-
Toscanalainen tomaattikeitto eli pappa tomaatissa (ja muitakin sukulaisia)
Mitä tekee pappa tomaatissa, ihmettelin, kun kuulin ensimmäistä kertaa pappa al pomodorosta. Mitä pappa-paralle on tapahtunut! Vaan ei hätää: pappa al pomodoro on toscanalainen tomaattikeitto, joka on peräti vegaaninen eli siis myös pappaystävällinen. Eikä pappa tietenkään tässä tarkoita isoisää, joka on italiaksi nonno. Pappa merkitsee suomeksi kauniisti sanottuna ’mössöä’, jota tämä tomaattikeitto ehkä olemukseltaan keittoa enemmän muistuttaakin. Italiaksi voidaan myös sanoa fare la pappa, ”tehdä mössö” eli ’syödä’. Ilmaisu on leikillinen, ja sitä käytetään esimerkiksi lasten kanssa. Meillä pikku Signorino söikin vauvana usein pappaa, tai oikeammin vieläpä pappettaa, ”pikku mössöä”, joka on johdos pappa-sanasta – kysehän siis on vauvan soseista. (Tarkkana saa muuten olla myös isän eli papàn kanssa. Jos…
-
Brushetta vai brusketta? Helppo ja vaikea bruschetta
Saku Tuomisella on hauska tarina bruschettasta: Yritin tilata eräässä Helsingin italialaisessa ravintolassa tomaattibruschettaa. Keskustelu sujui näin: – Saisinko yhden tomaattibrusketan. – Heh, se kyllä lausutaan brussccchhhetta. – Ei kyllä lausuta. – (Ivallisesti hymyillen) No, meillä asiakas on aina oikeassa, joten sovitaan sitten niin. Italian [k]:na ääntyvä ch on chieltämättä haastava poikkeus italian muuten melko hyvin suomalaiseen suuhun sopivaan ääntämykseen (viittaako Tuomisen kirjan nimi Italialaisen ruokakulttuurin abc ääntämisoppiin?), mutta oikeasti bruschetta ei ole yhtään vaikea juttu! Vai onko sittenkin? Tuominen nimittäin jatkaa vielä: Hyvässä bruschettassa (lausutaan siis brusketta) on kaikki suomalaisen hitin ainekset. Sen tekeminen on helppoa, se onnistuu aina, se on halpaa ja lisäksi se on täydellistä comfort foodia. Silti…
-
Kevyttä kesälukemista Italiasta – 20 ideaa
Italia on suosittu valinta rakkausromaanien tapahtumapaikaksi. Ja onhan se totta, että esimerkiksi Rooma, Firenze, Venetsia, Amalfi, Capri ja Toscana herättävät romanttisia mielikuvia tai saavat ainakin haaveilemaan omasta Italian-matkasta. Rakkauden kesän 2021 (?) kunniaksi kokosin tähän postaukseen listaksi kevyttä kesälukemista Italiasta. Nämä kirjat menevät viihdekirjallisuuden kategoriaan, ne ovat toisin sanoen siis ”romanttista hömppää”. Luvassa on siis särkyneitä sydämiä ja uusia alkuja – mikä siinä onkin, että niin monessa kirjassa sankaritar kyllästyttyään entiseen elämäänsä muuttaa juuri Italiaan? (Ihan kuin ajatus ei koskaan olisi itselläni käynyt mielessä…) Toinen viihdekirjallisuuden klassinen asetelma on jokin menneisyyden paljastus tai yllätys, joka johdattaa päähenkilön Italiaan (tätä käännettä omassa elämässäni vielä odotan: yllätysperintönä linna Toscanasta!). Listasin tähän postaukseen…
-
Sirkku Salovaara: La mia Italia – Ihana, mahdoton Italiani
Ihana, mahdoton, mahdottoman ihana, Italia. Sirkku Salovaaran La mia Italia (Kirjapaja 2021) on nojatuolimatka italialaiseen elämänmenoon ja Italian vähemmän tunnettuihin puoliin. Salovaaran omiin kokemuksiin perustuvissa tarinoissa italialaiset itse saavat suuren roolin, mutta niissä käsitellään myös esimerkiksi italian kieltä, ruokaa ja vierailun arvoisia kohteita. Kirja saatu kustantajalta – kiitos! Kirjoitin aiemmin kevään 2021 uutuuskirjat -postauksessa, että olen jo hieman tuskastunut näiden kaikkien Italiani sitä ja tätä -kirjojen kanssa, joita on viime vuosina julkaistu useita. Ne vieläpä toistavat samaa kaavaa: Italia on äh niin ärsyttävä ja sitten kuitenkin ah niin ihana. No, sehän on. Kyllähän minä siitä ihan mielelläni luen. Eikä tämä Sirkku Salovaaraan kirja onneksi ollutkaan sellainen kliseinen matkailumainos, jota pelkäsin, vaan oikeaa…
-
Italialaista lastenkirjallisuutta – Lukuvinkkejä bambinoille
Mitä bambinot oikein lukevat ja mitä heille luetaan? Meillä eletään arkea kahdella kielellä, joten luonnollisesti meillä luetaan myös lastenkirjoja niin suomeksi kuin italiaksikin. Olen yrittänyt kaivaa lukuvinkkejä netistä, mutta suomeksi italialaista lastenkirjallisuutta ei ole tietääkseni käsitelty oikein missään. Italiaksi lukuvinkkejä toki löytyy, mutta suomeksi ei. Onneksemme asumme pääkaupunkiseudulla, jonka kirjastoissa italialaista lastenkirjallisuutta on hyvin saatavilla ihan alkuperäiskielellä, lähikirjastossamme sitä on itse asiassa kokonainen hyllyllinen! Saamme kirjalahjoja Italiasta, ja olemme itsekin tilanneet kirjoja netistä. Seuraavassa esittelen meille tuttua italialaista lastenkirjallisuutta: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain itse ostettua – ja jotain punapilkullista? Gianni Rodari Gianni Rodari (1920–1980) on Italian Astrid Lindgren: rakastettu, palkittu, tuottelias ja sukupolvesta toiseen luettu lastenkirjailija.…
