-
Italialainen aamupala eli dolcempi vita heti aamusta
Kun olen kylässä Italiassa, yksi odotetuimmista hetkistä koittaa heti aamulla: italialainen aamupala. Ensimmäisen matka-aamun aamupala on tärkein: kun istun alas, hörppään cappuccinoa ja haukkaan cornettoa, tiedän, että nyt ollaan Italiassa. Näistä hetkistä, ensimmäisistä aamiaisista, on monta ihanaa muistoa. Suomessa aamupalani on ainakin viimeiset kymmenen vuotta ollut se sama: tuorepuuroa ja kotimaisia (pakaste)marjoja, mieluiten puolukoita. Kahvi meillä keitetään kyllä italialaisittain mutteripannulla, mutta muuten italialainen aamupala kuuluu vain Italiaan, sillä pitäähän arjen erota juhlasta! Italialainen dolce vita on klisee, joka pätee vain populaarikulttuurissa tai korkeintaan satunnaisen matkailijan elämässä. Yhdestä kohteesta makeaa elämää on kuitenkin helppo löytää – tai oikeastaan mitään muuta ei sieltä löydäkään: italialainen aamupala on poikkeuksetta makea. Tiedämme kuitenkin, että…
-
Tiramisu: rakastettu ja kiistelty klassikko
Olen onnistunut kirjoittamaan italialaisesta ruoasta yli kolme vuotta kajoamatta vielä kertaakaan siihen kaikista ilmeisimpään, kun jälkiruoista puhutaan. Voisiko se olla panna cotta? Tai gelato? Ehkä, mutta tunnetuin taitaa kuitenkin olla tiramisu. Tiramisu – eli tiramisù – ei juuri esittelyjä kaipaa. Tiramisu on Suomessakin yksi ravintoloiden perusjälkiruoista. Italiassa se ei ole mitään hienosteluruokaa vaan yleensä rentojen pizzerioiden tai trattorioiden jälkiruokalistalla. Kotona tiramisun voi tehdä niin monella tavalla kuin Italiasta löytyy mammoja ja nonnia sitä tekemään. Tiramisu nostattaa tunnelmaa Tiramisu-reseptien yhteydessä mainitaan usein nimen merkitys: tiramisù tarkoittaa kirjaimellisesti ”nosta minut ylös”, tira-mi-sù. Eikä se ole mitään kaunokieltä, vaan esimerkiksi meidän pikku Signorinon ensimmäisiä italiankielisiä lauseita, ihan käypää arkikieltä siis. Kävelemään opetellessaan hän…
-
Satamakaupungin sitruunainen rommikahvi
Rommi ja muutkaan väkevät eivät oikein maistu minulle, ja Italian digestiivikulttuuri ei ole minulle pitkän aterian huipennus vaan pakollinen paha, jonka mieluiten jätän väliin. (Ainoastaan ehkä limoncello tekee tästä poikkeuksen.) Mutta väkevilläkin voi olla paikkansa paitsi ruoanlaitossa myös lasissa, jos niitä käytetään vain mausteena. Livornolainen rommikahvi ponce on esimerkki rommipohjaisesta juomasta, joka on kyllä tuju mutta myös toimiva. Höyryävän kuumana tarjottu, sitruunankuorella maustettu ja sokerilla makeutettu rommikahvi on kotoisin toscanalaisesta satamakaupungista Livornosta. Toscanalaisissa satamissa liikuin myös viime postauksessa, ja sataman harmaa taivaanranta sai kaipaamaan jotain lämmikettä. Sitä rommikahvi takuulla tarjoaa, pienen kofeiinipiristyksen lisäksi! Juoman pohjana on tietysti erinomainen italialainen espresso, jonka kotoinen versio valmistuu moka-pannulla. Rommi taas on kulkeutunut Italiaan…
-
Hukuttavan hyvää: jäätelökahvi affogato
Vieläkö on sen verran kesää jäljellä, että kehtaa kirjoittaa jäätelöstä? Toisaalta, kun kyseessä on kuumaan espressoon tehty jäätelökahvi, maistuu se kylmemmälläkin ilmalla. Italiassa kahvin ja jäätelön yhdistelmä tunnetaan nimellä affogato eli ”hukkunut”, ja se viittaa tietysti kahviin hukkuneeseen jäätelöpalloon. Eipä ole kovin positiivinen ote näin ihanaan jälkiruokaan, mutta minkäs teet. Kirjoitin Italian ja kahvin yhteisestä historiasta viime viikolla. Kahvihan saapui Euroopassa ensimmäisenä juuri Italian Venetsiaan vuonna 1615, ja sinne avattiin myös Euroopan ensimmäinen kahvila vuonna 1645. Tunnetuin italialainen kahvia sisältävä jälkiruoka on varmasti tiramisù. Affogato ei ehkä ole yhtä tunnettu, mutta mikä toisaalta voisi olla italialaisempaa kuin espresson ja gelaton yhdistelmä? Kun etsii affogato-reseptiä netistä, saattaa törmätä kaikenmaailman kermavaahtoihin, vaahtokarkkeihin ja makusiirappeihin. Ymmärrän…
-
Paula Hotti: Mustia syntejä – Kahvilaesseitä
Kultturelli kohtaaminen, hemmotteluhetki yksin, iltapäiväkahvi ystävän kanssa, ehkä jopa treffit tai työhaastattelu, etätyöpiste. Millaisia näyttämöitä kahvilat ovat ihmiselämään? Kirjailija–matkatoimittaja Paula Hottin Mustia syntejä: Kahvilaesseitä (Avain 2020) on matka eurooppalaisiin kahviloihin ja niiden historiaan. Hotti vierailee kirjassa monissa kahviloissa Wienistä Helsinkiin ja tekee kahvikupposten ääressä huomioita ajasta, paikasta ja tavoista. Kirjassa historialliset faktat yhdistyvät kirjoittajan omiin pohdintoihin ja tunnelmiin. Kirjoitin Mustia syntejä -kirjasta jo kevään 2020 uutuuskirjat -postauksessa. Minulla ei ollut kirjan sisällöstä vielä tarkempaa tietoa, mutta uumoilin, että kirja käsittelisi myös Italiaa, jos kerran Euroopan kahviloissa liikutaan. Ja olin oikeassa! Italian kahvikulttuuri on omaleimaista; olen aiemmin kirjoittanut Torinon ja Napolin kahvikulttuureista, ja Hotti laajentaa tietämystäni nyt myös Venetsian ja Triesten…
-
Kevään 2020 uutuuskirjat: 5 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi kevään 2020 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt keväällä julkaistaan? No, eipä paljon mitään. Tämä ei ehkä ole valtava yllätys, mutta pieni pettymys kyllä. Toisaalta: vähäinen tarjonta on sentään monipuolista, löytyi nimittäin sekä romaania, tietokirjaa että jopa sarjakuvaa. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain käännettyä ja jotain kotimaista. Kevään 2020 uutuuskirjat: 4 + 1 poimintaa Elena Ferrante: Tyttären varjo Kuten jo aiemmin kirjoitin, Ferrantelta ilmestyy huhtikuussa uusi suomennettu teos Tyttären varjo (La figlia oscura), joka ilmestyi Italiassa jo 2006. Siinä on tuttuja Ferrante-teemoja: äiti–tytär-suhde ja menneisyyden vaikeiden asioiden selvittely. Suomentaja on tässäkin Ferranten teoksessa Helinä Kangas. Lue kirjasta kustantaja WSOY:n sivuilta Lisäksi…
