-
Munkkipallerot venetsialaisittain
No onkos tullut vappu nyt talven keskelle? Italiassa kyllä: helmi-maaliskuulle (tänä vuonna 12.2.–17.2.) ajoittuva karnevaali muistuttaa osittain suomalaista vappua. Tunnetuinta karnevaalin juhlinta on Venetsiassa, ja kaupungin ykkösherkku ovat silloin frittelle tai venetsialaisittain frìtole, pienet somat munkkipallerot. Lue lisää italialaisesta karnevaalin juhlinnasta täältä: Italian karnevaali: Parhaat juhlamenot ja herkut Munkkipallerot kierähtivät syliini brittiläisen Harriet Constablen romaanista Viulisti, jossa Pietàn orpokodissa kasvanut nuori Anna Maria nauttii niitä ystävättäriensä kanssa 1700-luvun Venetsiassa: ”He olivat saaneet noita öljyssä paistettuja taikinapalloja vain kerran, kun joku oli carnevalen aikaan lahjoittanut niitä Pietàan. Herkut saapuivat silkkinauhalla suljetussa korissa, jonka rottinkikylkien rakosista leijaili sitruunankuoren ja sokerisen taikinan tuoksu. Muut tytöt olivat tapelleet niistä kuin kulkukoiran penikat, mutta Anna Marian…
-
Italian karnevaali: Parhaat juhlamenot ja herkut
Hyvää laskiaista! Vai sittenkin: Buon Carnevale! Tänä vuonna kävi niin onnekkaasti, että pääsin hieman mukaan karnevaalihumuun käydessäni helmikuussa Pohjois-Italiassa. Italian karnevaali on ollut minulle aina hieman mysteeri, sillä kotoisella laskiaisella hernekeittoineen ja mäenlaskuineen ei tunnu olevan juuri mitään tekemistä sen kanssa. Lisäksi minulle on aina ollut hieman epäselvää, milloin karnevaalia todella juhlitaan. Italian karnevaali muistuttaa laskiaista enemmän oikeastaan meikäläisten vappua. Yhtymäkohtia Suomen vappuun on useita: uppopaistetut ja sokeroidut leivonnaiset, riehakas meno, koristekrääsä, hassuttelu, naamiaiset ja paikoin poliittinen ulottuvuuskin. Tosin suomalaisesta kotikutoisesta vappunenästä ovat esimerkiksi Venetsian karnevaalien loistokkaat karnevaaliasut ja -naamiot kaukana. Italiassa yhden karnevaalijuhlan sijaan voisi oikeastaan puhua ennemminkin karnevaaliajasta, sillä usein karnevaalia juhlitaan pitkään ja hartaasti yhden h-hetken sijaan.…
-
Juhlakauden juustokakku ricottasta
Italiassa on saatu karnevaalijuhlinnat tältä vuodelta päätökseen, mutta lukuisat karnevaaliherkut ovat vielä mielessä. Harmi kyllä useimmat karnevaaliin liittyvät ruoat ovat rasvassa paistettuja ja sokerissa kieriteltyjä leivonnaisia, joista en itse liiemmin välitä. Onneksi joukkoon mahtuu myös yksi todellinen herkku: napolilainen migliaccio, juustokakku ricottasta. Kun tuskailin kaikkien friteerattujen sokerileipomusten kanssa karnevaaliaikaan pari vuotta sitten, leivontalistalle päätyi toscanalainen aniskakku berlingozzo. Se oli ihan ok, vaikka anis onkin mausteena minulle vieraampi enkä juuri välitä kuivakakuistakaan. Jotain uutta piti siis tänä vuonna päästä kokeilemaan ja maistamaan karnevaaliaikaan, ja juustokakku ricottasta oli tähän kohtaan täysosuma! Se on uunissa paistettava, mehevä ja sitruksinen – virkistävä poikkeus italialaisten karnevaalileivonnaisten joukossa, mutta ei toki kevyt sekään. Eihän pääsiäistä edeltävään…
-
Epäilyttävän hyvä aniskakku
Anis on voimakkaan makuinen mauste, joka jakaa mielipiteetkin voimakkaasti. Itse olen ajatellut, etten voi sietää anista, mutta päätin nyt kääntää kelkkani. Laskiaiskelkan nimittäin! Meillä Suomessa vietetään kohta laskiaista ja syödään pullia, mutta Italiassa vietetään karnevaaliaikaa ja syödään rasvassa kypsennettyjä meidän vappuisia munkkejamme ja tippaleipiämme muistuttavia erilaisia leivonnaisia. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kotoinen laskiaispulla voittaa italialaiset mauttomat karnevaali”herkut” mennen tullen. En muutenkaan pidä friteeratuista asioista, joten aloin etsiskellä jotain karnevaaliaikaan sopivaa muuta italialaista leivottavaa. Ja mitä löysinkään? Kaikkien rasvassa kypsennettyjen ja sokerissa kieriteltyjen erimuotoisten leivonnaisten (etsi Googlen kuvahausta ”dolci di carnevale”) keskellä oli vain yksi poikkeus: epäilyttävä aniskakku. Aloin kuitenkin lämmetä anikselle, kun aloin opiskella kakun historiaa: se syntyi 1400-luvun…
