-
Anilda Ibrahimi: Punainen morsian – Satumainen sukusaaga
Anilda Ibrahimin Punainen morsian (Rosso come una sposa 2008, suom. Helinä Kangas, Tammi 2010) on kuvaus eri sukupolvien naisista 1900-luvun Albaniassa. Isoäiti Saba elää perinteiden ja uskomusten hallitsemaa elämää ennen ja jälkeen kommunismin tulon, kun taas muutama vuosikymmen myöhemmin hänen lapsenlapsensa Dora pyristelee kohti vapautta diktatuurissa. Naisten lähipiiri on täynnä värikkäitä tarinoita ja ihmiskohtaloita. Anilda Ibrahimi on albanialaissyntyinen kirjailija, joka asuu Roomassa. Hän on kirjoittanut romaaninsa italiaksi; aiemmin olen lukenut häneltä romaanin Ajan riekaleita, josta pidin kovasti. Se oli tarina rakkaudesta ja sodasta, rakkaudesta sodassa ja sodasta rakkaudessa. Ibrahimin upea, omalaatuinen tyyli näkyy molemmissa romaaneissa. Molemmat myös valottavat Albanian historiaa, ja kuten Ibrahimilla itsellään, on molemmilla romaaneilla yhteytensä myös Italiaan.…
-
Dacia Maraini: Mykkä herttuatar – Historiallista draamaa 1700-luvun Sisiliasta
Sisilialainen rikas aatelisperhe 1700-luvulla, loistokas Palermo ja Bagherian mahtipontiset barokkihuvilat. Upeat puitteet eivät taanneet naiselle helppoa elämää. Dacia Marainin romaani Mykkä herttuatar (La lunga vita di Marianna Ucrìa 1990, suom. Sari Mattero, Artemisia Edizioni 1998) sijoittuu 1700-luvun Sisiliaan. Mykkä herttuatar on Marianna, joka on lapsuudestaan asti ollut mystisesti kuuromykkä. Korkeasta syntyperästään huolimatta Marianna joutuu kokemaan kovia läpi elämänsä, kuten muutkin hänen perhepiirinsä naiset. Lukeminen ja kirjoittaminen tuovat Mariannalle lohtua ja pääsyn toiseen ulottuvuuteen. Dacia Maraini (s. 1936) on Italiassa hyvin arvostettu ja palkittu kirjailija ja tunnettu naisten oikeuksien puolustaja, mutta Suomessa hän tuntuu olevan melko tuntematon nimi. Hän oli myös erään Alberto Moravian elämänkumppani. Mykkä herttuatar oli minullekin ensikosketus Marainin…
-
Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni – Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi
”On harvinaista tavata nainen, joka piirtää yhtä hyvin kuin te!” Salla Leponiemen Niin kauan kuin tunnen eläväni – Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi (Gummerus 2021) on taiteilija Elin Danielson-Gambogin (1861–1919) elämäkerta. Italiaan muuttanut Danielson-Gambogi on jäänyt monen muun suomalaisen (nais)taiteilijan varjoon, ja hänen uralleen mahtui monia traagisiakin vaiheita. Elämäkerta tekee Elinin eläväksi hänen kirjoittamiensa kirjeiden kautta. Niin kauan kuin tunnen eläväni – Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi on tämän kevään uutuuskirjoja. Täytyy tunnustaa, että ennen kirjan lukemista Danielson-Gambogi oli minulle melko tuntematon nimi. Hän onkin jäänyt naistaiteilijana huomattavasti tunnetumpien Helene Schjerfbeckin ja Ellen Thesleffin ja (ei valitettavasti mitenkään yllättäen) kaikkien lukuisten miestaiteilijoiden varjoon. Mutta: minulla ja Elinillähän on paljon yhteistä, kuten satakuntalaiset juuret ja…
-
Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä – Mihin lapsuus loppuu?
Mihin loppuu lapsuus ja mitä sen jälkeen tulee? Miten aikuisten valheet vaikuttavat lapseen? Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä (La vita bugiarda degli adulti 2019, suom. Helinä Kangas, WSOY 2020) kertoo napolilaisen Giovannan teinivuosista. Hänelle alkaa paljastua paitsi hänen vanhempiensa myös koko lähipiirin aikuisten valheellinen elämä. Traumaattisilla tapahtumilla on väistämättömät vaikutuksensa herkkään teini-ikäiseen tyttöön. Aikuisten valheellinen elämä oli takuulla viime syksyn odotetuimpia kirjauutuuksia. Se on ensimmäinen romaani, jonka Ferrante on kirjoittanut kuuluisan Napoli-sarjansa jälkeen. Ferranten romaaneista on sanottu, että ne ovat kaikki erilaisia, mutta kaikki myös samoja. Se pätee myös tähän uusimpaan: teemoina ovat jälleen Napoli, naiseus, ruumillisuus ja luokkaerot. Ferrante-fani ei pety! Takkuinen vyyhti Kun olin lukenut Aikuisten valheellisen elämän…
-
Rosella Postorino: Suden pöydässä – Mitä tekivät Hitlerin ruoanmaistajat?
Tällaisenkin osan voi nainen sodassa saada: valtion päämiehen ruoan maistaja. Voiko tehtävästä selvitä hengissä? Rosella Postorinon Suden pöydässä (Le assaggiatrici 2018, suom. Helinä Kangas, Bazar 2019) kertoo Hitlerin ruoanmaistajista, naisista, jotka joutuvat päivittäin uhraamaan henkensä ja terveytensä pitääkseen Hitlerin turvassa. Naisten välille syntyy ystävyyttä, mutta jokainen saa myös osansa sodan myrkyllisyydestä. Suden pöydässä on viime syksyn uutuuskirjoja ja ensimmäinen Calabriassa syntyneeltä Rosella Postorinolta suomennettu romaani. (Vähänpä on muuten calabrialaisia kirjailijoita käännetty suomeksi, en taida tietää ketään muuta. Ja asuuhan Postorinokin Roomassa ja on viettänyt lapsuutensa muualla; Calabria ei ole varmasti muutenkaan niin sanoakseni Italian kirjailijatiheintä aluetta.) Minulla oli kirja viime syksynä kirjaston varausjonossa, mutta en sitten kuitenkaan innostunut lukemaan sitä.…
-
Silvia Avallone: Teräs – Mitä on tyttöjen välinen ystävyys, oikeasti?
Mistä on varhaisteini-ikäiset tytöt tehty? Silvia Avallonen Teräs-romaanissa ei ainakaan sokerista, kanelista, inkivääristä ja kukkasista. Ei ainakaan pelkästään. Silvia Avallonen Teräs (Acciaio 2010, suom. Taru Nyström, Minerva 2014) kertoo kahden teini-ikäisen tytön ystävyydestä ja heidän ja heidän lähipiirinsä näköalattomasta elämästä terästehtaan varjossa. Kurjissa oloissa kunkin on löydettävä selviytymiskeinonsa. Teräksessä on loistavan eläviä henkilöhahmoja ja nuoruuden vimmaista imua. Silvia Avallone on yksi italialaisista suomeksi käännetyistä naiskirjailijoista, joita listasin aiemmin. Listaan on kuitenkin syytä lisätä vielä ainakin Dacia Maraini, Melissa P. ja Rosella Postorino. Heistä Postorinon ensimmäinen suomennettu romaani Suden pöydässä ilmestyikin vasta hiljattain, viime elokuussa. Lisäksi Alda Merinin, Amelia Rossellin, Patrizia Cavallin ja Antonella Aneddan runoja on julkaistu tässä runokokoelmassa, josta…
