-
Toscanalaiset kännikeksit eli keksit punaviinistä
Onko kaikki jo keksitty? Tätäkin mietin, kun törmäsin kännissä oleviin kekseihin, italiaksi biscotti ubriachi. Ubriaco todella merkitsee italiaksi humalaista, eli näin on näille kekseille päässyt käymään! Hyvässä seurassa ne kuitenkin ovat: Toscanassa, erityisesti maailmankuululla Chiantin viinialueella tunnetut punaviinikeksit ovat hörpänneet paikallista viiniä, luonnollisesti. Toscanaan viinitynnyrien äärelle minut johdatteli toscanalainen klassikko, Pinokkion eli Pinocchion luoja Carlo Collodi, joka syntyi ja kuoli Toscanan alueen pääkaupungissa Firenzessä. On tietysti täysin aiheellista kysyä, miten lastenkirjasta voi tulla mieleen viini! Mutta kyllä itse lapsi–puunukke Pinokkiokin popsi Sinisen Haltiattaren tarjoaman ruusuliköörikonvehdin, ja eikös vain Pinokkion isän Geppettonkin nenä punoittanut…? Hain vatsassa hän ravitsi itseään viinillä, rusinoilla ja sokerilla. Puolustuksekseni voin myös sanoa, että punaviinikeksit ovat aivan…
-
Gianduia, parempaa kuin Nutella
Jouluun jotain silkinsileän suklaista, pehmeää ja pähkinäistä Piemontesta? Torinon enkeli sai kaipaamaan jotain lohdullisen hyvää ankean savusumuisesta kaupungista. Gianduia, piemontelainen suklaa–pähkinätahna, on täyteläisin ja makein lohturuoka, jonka alueelta voi löytää. Gianduia on tarkemmin sanottuna kotoisin juuri Torinosta. Piemonte on ruoka-alueena tunnettu etenkin kahdesta asiasta: tryffelistä, jota olen etsinyt Umberto Econ jalanjäljissä täällä blogissakin, ja tietysti viineistään. Tärkeitä alueella ovat myös hasselpähkinät, le nocciole. Tämän syksyn pähkinät on jo kerätty talteen ja kuivattu, ja nyt niistä voi valmistaa jotain vaikka joulua ajatellen. Kauniiseen purkkiin pakattu gianduia sopisi joululahjaksikin. Gianduia tuo mieleen Nutellan, maailman kuuluisimman suklaa–hasselpähkinälevitteen, joka sekin on kotoisin Piemontesta. Gianduia on kuitenkin Nutellaa pähkinäisempää ja jos minulta kysytään, paljon paremman…
-
Pinsa, roomalainen pizzahko
Apua, pizza on aina vähän jännä aihe. Voisi luulla, että kun kirjoittaa blogia italialaisesta ruoasta, tulisi useinkin kirjoitettua pizzasta. Mutta ei. Olen kirjoittanut siitä kolmen vuoden aikana vain kerran aiemmin ja silloin totesin, että Suomessa on nykyään huippuhyviä pizza-asiantuntijoita ja täältä saa hyvää sekä roomalaista että napolilaista pizzaa. Mitäpä uutta sanottavaa minulla siis voisi olla pizzasta? Samaa voisin todeta taas, mutta tuodaan kuitenkin pöytään vielä yksi juttu, josta ei löydy suomeksi Googlesta oikein mitään: pinsa. Se ei tosin ole pizzaa, mutta jonkinlainen pizzamainen pizzahko kuitenkin. Ja mikä se pinsa sitten on? Juutuin pitkiin keskusteluihin Signoren ja Googlen kanssa. Pinsa on siis eräänlainen pizzantapainen asia Roomasta, pinsa romana. Joku muukin…
Saatat myös pitää
Parempaa kuin sähköuunissa? Napolilainen pizza paistinpannulla
-
Hellepäivän helppo hedelmähyytelö (ilman liivatetta!)
Sisiliassa jälleen! Tällä kertaa jälkiruokien kimpussa. Helppo ja raikas hedelmähyytelö, yleensä vesimelonista valmistettu, on ajankohtainen jälkkäri näin kesällä ja etenkin juuri nyt heinäkuussa. Se nimittäin kuuluu Palermossa heinäkuun puolivälissä järjestettävän Festino di Santa Rosalian eli kaupungin suojelupyhimyksen juhlan ruokatarjoiluihin. (Kun googlettelin lisää tietoa juhlasta, löysin myös Santa Rosalian oman Facebook-sivun, johon tämä pyhimys postailee Jumalan sanaa – tällaisiakin somepersoonia siis löytyy Etelä-Italiasta! Juhlasta itsestään löytyy tietoa italiaksi esimerkiksi täältä – tänä vuonna juhlaa ei ilmeisesti ainakaan aivan normaalimenoin järjestetä.) Hedelmähyytelö eli gelo maistuu Sisiliassa toki läpi ihan koko kesänkin, ja se kuuluu myös Italian kesän huipentavaan Ferragosto-juhlaan 15. elokuuta. Kun helteet ylittävät 40 asteen, kuten taas tänä kesänä Sisiliassa on…
-
Joulurulla Triestestä
Joulu on vuoden inspiroivin ruokajuhla. Minua se inspiroi eniten leivonnassa. Rakastan suklaata, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, manteleita ja jouluisia mausteita, joista voi kehitellä vaikka mitä ihanaa. Niitä kaikkia sisältää myös tämä joulurulla Italian Triestestä, presnitz oudolta nimeltään. (Ja entäs ulkomuoto: joulumakkara tai joulukäärme voisi olla kuvaavampi nimitys kuin kaunisteleva joulurulla.) Italian Triestessä on ainutlaatuinen, wieniläistunnelmaa henkivä kahvi(la)kulttuurinsa, josta olen kirjoittanut aiemmin Kahvilaesseitä-postauksessa. Triesten kuuluisimpia kahviloita on upea Antico Caffè San Marco, jossa viihtyi hyvin myös kuuluisa triesteläinen kirjailija Claudio Magris. En tiedä, nauttiko Magris joulunaikaan presnitziä kahvinsa kera kantakuppilassaan, mutta joulurulla näyttäisi ainakin nykyään löytyvän Antico Caffè San Marcon listalta. Leivonnainen henkii sekin lehtitaikinoineen minusta selvää itävaltalaistunnelmaa. Kokeilin tämän rullan…
-
Nutellakeksit sateisiin syysiltoihin
Nutellakeksit ovat täydellistä nautiskeltavaa sateisiin syysiltoihin, kun istut sohvannurkassa lukemassa runoja höyryävä teemuki kädessä. Niinhän me kaikki näin syksyisin teemme, eikö? Ainakin ilman niitä runoja. Minulle oli aikanaan uusi tieto, että Nutella on italialaista. Tai oikeastaan minua hämmästytti se, että Kinder-munat ovat italialaisia! Nutella ja Kinderhän ovat samaa Ferrero-perhettä, jonka omistaja Michele Ferrero oli aikanaan Italian rikkain mies. Kinder-munien nimi on kuitenkin aina vienyt ajatukseni saksankielisiin maihin. Niin kuitenkin on, että Nutella ja Kinder ovat italialaisia, ja Italiassa myydään mitä erilaisempia Kinder-tuotteita, joita ei Suomessa onneksi (vielä!) ole. Katso vaikka tästä linkistä Ferreron omilta sivuilta mittava lista aamu- ja välipaloja, jotka yhtiön ”mission” mukaan tekevät lasten lisäksi onnellisiksi myös vanhemmat!…
