Ruokakirjat
-
Saku Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta
Mistä puhumme, kun puhumme hyvästä ruoasta? Kysymys on yksinkertainen, vastaus ei. Vai onko sittenkin? Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta (Otava 2019) on matka hyvän ruoan alkulähteille. Hyvää ruokaa etsitään muun muassa kasvimaalta, kuivakaapista ja ravintolasta. Sitä ja rutkasti hyviä vinkkejä matkalla löytyykin. Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta ei ole kirja Italiasta, mutta se on kirja myös Italiasta. Tuominen on aiemmin kirjoittanut italialaisesta ruoasta kirjoissa Aglio & Olio (2007), Basta! (2011) ja Pizze (2015) yhdessä muutaman muun tekijän kanssa (linkit kustantajan sivulle). Tässä uusimmassakin Italia on vahvasti läsnä – tietysti, kun hyvästä ruoasta puhutaan. Tuominen viettää osan vuodestaan Italian Marchessa, joka vilahtelee niin kirjan tekstissä kuin Sara…
-
Ella Kannisen kirjat: Ellan Toscana ja Kotona Italiassa
Ella Kanninen on taas alkuvuodesta näkynyt televisiossa: hänen Ellan matkassa -ohjelmansa (katsottavissa Yle Areenassa toistaiseksi) viimeinen jakso tuli Teemalta tällä viikolla. Ohjelmassa Kanninen kulkee roomalaisten valloittajien jäljillä Italiasta Saksaan. Myös Ella Kannisen kirjat Ellan Toscana: Kyläelämää Italiassa ja Ella: Kotona Italiassa ovat tutustumisen arvoisia. Ellan Toscana: Kyläelämää Italiassa (Tammi 2016) ja Ella: Kotona Italiassa (Tammi 2017) ovat nojatuolimatkoja Italiaan: kirjoissa on kauniita maisemia, ruokakulttuuria, reseptejä ja kulttuuritietoutta sujuvassa ja viihdyttävässä paketissa. Olen saanut molemmat Ella Kannisen kirjat aikoinaan lahjaksi Signorelta ja muistelen bonganneeni jostain, että Kannisella olisi nyt tekeillä kolmaskin kirja. Jos niin on, sekin aivan varmasti päätyy kirjahyllyymme. Syitä on monia. Italialaisesta ruokakulttuurista ja elämästä Italiassa on kyllä…
-
Oscarin arvoinen tomaattikastike pastalle
Tomaattikastike pastalle on asia, jota minun oli suomalaisena aluksi vaikea ymmärtää tutustuessani paremmin italialaiseen keittiöön. Miksi tehdä jotakin niin tylsää, kun pastaanhan voi laittaa mitä vain? Sitä paitsi tomaatti on usein vetistä ja mautonta. Vähintään pitää joukkoon murustella vaikka fetaa! Italialainen taas ei ymmärrä, mitä tekemistä kreikkalaisella juustolla on pastassa. (Appivanhempani eivät muuten edelleenkään tiedä, mitä feta on, vaikka on se heille monta kertaa yritetty selittää. Se on heidän häviönsä, sillä fetallakin on todellakin paikkansa!) Huolellisesti tehty tomaattikastike kaipaa vain kärsivällisyyttä ja hyvät raaka-aineet. Ja siinäpä se. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä, ja minun on ollut vaikea myöntää, että kymmenessä minuutissa ei voi saada aikaan samaa makua kuin tunnissa. Tai…
-
Liisa Väisänen: Symbolien pitopöydässä – Mitä ruoka kertoo kulttuuristamme?
Sitruunanviipale vesikannussa, maitotilkka kahvissa, värikkäät karkkipaperit. Mikään ruokapöydässä ei ole sattumaa! En ollut koskaan sen syvällisemmin tullut ajatelleeksi asiaa, ennen kuin luin Liisa Väisäsen uusimman teoksen Symbolien pitopöydässä. Liisa Väisäsen Symbolien pitopöydässä – Ruokakulttuuria ja maistuvia merkityksiä (Kirjapaja 2018) kuvaa ruoan kulttuurihistoriaa ja symboliikkaa aamiaisesta illalliseen. Enemmän kuin aterioiden historiaan Väisänen keskittyy yksittäisten raaka-aineiden symboliikkaan ja merkityksiin. Väliin hän tarjoilee ruokaa koskevia lainauksia kaunokirjallisuudesta ja ruokaa kuvaavia taidemaalauksia analyyseineen. Kirjassa esitellään myös muutamia ruokaohjeita. Olen lukenut Väisäseltä aiemmin Kaikki Italiani -teoksen, jossa oli hauskaa Italia-aiheista tarinointia. Kielipoliisille teoksesta jäivät harmillisesti päällimmäisenä kuitenkin mieleen teoksen lukuisat italiankieliset kirjoitusvirheet, joita on vähän vaikea antaa anteeksi Italia-aiheisessa kirjassa. (Siitä kuitenkin lisää toisella kertaa.) Nyt…
