Omat ruokasuosikkini
-
Syksyinen lohtupasta pizzoccheri
Kun tekee mieli lohturuokaa, mieli alkaa usein askarrella pastassa. Se on täyttävää, lempeää, lämmintä ja ah niin ihanan hiilihydraattista. Lohturuokaan yhdistyy usein myös juustoisuus. Hiilihydraatit + rasva, se on siinä! Eikä tarjoilussa tarvitse hienostella, lohturuokaa pitää saada vain kauhoa lautaselle ja sitten haarukoida menemään. Seuraava resepti on meidän perheessämme syksyisin lohturuoka numero uno. Se yhdistää pastan, juuston ja vieläpä voin! Mutta yllätys yllätys, siinä on kaksi ainesosaa, jotka kuulostavat jo liiankin terveellisiltä: kaali ja tattari. Lisäksi sekin saattaa yllättää, että tähän pastaruokaan kuuluvat myös perunat. Kyseessä on Italian Valtellinan vuoristoseudulta tuleva pizzoccheri-pasta, joka on aivan pökerryttävän hyvää – ja rasvaista. Meistä jokainen on silloin tällöin pienen lohdun ja hemmottelun…
-
Älä mokaa mokaa – kahvi mutteripannulla
Pimeät aamut vaativat järeät aseet. Yksi kahvi, kiitos! Tai mieluummin useampi. Aamuihini kuuluu aina kahvi mutteripannulla valmistettuna: työaamuina se on espresso, vapaa-aamuina cappuccino tai caffellatte. Mitä useampi, sen parempi! Cappuccinoon liittyy muuten hauska tarina: ostimme maidonvaahdottimen Italiasta ja kun etsimme sitä keittiötarvikeliikkeestä, Signore ei tiennyt, miksi laitetta italiaksi kutsutaan. Hän selitti asiansa myyjälle ja tämä ymmärsi, mitä olimme etsimässä, vaikkei itsekään tiennyt laitteen nimeä! Paketti kuitenkin löytyi hyllystä ja siitähän asia selvisi: cappuccinatore. Tämä kertoo toisaalta paljon italialaisesta kahvikulttuurista: italialaiset juovat cappuccinonsa mielellään lähikahvilassa tai siis ”baarissa”, bar, joten maidonvaahdottimelle ei välttämättä tule kotona käyttöä. Suomestakin saa monista paikoista nykyään hyviä espressopohjaisia kahvijuomia, mutta harvemmin meillä mennään aamukahvia juomaan…
-
Oscarin arvoinen tomaattikastike pastalle
Tomaattikastike pastalle on asia, jota minun oli suomalaisena aluksi vaikea ymmärtää tutustuessani paremmin italialaiseen keittiöön. Miksi tehdä jotakin niin tylsää, kun pastaanhan voi laittaa mitä vain? Sitä paitsi tomaatti on usein vetistä ja mautonta. Vähintään pitää joukkoon murustella vaikka fetaa! Italialainen taas ei ymmärrä, mitä tekemistä kreikkalaisella juustolla on pastassa. (Appivanhempani eivät muuten edelleenkään tiedä, mitä feta on, vaikka on se heille monta kertaa yritetty selittää. Se on heidän häviönsä, sillä fetallakin on todellakin paikkansa!) Huolellisesti tehty tomaattikastike kaipaa vain kärsivällisyyttä ja hyvät raaka-aineet. Ja siinäpä se. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä, ja minun on ollut vaikea myöntää, että kymmenessä minuutissa ei voi saada aikaan samaa makua kuin tunnissa. Tai…
-
Grillatut munakoisot suoraan paratiisista
Danten juhannusgrilli on vielä kuumana, joten hyödynnetäänpä jälkilämpö vielä kokkailuun. Ihmislihan sijaan käristellään kuitenkin mieluummin jotain muuta: kasviksista lihaisinta eli munakoisoa. Helvetin lieskojen seasta nämä grillatut munakoisot vievät makuhermot suoraan paratiisiin! Munakoiso on mielestäni harmillisen väärin ymmärretty kasvis ainakin täällä meillä Suomessa. Sitä ei oikein edes näe missään. Monelle on ehkä jäänyt mieleen munakoisojen ”itkettäminen” ja ajatus siitä, että niiden valmistaminen olisi vaivalloista eikä edes vaivan arvoista, sillä eihän munakoiso juuri edes maistu miltään. Väärin! Ja oikein! Munakoisojen valmistaminen ei ole missään nimessä vaikeaa, mutta totta on, että niitä saa maustaa reippaasti. Huokoinen rakenne suorastaan imee itseensä makuja ja hyvää öljyä. Lempiruokiani munakoisosta ovat parmigiana di melanzane (etenkin, kun munakoisot…
