Ruoka
-
Rieska ripiena eli täytetyt rieskat
Oivalluksia suomalais-italialaisesta keittiöstä: kotoisasta rieskasta syntyvät myös romagnalaishenkiset täytetyt rieskat. Idea rieskoihin tulee Emilia-Romagnan maakunnan täytetystä piadina-leivästä. Täytetyt rieskat kulkevat meidän perheessämme niin italiaksi kuin suomeksi aivan itsekeksityllä nimellä rieska ripiena. Ripiena tarkoittaa täytettyä, ja näköjään suomen sana rieska on feminiinisukuinen. (Ja parempi tämä yksikkömuoto kuin monikko rieske ripiene? Tai jopa riesche ripiene?) Viimekertaisessa kirjapostauksessa Sydän oli minun, ja sydän menee nyt Suomelle ja Italialle, joiden välisiä suhteita on syytä vaalia paitsi kirjoittamalla myös keittiössä. On turha lähteä vertailemaan suomalaista ja italialaista ruokaa, kun molemmista voi ottaa parhaat päältä, joskus siis samanaikaisestikin. Emilia-Romagnan maakunnan Romagnan puolen alue on tunnettu piadina-leivästä. Sen välistä löytyy usein parmankinkkua, squacquerone-juustoa (oli pakko googlettaa sanan…
-
Voimistava kukkakaalisalaatti
Ja jälleen ollaan Napolissa! Napoli nyt vaan on aikamoinen ruoka-aarreaitta, ja sieltä tulee Italian nykykirjallisuuden supertähti Elena Ferrante, josta jälleen kerran kirjoitin uusimmassa kirjapostauksessani. Aiemmin olen kirjoittanut napolilaisesta katuruoasta täällä ja kahvikulttuurista täällä. Näin joulun ja uudenvuoden välipäivinä voi tehdä mieli jotain kevyttä ja ihan muuta kuin jouluruokaa. Esittelenpä nyt kuitenkin erään napolilaisen jouluruoan, jota tarjoillaan pöydässä myös uutenavuotena. Kyseessä on insalata di rinforzo eli voimistava salaatti. Innostuin nimestä heti: se kuulosti mielessäni kovin henkistyneeltä ja jopa voimauttavalta. Signore kuitenkin toppuutteli minua: salaatti ei voimista tai vahvista syöjäänsä vaan ruokalajia, jonka kanssa sitä syödään. Kyseessä on siis contorno eli lisuke, jossa pääraaka-aineena on kukkakaali. Tavallaan tämä kukkakaalisalaatti muistuttaa rosollia, joten…
-
Suolaista vai makeaa? Ihana kastanjapiirakka
Kirjoitin viimeksi Italian synkistä puolista: Italia ei todellakaan ole vain makeaa elämää, la dolce vita. Mutta kaikilla meillä on makeat ja vähemmän makeat puolemme. Niiden kunniaksi päätin jakaa joulunaikaankin sopivan leivontareseptin, josta en oikein tiedä, onko se suolaista vai makeaa – tai ei ehkä kumpaakaan. Kastanjapiirakka? Hmm. Kastanjat eivät ole suomalaisessa keittiössä kovinkaan käytetty raaka-aine. En itse muista, milloin ensimmäisen kerran maistoin kastanjoita, mutta muistan, mikä ensimmäinen ajatukseni oli: peruna! Kastanjathan ovat ihan kuin perunoita, vain ihan hirmuisen paljon kalliimpia. Niissä on sama jauhoinen koostumus ja mieto maku. Signore tietysti pöyristyi perunavertauksestani, sillä hänelle kastanjat ovat… no, vähän kuin perunat suomalaiselle. Minulla on lapsuudesta kesäisiä muistoja varhaisperunoiden kuokkimisesta, kun taas…
-
Pettämätön hillopiirakka
Hillopiirakka tuo vaihtelua hedelmä- ja marjapiirakoihin ja syntyy nopeasti silloin, kun kaapissa on kaupan valmis murotaikina ja purkillinen hilloa odottamassa. Yhtä hyvin se valmistuu myös itse tehdystä taikinasta ja oman keittiön hilloista. Hillopiirakka crostata on italialainen klassikkoleivonnainen, joka ei petä koskaan – toisin kuin eräskin kirjailija ja hänen henkilöhahmonsa viimeisimmässä kirjapostauksessani. Siihen voi käyttää mitä tahansa hilloa tai paistonkestävää marmeladia. Ja jos mielessä on kaappien siivous (vaikkapa vielä ennen joulua), kukaan ei estä yhdistelemästä siihen eri hillopurkkien loppuja. Italiassa crostatassa voi olla täytteenä myös Nutellaa, ricottaa ja suklaata tai kreemiä (crema pasticcera), eivät huonoja nekään. Kaikki toimii! Hilloja tulee usein hillottua kaapissa liiaksikin. Meiltä löytyi kaapista Signoren kesällä valmistamia…
-
Syksyinen lohtupasta pizzoccheri
Kun tekee mieli lohturuokaa, mieli alkaa usein askarrella pastassa. Se on täyttävää, lempeää, lämmintä ja ah niin ihanan hiilihydraattista. Lohturuokaan yhdistyy usein myös juustoisuus. Hiilihydraatit + rasva, se on siinä! Eikä tarjoilussa tarvitse hienostella, lohturuokaa pitää saada vain kauhoa lautaselle ja sitten haarukoida menemään. Seuraava resepti on meidän perheessämme syksyisin lohturuoka numero uno. Se yhdistää pastan, juuston ja vieläpä voin! Mutta yllätys yllätys, siinä on kaksi ainesosaa, jotka kuulostavat jo liiankin terveellisiltä: kaali ja tattari. Lisäksi sekin saattaa yllättää, että tähän pastaruokaan kuuluvat myös perunat. Kyseessä on Italian Valtellinan vuoristoseudulta tuleva pizzoccheri-pasta, joka on aivan pökerryttävän hyvää – ja rasvaista. Meistä jokainen on silloin tällöin pienen lohdun ja hemmottelun…
-
Älä mokaa mokaa – kahvi mutteripannulla
Pimeät aamut vaativat järeät aseet. Yksi kahvi, kiitos! Tai mieluummin useampi. Aamuihini kuuluu aina kahvi mutteripannulla valmistettuna: työaamuina se on espresso, vapaa-aamuina cappuccino tai caffellatte. Mitä useampi, sen parempi! Cappuccinoon liittyy muuten hauska tarina: ostimme maidonvaahdottimen Italiasta ja kun etsimme sitä keittiötarvikeliikkeestä, Signore ei tiennyt, miksi laitetta italiaksi kutsutaan. Hän selitti asiansa myyjälle ja tämä ymmärsi, mitä olimme etsimässä, vaikkei itsekään tiennyt laitteen nimeä! Paketti kuitenkin löytyi hyllystä ja siitähän asia selvisi: cappuccinatore. Tämä kertoo toisaalta paljon italialaisesta kahvikulttuurista: italialaiset juovat cappuccinonsa mielellään lähikahvilassa tai siis ”baarissa”, bar, joten maidonvaahdottimelle ei välttämättä tule kotona käyttöä. Suomestakin saa monista paikoista nykyään hyviä espressopohjaisia kahvijuomia, mutta harvemmin meillä mennään aamukahvia juomaan…
