Ruoka

  • Ruoka,  Salaatit ja lisukkeet

    Salaperäinen farrosalaatti

    Uusi vuosi alkaa mysteerillä: mitä oikein on farro? Olen silloin tällöin törmännyt italiankielisissä resepteissä farroon, ja olen ulkomuodon perusteella kuvitellut sen olevan spelttiä. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että spelttihän on italiaksi spelta. Eli mitä siis on farro? Salaperäisistä etruskeista ja heidän ruoastaan lukiessani kohtasin jälleen farron. Farrosalaatti oli kuulemma yksi etruskeille tyypillisistä ruokalajeista, samoin farrokeitto, johon usein yhdistettiin myös palkokasveja. Farro on ikivanha vilja, nykyvehnän edeltäjä, jonka jyviä voi käyttää esimerkiksi riisin ja ohran tapaan. Farrosta on kuitenkin vaikea löytää kovinkaan paljon tietoa suomeksi. Minulle oli aluksi epäselvää sekin, mikä farro on suomeksi – mutta se on siis sama farro kuin italiaksikin (ja englanniksi). Netin syövereistä löytää eri kielillä paljonkin väittelyä…

  • Makea leivonta,  Ruoka

    Joulurulla Triestestä

    Joulu on vuoden inspiroivin ruokajuhla. Minua se inspiroi eniten leivonnassa. Rakastan suklaata, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, manteleita ja jouluisia mausteita, joista voi kehitellä vaikka mitä ihanaa. Niitä kaikkia sisältää myös tämä joulurulla Italian Triestestä, presnitz oudolta nimeltään. (Ja entäs ulkomuoto: joulumakkara tai joulukäärme voisi olla kuvaavampi nimitys kuin kaunisteleva joulurulla.)   Italian Triestessä on ainutlaatuinen, wieniläistunnelmaa henkivä kahvi(la)kulttuurinsa, josta olen kirjoittanut aiemmin Kahvilaesseitä-postauksessa. Triesten kuuluisimpia kahviloita on upea Antico Caffè San Marco, jossa viihtyi hyvin myös kuuluisa triesteläinen kirjailija Claudio Magris. En tiedä, nauttiko Magris joulunaikaan presnitziä kahvinsa kera kantakuppilassaan, mutta joulurulla näyttäisi ainakin nykyään löytyvän Antico Caffè San Marcon listalta. Leivonnainen henkii sekin lehtitaikinoineen minusta selvää itävaltalaistunnelmaa. Kokeilin tämän rullan…

  • Makea leivonta,  Ruoka

    Rommikakku rakastetulle

    Onnea, Suomi! Juhlan kunniaksi esittelen ihanan täytekakun ohjeen – loogisesti Italiasta. Kyseessä on juhlava rommikakku, joka sisältää kahdenlaista täytettä ja kostukkeena rommin lisäksi marsalaa. Harvemmin keittiössä on puhuttu muusista (ja nyt en siis tarkoita perunamuusia, vaan mielessäni ovat muusat), mutta kyllä naiset, rakastetut ja rakastajattaret ovat vaikuttaneet kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin ohella myös reseptiikkaan. Viime postauksessa kirjoitin Laurasta, joka innoitti eräänkin runoilijan suloisiin sonetteihin. Historiallisen hameen havinaa löytyy myös tästä muusan innoittamasta reseptistä: kupolimainen kakku on saanut inspiraationsa hameenhelmojen muodosta. Rommikakku sacripantina on syntyjään Genovasta vuodelta 1851. Tämä kakku oli todella da leccarsi i baffi eli viiksiä nuoltavan hyvää! Rommikakku sacripantina Kakkupohja: Täytteet: Kostutusliemi: Lisäksi: Kakkupohjan valmistaminen: (Alkuperäisessä reseptissä kakkupohjista…

  • Jälkiruoat ja muut makeat,  Omat ruokasuosikkini,  Ruoka

    Apollonion viinirypälehillo

    En voi ajatella hilloja ajattelematta Muumimammaa. Hillojen keitteleminen (siis keitteleminen, ei vain keittäminen) yhdistyy mielessäni Muumimamman äidilliseen huolenpitoon, kodin lämpöön, keittiön herkullisiin tuoksuihin ja kylmään vuodenaikaan varautumiseen. Jos jollakulla on hillokellari, hän ei takuulla voi olla läpeensä paha? Hillossa on kaikuja onnellisesta lapsuudesta. Hillossa itsessäänkin on jotain suorastaan lapsenomaista. Se ei ole millään tavalla välttämätön ruokalaji, mutta se on onnelliseksi tekevän aterian osa. Hillovoileipä, laskiaispulla tai pannukakku ja mansikkahillo ovat mielessäni läpeensä hyviä ja viattomia ruokia. Suklaa voi ehkä olla pahe, mutta hillo ei koskaan. Muumimamma ei ole kirjallisuuden ainoa hillomestari. Italialaisesta lastenkirjallisuudesta löytyy myös äidillinen, lämmin hahmo, jonka hilloja kaikki rakastavat. Hän on Gianni Rodarin sadun Apollonia, joka valmistaa…

  • Muut pääruoat,  Ruoka

    Mannaa Roomasta: gnocchi alla romana

    Mannaa masentavan marraskuun runtelemalle sielulle eli lohturuokaa Roomasta: gnocchi alla romana. Mannasuurimoista valmistettujen gnocchien päälle tulee voisulaa ja juustoa, ja uunista tulee ulos höyryävän kuuma herkkuvuoka. Nam! Ollaanpa kuitenkin rehellisiä. Italiasta tulee monia tajunnanräjäyttävän hyviä ruokia, mutta tämä ei minusta ole yksi niistä. Gnocchien maku on hyvin mieto, sanoisinko kauniisti vaatimaton. Harvemmin Italiassa, Keski- ja Etelä-Italiassa varsinkaan, käytetään ruoanlaitossa maitoa ja voita, mutta tästä ruoasta niitä löytyy. Voin, juuston ja suolan kanssa ei kannatakaan säästellä, muuten on tuloksena aika mauton ruoka, mannapuuroa uunivuoassa.   Mieluummin kuitenkin mannaa kuin räntää taivaasta – kyllä tämä ihan hyvin sopii tähän kylmään marraskuun sunnuntaihin. Tai torstaihin: Italiassa gnocchit ovat kuin meidän hernekeittomme, torstairuokaa (hernekeiton…

  • Italia-vinkit,  Liguria,  Omat ruokasuosikkini,  Ruoka,  Suolainen leivonta

    Kotikulmien kurpitsapiirakka

    Viime viikolla Keskipäivän aave johdatti ajatukseni aaveisiin ja Halloweeniin. Kun taas mietin Halloweenia ja ruokaa, ajatukseni alkavat tietenkin askarrella kurpitsassa. Iso kurpitsa on harmillisen hankalasti käsiteltävä raaka-aine (tosin veitset ja veriset irtokädetkin kuuluvat Halloweeniin?!) mutta onneksi myös ilahduttavan monipuolinen. Esimerkiksi kurpitsapiirakka voi olla niin makea kuin suolainenkin. Italialainen keittiö on käsittämättömän monipuolinen, kuten olen jo useasti maininnut. Tämänpäiväinen suolainen kurpitsapiirakka on esimerkki siitä: tätä yksilöä tavataan ainoastaan Genovan läntisissä osissa Sestri Ponentessa, Peglissä, Pràssa ja Voltrissa. Minä söin sitä ensimmäisen kerran Signoren kotikaupunginosan Voltrin pienessä yli satavuotiaassa leipomo Da ’Nestossa pienen vicolon kulmassa ja olin myyty. Piirakalla on outo nimi: farinata di zucca eli kurpitsa-farinata. Olen kirjoittanut genovalaisesta kikhernejauhoista tehdystä…