Ruoka
-
Parsakaalilisuke: Oppeja italialaisesta keittiöstä, osa 2
Oppeja italialaisesta keittiöstä: melkein mikä tahansa maistuu paremmalta oliiviöljyllä, valkosipulilla ja chilillä maustettuna. No, mikä tahansa ylipäätään maistuu oliiviöljyllä, valkosipulilla ja chilillä maustettuna. Siitä olkoon esimerkkinä päivän resepti, parsakaalilisuke broccoli strascinati, erittäin vapaasti suomennettuna ”pannutetut parsakaalit”. Olen kertonut blogissa useasti ennenkin, että ruoanlaitossa kompastuskiveni oli pitkään ruokien maustaminen. Ajattelin, että maustaminen tarkoittaa ”mausteeksi” nimettyjen asioiden käyttöä ja pähkäilin, minkä purkin ja pussin sisältö sopii mihinkin. Italialaiseen ruokaan paremmin tutustuttuani tajusin, että maustaminen ei ole jokin irrallinen ja pakon edessä suoritettava temppu vaan että raaka-aineet itsessään maustavat ruoan – jolloin ruokaa ei oikeastaan tarvitse edes ”maustaa”. Mikä helpotus! Moniin italialaisiin ruokiin tuo makua soffritto, joka on sekin ollut tärkeä oivallus keittiössä…
-
Kun munakoisovuoka muuttui kakuksi
Munakoisokakku? Miten tätäkin ilmestystä nyt nimittäisi? Jonkinlainen munakoisovuoka on kyseessä, vähän kuin klassinen munakoisovuoka parmigiana di melanzane pyöreässä ja ilman uunia valmistuvassa muodossa vain. Reseptin alkuperäinen nimi on zuccotto di melanzane; zuccotto on kupolimainen firenzeläinen jälkiruoka, joka sekin löytyy blogista: Renessanssiajan reseptitaidetta: zuccotto. Kakkumainen munakoisovuoka on saanut ehkä muotonsa Firenzestä mutta raaka-aineensa Sisiliasta. Erityisesti Sisiliasta mutta hieman myös Firenzestä kirjoitti Jari Järvelä matkakirjoissaan Mozzarellakuu ja Sisarperhonen. Mozzarellakuussa Järvelä osallistuu kokkauskurssille Palermossa ja saa oppia munakoison lisäksi monen muunkin nykyään Sisilialle tyypillisen ruoka-aineen alkuperästä: ”Arabit olivat tuoneet muassaan Sisiliaan ja koko Italiaan muun muassa appelsiinin, sitruunan, johanneksenleipäpuun, munakoison, kesäkurpitsan, mantelin, pistaasin, jasmiinin sekä lukuisat jäiset herkut jäätelöstä granitaan ja semifreddoon.” Järvelä…
-
Riisillä täytetyt tomaatit roomalaisittain
Viime viikolla oltiin Roomassa, joten tämäkin tie vie sinne. Riisillä täytetyt tomaatit ovat roomalaista kesäruokaa parhaimmillaan: helpot ja yksinkertaiset valmistaa kauden sesonkikasviksesta. (Vaikka hedelmähän tomaatti kasvitieteellisesti on.) Eikä haittaa sekään, että mukaan uuniin sujahtaa muutama peruna – se sopii Suomen kesään. Täytetyt tomaatit käyvät kevyestä kesälounaasta tai ne voi ottaa evääksi mukaan piknikille tai rannalle. Suomalainen tosin ei välttämättä miellä tämäntyyppistä ruokaa rantaevääksi; meillä näkee rannalla vesipullojen lisäksi lähinnä ehkä välipalapatukoita ja banaaneja. Italialaiset pakkaavat parhaimmillaan rantapäivään mukaan moniruokalajisen aterian lisäksi myös pöydät ja tuolit. Itse en ole tällaista ateriointia päässyt todistamaan, mutta stereotypia eteläitalialaisten perheiden rantapäivistä kaikkine mahdollisine paikalle raahattuine varuisteneen elää sitkeässä. Omia rantatuoleja, päivänvarjoja ja erilaisia aurinkotelttoja…
-
Susannan kakku eli suklainen ricotta-juustokakku
Italialainen juustokakku? Kyllä vain, Italiassa käytetään yleisesti ricottajuustoa makeissa leivonnaisissa. Niinpä annoin tälle torta Susanna -nimellä kulkevalle kakulle käännöksen suklainen ricotta-juustokakku. Sitruksinen ricotta-juustokakku jo löytyykin blogista: Juhlakauden juustokakku ricottasta, samoin kirsikkainen versio: Hapankirsikkahillo + ricotta = kirsikkapiirakka. Miksi sitten Susannan kakku? Torta Susanna on tyypillinen leivonnainen Emilian alueella Italiassa, erityisesti Parman kaupungissa. Kukaan ei kuitenkaan varmaksi tiedä, kuka on Susanna kakun takana. Yhden tarinan mukaan Susanna oli itse leipuri, joka tarjosi kakkua Farnesen ruhtinassuvulle. Tällä kertaa Susanna viittaa italialaiseen kirjailijaan Susanna Tamaroon, jonka kirjoittamasta kirjasta Kulje sydämesi tietä kirjoitin viimeksi. Sydämen tie saattaa hyvinkin johtaa myös keittiöön! Suklainen ricotta–juustokakku torta Susanna Ohjeessa on muutama eri vaihe, mutta se on oikeasti…
-
Makeaa ja vihreää: itse tehty pistaasitahna
Esittelin viime postauksessa rakkausromaaneja, jotka ovat genrenä omaan makuuni usein liian imeliä. Niinpä tämän kerran reseptikin on äklömakea: itse tehty pistaasitahna saa tahmaista makeutta ja rakennetta valkosuklaasta. Taatut sokeriöverit! Mutta toisin kuin rakkaushöttö, tämä huttu maistui minullekin. Pistaasi on Sisilian ylpeys, ja parhaat – sisilialaisten mielestä toki maailman parhaat – pistaasit tulevat Sisilian Brontesta, jossa vulkaaninen maaperä antaa niille oman ainutlaatuisen arominsa. Pistaasitahna on tietysti sitä parempaa, mitä parempia pistaaseja siihen käyttää, mutta jos olisin juuri saanut käsiini arvokkaita Bronten pistaaseja, en ehkä malttaisi käyttää niitä tähän. Tosin Bronten pistaasien kanssa kannattaa olla muutenkin tarkkana: Bronten pistaaseina myydään myös tavaraa, jonka alkuperä on jossakin muualla – kannattaa etsiä suojatulla alkuperänimityksellä…
-
Aito genovalainen focaccia: 5 faktaa ja taikinalaskuri
Tänään on se hetki! Olen kirjoittanut yli kuusi vuotta italialaisesta ruoasta ja paljon alueista rakkaimman eli Ligurian ruoista kajoamatta kuitenkaan vielä yhteen tärkeimpään. Focaccia on Ligurian alueen pääkaupungin eli Genovan ylpeys, joka tunnetaan Suomessa huonosti – vaikka toisinkin voisi luulla. Tässä postauksessa tarjoilen teille focaccia-tietoutta lähes kahdentuhannen sanan verran! Hetkiä Italiassa -kirjassa kysyttiin, mistä löytyy Italian paras focaccia. Vastaus on siis luonnollisesti Genova, ja tekijöiden mielestä Panificio Macrin leipomo idyllisessä Boccadassessa Genovan keskustasta itään. Genovalaisen Signoren mielestä keskustan paras focaccia löytyy Focaccia e Dintornista (nettisivu) ja ydinkeskustan liepeiltä lähempänä Principen asemaa Le Bontà del Granosta (Facebook-sivu) Carminen korttelista. Suomesta genovalaista focacciaa on mahdoton löytää, ja näin on myös Italiassa Genovan…
