Ruoka
-
Hapankirsikkahillo + ricotta = kirsikkapiirakka
Kirsikat alkavat jo olla mennyttä kesää, mutta kirsikkahillo onneksi ei. Joku onnekas on tehnyt sitä oman puun sadosta, minä vähemmän onnekkaana ostanut kaupasta. Kirsikkapiirakka tuoreista kirsikoista sopii kesään, mutta kirsikkapiirakka maistuu hyvältä myös hillosta tehtynä ihan milloin vain. Italiassa lempijäätelömakuni on ehdottomasti kirsikkajäätelö amarena. Amarenaa löytyy kuitenkin lähinnä jälkiruoista, ja jos kirsikoita haluaa ostaa sellaisenaan syötäviksi, ne ovat ciliegie. Olen ajatellut, että amarena tarkoittaa hapankirsikkaa, jota syödään yleensä sokeroituna ja säilöttynä sen happamamman maun takia. Sitten törmäsin Roomassa visciolaan, joka on jonkinlainen hapankirsikka sekin ja josta tehdään aivan ihana kirsikkapiirakka crostata di visciole e ricotta. Visciola kasvaa erityisesti Keski-Italiassa. Maussa ja muodossa on ilmeisesti myös eroavaisuuksia amarenaan. Kirsikkapiirakka tuli mieleeni…
-
Pyhä yksinkertaisuus: insalata caprese
Pyhä yksinkertaisuus vai pyhäinhäväistys? Voiko blogissa julkaista näin helpon ”reseptin”? Caprilainen salaatti, tutummin tomaatti–mozzarellasalaatti eli insalata caprese sisältää käytännössä kolme raaka-ainetta. Siinäpä sitä sitten riittää ruokaohjetta kerrakseen… Helpompi resepti on blogissani ollut vain jäätelökahvi affogato: kippaa jätskipallo kahvikuppiin et voilà! Caprilainen salaatti vaatii tekijältään sentään mozzarellan ja tomaatin viipaloimisen. Tai oikeastaan ei edes sitä: italialaisittain mozzarellan voi myös vain repiä lautaselle – tomaatin kanssa veitsi on sentään käsiä kätevämpi. Kirjoitin viimeisimmässä kirjapostauksessani elämän yksinkertaistamisesta ja hetkeen pysähtymisestä. Sitä voi olla myös slow food, mutta toisaalta myös raaka-aineiden kunnioitus ja mahdollisimman yksinkertaiseen pyrkiminen, vaikka ruokalaji itsessään olisi helppo ja nopea. Siispä: insalata caprese on yksinkertaistamisen taidetta vain silloin, kun raaka-aineet ovat…
-
Rantapäivän klassikko: riisisalaatti
Italian-matkailija tarvitsee kunnon eväät. Italiassa kesäpäivän klassikkoeväs on riisisalaatti, jota pakataan rasioihin mukaan erityisesti rantapäivän lounaaksi. Se on helppotekoinen ruokalaji, joka syödään kylmänä ja joka on hellepäivään riittävän täyttävä ja suolainen. Mutta attenzione! Italialaiset kauhistuvat, jos heti syömisen jälkeen pulahtaa uimaan. Kun veri kiertää syömisen jälkeen erityisesti vatsan seudulla, päässä saattaa alkaa tuntua huimausta ja ruoansulatuskin kärsii. Löysin netistä jopa tarkkoja aikamääriä syömisen ja uimisen yhdistämiseen: raakojen vihannesten tai hedelmien syömisen jälkeen tarvitaan vain 30–40 minuutin lepo ennen uimista, mutta kypsennettyjen juustojen jälkeen varoaikaa tarvitaan jopa 4–5 tuntia. Ja lomailija kun olisi halunnut päästä aikatauluttamisesta ja kellon vilkuilusta eroon… Riisisalaatti on kuitenkin muuten melko vaaraton ja vaivaton ruokalaji, oma kesäpäivieni…
-
Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle
Uusi avaus uuteenvuoteen: tänään poksautan (tai ehkäpä paremminkin kierrän) auki blogissa ihan uuden teeman. Maistelussa ovat tänään juhlan kunniaksi italialaiset punaviinit. Mikäpäs sen ihanampaa muutenkaan kuin lasillinen punaviiniä kylmään talvi-iltaan! Ja mitäs viiniä sitä sitten tällä kertaa lasiinsa valitsisi? Italialaiset punaviinit siis houkuttelisivat, mutta miten osaisin valita tilanteeseen sopivan ja maistuvan viinin? Voin myöntää, että olen viinin juojana täysi ummikko: osaan ehkä kertoa, mikä maistuu minusta suunnilleen hyvältä tai pahalta, mutta siinä se. Minulle viinin on valinnut ja lasiin kaatanutkin aina joku muu. Kun minulta on joskus kysytty jotain italialaisista viineistä (edes mielipidettä), olen jäänyt sanattomaksi. Siellä Italiassa on niitä… punaisia ja valkoisia viinejä, erilaisia. Hyviä ovat, ehkä, useimmat. Päätin…
-
Italialainen joulu on överi ja blingbling
Buon Natale a tutti voi! Vietämme tänä vuonna joulua Italiassa, kuten monena aiempanakin vuonna. Ensimmäinen italialainen joulu Genovan-anoppilassa oli minulle varsin epäjouluinen kokemus: leppeässä tuulessa huojuvat palmut, korkealta taivaalta paistavasta auringosta turkoosina kimmeltävä Ligurianmeri ja lähes hellelukemat ulkona eivät tuoneet sitä hämärän harrasta tunnelmaa, jota joulu minulle oli siihen asti elämässä tarkoittanut. Monta joulua myöhemmin unohdan edelleen pakata Suomesta jouluksi mukaani aurinkolasit, mutta nykyään italialainen joulu tarkoittaa minulle sitä toista oikeaa joulua. Yksi Suomessa, toinen Italiassa. Hellelukemat ensimmäisenä jouluna olivat sitä paitsi poikkeus, sillä usein tuuli käy Genovassa talvella mereltä todella purevana ja pimeäkin tulee kuitenkin aika aikaisin. Pohjoisemmasta vuorilta voisi toki käydä etsimässä luntakin ja kirkasta näkymää tähtitaivaalle kaukana…
-
No onkos tullut kesä: calabrialaisen joulupöydän kukkakaalipihvit
Värikäs, valoisa ja vilkkuva italialainen joulu on monessa mielessä suomalaiseen hämärään ja hartaaseen jouluun hiljenemisen vastakohta. Aihe ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta esimerkin italialaisesta joulusta tarjoilkoot nyt Mezzogiornon eli ”Keskipäivän maan” aurinkoiset kukkakaalipihvit, joita tarjoillaan Calabriassa – kyllä vain – joulupöydässä. Aiemmin olen esitellyt blogissa napolilaisen joulupöydän kukkakaalisalaatin, joten tuo joulun varsinainen sesonkikasvis ei ole ennestäänkään tuntematon. Nyt, kun Etelä-Suomessakin saadaan joulukuussa ihailla oikeaa talven ihmemaata, kukkakaalipihvit ja -salaatit tuntuvat suomalaisen mielestä aivan sopimattomilta. No, laitetaan ohje talteen ensi kesää varten. Silloin muuttuu Suomikin ikuiseksi auringonpaisteeksi ja siispä todelliseksi Keskipäivän maaksi. Etelän joulupöydästä ei sortteja puutu ja uppopaistetut ruoat ovat erottamaton osa joulua niin Apuliassa kuin Calabriassakin eli siinä syvässä…
