Gnocchivuoka ja 5 muuta asiaa Sorrentosta

Tämän päivän postaus vie meidät kahteen paikkaan: uuniin ja Sorrentoon. Uuniin menee gnocchivuoka gnocchi alla sorrentina eli gnocchit sorrentolaisittain, ja lopuksi on hyvä tarkastella Sorrentoa vähän muustakin kuin gnocchi-näkökulmasta. Gnocchit eivät muuten ole lainkaan huonoin juttu Sorrentossa!

 

Gnocchit (tai gnocchi tai gnoccot, miten näihin monikkoihin suhtautuukaan) ovat Suomessakin hyvin tunnettuja pehmoisia peruna–pastapalleroita. Niitä saa kaupasta valmiina tai niitä voi valmistaa helposti itsekin. Tomaattikastikkeen ja mozzarellan kanssa tarjoiltava, lopuksi uuniin työnnettävä gnocchivuoka gnocchi alla sorrentina on gnocchi-klassikko. Hyvin gnocchit maistuvat myös esimerkiksi voi–salviakastikkeen kanssa, erityisesti nämä blogin kurpitsagnocchit Dolomiiteilta. Roomalaiset taas väkertävät gnocchinsa mannaryyneistä tähän tapaan.

Koska viime viikolla kirjoitin Mauro Mozzarellan matkoista, piti gnoccheihin saada tällä kertaa mukaan mozzarellaa. Mauro-parka! Tätäkin julmempi on kuitenkin tarina, jossa lapsi kysyy mozzarellaa pilkkovalta isältään, mitä tämä on tekemässä ja isä kertoo paloittelevansa muuminlihaa.

 

Tomaatti ja mozzarella basilikan kera on klassinen (ja kliseinenkin) eteläitalialainen yhdistelmä, joka ei petä koskaan, ja täytyy myöntää, että sorrentolainen gnocchivuoka on kyllä yksi lempiruoistani. Se on sitäpaitsi Mauro Mozzarellan hengessä aivan lapsellisen helppo valmistaa ja maistuu yleensä nirsommallekin lapselle. Kukapa nyt ei tästä tykkäisi!

Sorrentolainen gnocchivuoka gnocchi alla sorrentina (4 nälkäiselle hengelle)

Gnocchit voi toki ostaa valmiina kaupastakin, mutta itse tehdyt ovat tietysti paljon paremman makuisia. Gnoccheja tulee iso annos, josta riittää useammallekin kuin neljälle:

Tomaattikastike:

• noin 700 g laadukasta paseerattua tomaattia
• 2 valkosipulinkynttä
• tuoretta basilikaa
• (1 peperoncino)
• suolaa
• ekstra-neitsytoliiviöljyä

Gnocchit:

• 1 kg jauhoisia perunoita
• 300 g (00-tyypin) vehnäjauhoa + jauhoa työtason jauhottamiseen
• hippunen suolaa
• 1 kananmuna

Vuoan päälle:

• 250 g laadukasta mozzarellaa (tai fior di lattea)
• runsaasti parmesaaniraastetta (tai grana padanoa)

Tomaattikastikkeen valmistaminen:

1. Valmista tomaattikastike ohjeen mukaan.

Gnocchien valmistaminen:

1. Kypsennä perunat ja anna jäähtyä kymmenisen minuuttia.
2. Kuori ja survo perunat esimerkiksi perunansurvimella.
3. Sekoita suola jauhoihin kulhossa tai suoraan työtasolla.
4. Sekoita perunat jauhojen joukkoon.
5. Lisää muna ja sekoita nopeasti, kunnes tuloksena on yhtenäinen taikina. Älä työstä taikinaa liikaa, sillä gnoccheista tulee silloin sitkeitä.
6. Anna taikinan levätä hetki.
7. Muotoile taikinasta pötköjä ja leikkaa pötköistä paloja veitsellä. Gnocchit voivat olla isompia tai pienempiä, maun mukaan.
8. Pyöräytä gnocchit nurinperin käännetyn haarukan piikkien päällä, jotta saat niihin raidat, joihin kastike tarttuu paremmin kiinni.
9. Keitä gnoccheja hyvin suolatussa vedessä, kunnes ne nousevat pinnalle. Tähän menee vain hetki. Valuta.

Vuoan kokoaminen:

1. Yhdistä gnocchit tomaattikastikkeen joukkoon uunivuoassa.
2. Revi vuoan päälle mozzarella ja ripottele raastettu parmesaani.
3. Koristele muutamalla basilikanlehdellä ja lorauta päälle öljyspiraali.
4. Kypsennä vuokaa 250-asteisessa uunissa viitisen minuuttia, kunnes juusto on sulanut.

Viisi asiaa Sorrentosta (niiden gnocchien lisäksi):

Sorrento on yksi eteläisen Italian suosituimmista matkakohteista. Se ei ole oma lempikohteeni Italiassa, ja kerran siellä käytyäni en välttämättä koe tarvetta enää palata sinne – toisin kuin vanhassa laulussa Torna a Surriento, ”palaa Sorrentoon”. Campanian alueelta löytyy huimasti kaikkea muuta paljon kiinnostavampaa kuin tunnelmaltaan vähän (scusatemi) väljähtänyt Sorrento. Ylipäänsä Sorrenton niemimaa ja Amalfin rannikko kärsivät monista liikaturismin lieveilmiöistä, ja ”oikea” Italia on siellä välillä hyvin piilossa.

Sorrentossa on kuitenkin puolensakin: omalla Campanian-kierroksellani se toimi hyvänä tukikohteena, josta käväisin niin Caprilla, Procidalla, Napolissa, Pompeijissa kuin Amalfillakin. Liikkumisvälineenä matkalla toimivat lautat, junat ja bussit, ja kaikki matkat sujuivat moitteetta.

1. Näkymät Napolinlahdelle

 

Minulle kaikilla matkoilla ajanviettotapa numero uno on kävellä mahdollisimman paljon ja etsiä kauniita maisemia. En tykkää pyöriä kaupoissa tai seisoskella jonoissa; etsiydyn mieluiten jonnekin, missä on väljää ja mistä näen mahdollisimman kauas. Italiassa kauniita maisemia riittää mutta niin myös turistitungosta, joten omien teiden kulkeminen ei aina ole helppoa.

Sorrenton keskustassa ja sen tuntumassa on tavanomaisia toreja, piazzoja ja kauppoja niille, jotka niitä kaipaavat. Jotain kiinnostavampaa löytyy kuitenkin, kun lähtee kiipeämään kaupungin kupeessa kohoaville kukkuloille. Niiltä avautuu upea näkymä Napolinlahdelle, ja bongailin ylhäältä myös alueelle tyypillisiä sitruunatarhoja. Kävelijän pitää vain olla todella varovainen paikallisen autoliikenteen takia.

Esimerkiksi Monastero di San Paolon luostarilta aukeaa kaunis näkymä alas Napolinlahden saarille. Sisiliskot vilistivät pitkin auringon kuumentamia vanhoja kivimuureja, kaskaat sirittivät ja ilmassa tuoksuivat villiyrtit. Löysin hetken rauhan.

2. Turkoosia vettä ja kallioita: Bagni Regina Giovanna

 

 

Tämä oli aidosti ilahduttava löytö Sorrentossa, vähän omaleimaisempi paikka! Luulen, että paikka on tosin nykyisin suositumpi eli ruuhkaisempi kuin silloin, kun kävin siellä itse viisi vuotta sitten, koska paikka on Tripadvisorin Sorrento-nähtävyyksien listalla noussut peräti kakkoseksi.

Kyse on suojaisasta pienestä kallioiden ympäröimästä poukamasta, johon en kuitenkaan osaisi neuvoa tietä, sillä meidät vei paikalle autollaan ystävällinen paikallinen, joka löysi meidät harhailemasta ilmeisesti jonkun perheen pihasta. Google Mapsiin ei ainakaan tuolloin voinut luottaa, ja melko vähän turisteja paikalle olikin löytänyt – hurraa!

Paikalla voi pulahtaa uimaan tai vuokrata kajakin ja lähteä tutustumaan merille vähän kauemmaksikin. Jos ei uskaltaudu veteen (kuten minä), maisemia voi ihailla kallioilla kiipeillen.

3. Mitä syödä Sorrentossa

Olen ennenkin kertonut blogissa, että olen syönyt Sorrentossa elämäni ällöttävimmän pasta-annoksen. Liisteriset gnocchit oli selvästi kaivettu pakastimesta, ja niiden kastikkeena oli jotain vihreää limaa, ”pinaattia”. Monet matkustavat Italiaan hyvien ruokakokemusten perässä, ja on harmillista, että turistin tielle sattuu usein kaikkea muuta. Mutta Sorrentossa vahingosta viisastuneena päätimme etsiä ravintolamme jatkossa keskustan ulkopuolelta.

Ravintolamaailma on jatkuvassa muutoksessa, enkä uskalla ennen pandemia-aikaa testaamiani ravintoloita enää suositella. Hyväksi toteamani, Marina Granden satama-alueella sijaitseva ravintola Trattoria da Emilia näyttäisi kuitenkin edelleen olevan suosittu ja suositeltu. Gnocchivuoka oli täällä erinomaista!

 

Sorrentoa ympäröivä Campanian maakunta on ruokapuoleltaan minun mielestäni Italian parhaimmistoa, (Ligurian, Apulian ja Sisilian lisäksi): tomaattipohjaisia pastoja, munakoisovuokaa, pizzaa, frittataa, tuhteja kakkuja… Tietysti napolilaista kahvikulttuuria ja katuruokakulttuuria unohtamatta! Ja pizzaa, jonka kanssa meillä kokeilut vielä kotona jatkuvat… Monet ruokasuosikkini tuntuvatkin kiertyvän alueen pääkaupungin Napolin ympärille. Omia seudun suosikkejani ovat gnocchien lisäksi esimerkiksi tomaattipasta spaghetti allo scarpariello, munakoisovuoka parmigiana di melanzane ja joulupöydän kukkakaalisalaatti.

4. Limoncello

 

Ruoasta juomiin, joista tunnetuin täällä päin Italiaa on tietysti sitruunalikööri limoncello. Sitä maistatetaan turisteilla monissa puodeissa ja matkamuistomyymälöissä ja sitä on myynnissä monennäköisissä pulloissa. Limoncello on tärkeä raaka-aine myös alueelle tyypillisessä jälkiruoassa delizia al limone, joka on varsinainen pläjäys kermaa, sokeria ja sitruunaa.

Suomessa olen muistellut kaiholla Sorrenton sitruunoita omatekoista limoncelloa litkien. Suomen alkoholilainsäädäntö ei mahdollista aivan autenttisen makuisen juoman valmistamista, mutta ehkä se hiukan kuitenkin Italia-ikävää lievittää.

5. Sorrenton lähikohteet

Sorrentossa lähiliikenne toimii monipuolisesti lautoilla, junissa ja busseissa. Omalla Campanian-matkallani suuntasin Sorrentosta Napoliin ja Caprin ja Procidan saarille lautalla, Amalfille bussilla ja Pompeijiin junalla. Napolissa ja Procidalla viivyimmekin parin kolmen hotelliyön verran. Napolin kaoottinenkin eläväisyys ja Procidan pysähtynyt tunnelma olivat jokseenkin toistensa vastakohtia. (Sorrenton itsensä olemus sen sijaan jäi minulle hämäräksi.)

Caprista olen kirjoittanut blogissa Axel Munthen yhteydessä täällä ja Procidasta lyhyesti täällä. Napolissa olen ilmeisesti varkaiden pelossa varonut puhelimen käyttöä, koska kuvia sieltä ei juuri ole (eivätkä minua muut turistit tästä vaarasta pelotelleet vaan ihan (pohjois)italialaiset itse!). Jännittävästä napolilaisesta luutarhasta Cimitero delle Fontanellesta olen kuitenkin kirjoittanut tässä postauksessa.

Reseptiin liittyvä kirja: Mauro Mozzarella ja ihmeellinen Italia