-
Anton Monti: ’Ndrangheta – Maailman vaarallisin rikollisjärjestö
Mikä tekee mafiajärjestö ’Ndranghetasta maailman vaarallisimman rikollisjärjestön? Miksi ’Ndranghetasta ei tiedetä paljon? Ja mikä mafia oikeastaan edes on? Anton Montin ’Ndrangheta – Maailman vaarallisin rikollisjärjestö (S&S 2021) kertoo calabrialaisesta mafiajärjestöstä, ’Ndranghetasta. Monti pyrkii kirjassaan avaamaan ’Ndranghetan saloja luku kerrallaan. Hän on tehnyt kirjaansa varten useamman vuoden tutkimustyön, ja se on kannattanut. Kirja etenee vetävästi, kuin tosielämän kylmäävä dekkari. Mafia on aihe, josta minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Se on niin vaikea ja monimutkainen ilmiö, ettei siitä minusta voi puhua ilman painavia faktoja. Toisinaan Italia typistyy pelkiksi ”pizza, pasta ja mafia” -stereotypioiksi, mikä on todella sääli ja tylsää. Ehkä siitä(kin) on syyttäminen pohjoisamerikkalaista populaarikulttuuria (kiitos myös ananaspizzasta ja ketsupista pastassa!).…
-
Satamakaupungin sitruunainen rommikahvi
Rommi ja muutkaan väkevät eivät oikein maistu minulle, ja Italian digestiivikulttuuri ei ole minulle pitkän aterian huipennus vaan pakollinen paha, jonka mieluiten jätän väliin. (Ainoastaan ehkä limoncello tekee tästä poikkeuksen.) Mutta väkevilläkin voi olla paikkansa paitsi ruoanlaitossa myös lasissa, jos niitä käytetään vain mausteena. Livornolainen rommikahvi ponce on esimerkki rommipohjaisesta juomasta, joka on kyllä tuju mutta myös toimiva. Höyryävän kuumana tarjottu, sitruunankuorella maustettu ja sokerilla makeutettu rommikahvi on kotoisin toscanalaisesta satamakaupungista Livornosta. Toscanalaisissa satamissa liikuin myös viime postauksessa, ja sataman harmaa taivaanranta sai kaipaamaan jotain lämmikettä. Sitä rommikahvi takuulla tarjoaa, pienen kofeiinipiristyksen lisäksi! Juoman pohjana on tietysti erinomainen italialainen espresso, jonka kotoinen versio valmistuu moka-pannulla. Rommi taas on kulkeutunut…
-
Antonio Tabucchi: Taivaanranta – Murhamysteeri vai jotain muuta?
Ruumishuoneelle tuodaan tuntematon ruumis, jonka kohtalo ei kiinnosta ketään. Kuka hän on? Antonio Tabucchin Taivaanranta (Il filo dell’orizzonte 1986, suom. Liisa Ryömä, Tammi 1995) on mystinen murhamysteeri, matka muistiin, muistoihin ja motiiveihin. Murhan uhrin ohella siinä selvitetään murhan ratkojan menneisyyttä. Miksi niissä tuntuu olevan yhteneväisyyksiä? Kirjat voivat olla salaperäisiä kahdella tavalla: hyvällä tai huonolla. Hyvällä tavalla salaperäinen kirja jää kutkuttamaan mieleen ja pyörimään päähän – pitäisikö tämä ehkä lukea uudestaan? Huonolla tavalla salaperäinen kirja taas on jopa liian salaperäinen: lukemisen jälkeen olo on jopa välinpitämätön, kun ei päässyt hommaan lainkaan mukaan ja arvoitukset tuntuvat yhdentekeviltä. Pian unohtaa koko kirjaa koskaan lukeneensakaan. Liika mystisyys voi myös saada haukottelemaan siinä määrin, että…
-
Haastetta joululeipurille: veronalainen joulukakku pandoro
Kahta asiaa ilman ei italialainen joulu tule. Ne ovat panettone ja pandoro, pullamaisen pehmeät joulukakut. Panettone sisältää rusinoita ja kandeerattuja hedelmiä ja on muodoltaan pyöreä. Pandoro puolestaan on korkea ja tähdenmuotoinen kakku, joka maistuu vienosti vaniljalta. Kiistelemme perheen kesken joka joulu siitä, kumpi on suosikkimme. Valinta on erittäin vaikea, mutta sanoisin ehkä, että pandoro silti vie voiton. Ensi vuonna saatan hyvinkin olla toista mieltä. Italiassa ei ole sellaisia koko maata yhdistäviä jouluruokia kuin meillä Suomessa. Tämä oli minulle aikoinaan pienoinen järkytys: vai tällaista ”ruokakulttuuria” tässä muka kulinarismin kehdossa?! Myöhemmin italialainen individualismi ja maan jakautuminen niin monessa asiassa ovat tulleet tutuiksi. Blogissa olen esitellyt napolilaisen joulunajan kukkakaalisalaatin ohjeen ja triesteläisen makean…
-
Carlo Rovelli: Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta – Fysiikkaa maallikoille
Mistä maailma sai alkunsa? Mihin avaruus päättyy? Mitä on aika? Fyysikko Carlo Rovellin Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta (Sette breve lezioni di fisica 2014, suom. Markku Sarimaa, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 2016) sisältää lyhyitä ja ytimekkäitä kuvauksia modernin fysiikan tärkeimmistä teorioista. Se esittelee fysiikan ratkaisemattomia arvoituksia ja kuvaa maailmankaikkeuden kauneutta. Fyysikot sulkekaa silmänne (teitähän runsain joukoin blogiani seuraakin), nyt humanisti–maallikko luennoi fysiikasta! Isänpäivän kunniaksi toteutan oman isäni idean, hän nimittäin ehdotti, että voisin hyvinkin kirjoittaa jostakin italialaisen fyysikon Carlo Rovellin kirjasta blogiini. Otin haasteen vastaan! Puhdas kauneus Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta koostuu nimensä mukaisesti seitsemästä lyhyestä tekstistä (kirja on pienikokoinen, ja siinä on tekstiä yhteensä vain 90 sivua), jotka ”tarjoavat lyhyen…
-
Syysruokaa Dolomiiteilta: kurpitsagnocchit
Kurpitsagnocchit eivät ole minulle mikään uusi tuttavuus, ja välillä ohje on vilahdellut suomenkielisissäkin lehdissä ja ruokablogeissa. En sen kummemmin ollut miettinyt niiden alkuperää, mutta pieni tutkimustyö kannattaa aina. Paljastui nimittäin, että kurpitsagnocchit ovat kotoisin Bellunon kaupungista Dolomiittien juuresta. Siellä kurpitsagnocchit tunnetaan nimellä gnocchi di zucca bellunesi tai gnocchi di zucca alla bellunese eli bellunolaiset kurpitsagnocchit. Ne tarjoillaan usein voin ja salvian kera. Toki näitä gnoccheja syödään muuallakin (pohjoisessa) Italiassa, ja epäilenpä, ettei niiden vuoristoinen alkuperä ole kaikkien italialaisten tiedossa. (Ei ainakaan meidän perheen Signoren, joka on näitä useammankin kerran väsännyt. Onneksi on tämä suomalainen vaimo, joka googlettelee italialaisia ruokia välillä ihan pakkomielteisesti.) Kirjoitin viime viikolla italialaisista Afganistanissa, mutta koska blogini…
