-
Joseph Brodsky: Veden peili – Miltä näyttää talvinen Venetsia?
Miltä tuoksuu kanaalien vesi öisellä venematkalla, miltä näyttää talviseen sumuun kietoutunut kaupunki? Mikä saa palaamaan Venetsiaan yhä uudelleen? Joseph Brodskyn Veden peili (Watermark 1992, suom. Marja Alopaeus, Tammi 1994) on rakkaudentunnustus Venetsialle. Kirjailijan matkat kaupunkiin ovat tallentuneet kauniskielisiksi pikku esseiksi, jotka vakuuttavat lukijankin talvisen Venetsian ainutlaatuisesta kauneudesta. Tästä pienestä Venetsia-välipalasta saan kiittää Donna mobilea, joka minulle kirjaa suositteli. Luin kirjan kesälomalla yhden kesäisen automatkan aikana, mutta silloin ei tehnyt mieli palata talviseen Venetsiaan siitä kirjoittamaan. Postauksen aika tuli nyt, kun Suomessa mennään jo kohti kevättä. Kirja on pieni helmi, jonka avulla voi matkustaa Venetsiaan vaikka yhdeksi iltapäiväksi. Kirja on pieni kooltaan ja lyhyt, vain reilut sata sivua. La Serenissima Veden…
-
Parempaa kuin sähköuunissa? Napolilainen pizza paistinpannulla
Olen kirjoittanut paljon italialaisesta ruoasta kirjoittamatta vielä koskaan siitä yhdestä, josta maa ehkä parhaiten tunnetaan: pizzasta. Ja nyt kun kerran vihdoin tulen ulos pizzakaapistauunista, minulla on lautasella uusi ideakin: pizza paistinpannulla valmistettuna. Mutta miksi kirjoitan pizzasta vasta nyt? Siihen löytyy montakin syytä. Ensinnäkin: En ole mikään pizza-asiantuntija. Viime vuosina Suomessakin on koettu oikea pizzabuumi, ja täältä löytyy ihmisiä, jotka osaavat puhua asiantuntevasti niin roomalaisesta kuin napolilaisestakin pizzasta. Olen toki syönyt monenmoista pizzaa elämässäni, myös Roomassa ja Napolissa, ja kukapa nyt ei pizzasta tykkäisi, mutta ei siitä vielä oikein riitä jutun juurta. En tietäisi italialaisesta ruoasta muutenkaan mitään, ellen sattuisi jakamaan elämääni erään Signoren kanssa. Mutta kas kun hän on ligurialainen,…
-
Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä – Mihin lapsuus loppuu?
Mihin loppuu lapsuus ja mitä sen jälkeen tulee? Miten aikuisten valheet vaikuttavat lapseen? Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä (La vita bugiarda degli adulti 2019, suom. Helinä Kangas, WSOY 2020) kertoo napolilaisen Giovannan teinivuosista. Hänelle alkaa paljastua paitsi hänen vanhempiensa myös koko lähipiirin aikuisten valheellinen elämä. Traumaattisilla tapahtumilla on väistämättömät vaikutuksensa herkkään teini-ikäiseen tyttöön. Aikuisten valheellinen elämä oli takuulla viime syksyn odotetuimpia kirjauutuuksia. Se on ensimmäinen romaani, jonka Ferrante on kirjoittanut kuuluisan Napoli-sarjansa jälkeen. Ferranten romaaneista on sanottu, että ne ovat kaikki erilaisia, mutta kaikki myös samoja. Se pätee myös tähän uusimpaan: teemoina ovat jälleen Napoli, naiseus, ruumillisuus ja luokkaerot. Ferrante-fani ei pety! Takkuinen vyyhti Kun olin lukenut Aikuisten valheellisen elämän…
-
Älä unohda juuriasi: taikinajuuren valmistus
Juurille palaaminen tekee välillä hyvää itse kullekin. Sitä paitsi juurileivonta on nykyään erityisen trendikästä. Taikinajuuren valmistus kotona ei sekään ole vaikeaa. Olen useasti kertonut, että kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä. Taikinajuuren valmistus vaatii sitä aivan ennätyksellisen paljon, joten minulla ei oikeasti ole hajuakaan (tai no, haju juuri on, sillä taikinajuuressahan on oma tyypillinen tuoksunsa ja haistella sentään keittiössä osaan) siitä, miten juuri tehdään, joten tämänkin postauksen ohje on Signoren käsialaa. Kärsivällisyyttä todella tarvitaan, sillä alkuvaiheessa taikinajuuren valmistus vaatii juurille palaamista lähes päivittäin, ja sen jälkeenkin vähintään viikoittain. Elävää juurta tulee hoitaa ruoalla ja rakkaudella. Juuriaan ei voi unohtaa silloinkaan, kun on niistä kaukana. Italiassa yli 30 vuotta asunut Sirkku Salovaara…
-
Sirkku Salovaara: La mia Italia – Ihana, mahdoton Italiani
Ihana, mahdoton, mahdottoman ihana, Italia. Sirkku Salovaaran La mia Italia (Kirjapaja 2021) on nojatuolimatka italialaiseen elämänmenoon ja Italian vähemmän tunnettuihin puoliin. Salovaaran omiin kokemuksiin perustuvissa tarinoissa italialaiset itse saavat suuren roolin, mutta niissä käsitellään myös esimerkiksi italian kieltä, ruokaa ja vierailun arvoisia kohteita. Kirja saatu kustantajalta – kiitos! Kirjoitin aiemmin kevään 2021 uutuuskirjat -postauksessa, että olen jo hieman tuskastunut näiden kaikkien Italiani sitä ja tätä -kirjojen kanssa, joita on viime vuosina julkaistu useita. Ne vieläpä toistavat samaa kaavaa: Italia on äh niin ärsyttävä ja sitten kuitenkin ah niin ihana. No, sehän on. Kyllähän minä siitä ihan mielelläni luen. Eikä tämä Sirkku Salovaaraan kirja onneksi ollutkaan sellainen kliseinen matkailumainos, jota pelkäsin, vaan oikeaa…
-
Parasta jouluna ja aina: pestolasagne
Kun minulta kysytään, mikä on suosikkini italialaisista ruoista, olen mahdottoman äärellä. Yksi ihmiselämä ei riitä koko maan ruokatarjonnan maistamiseen tai edes siihen tutustumiseen! Kysymystä on pakko rajata tietyn alueen ruokiin, ja minun tapauksessani tuo alue on Liguria, jonka tunnen parhaiten. Siltikin valinta on mahdoton! Mutta jos vielä rajataan kysymystä hiukan ja keskitytään pastoihin, vastaus on helpompi: pestolasagne. (Kakkosena tulee pansotti con salsa di noci.) Pestolasagne tunnetaan Liguriassa (tai tarkemmin Genovassa) nimellä lasagne alla corsara eli ”merirosvon lasagne”. Lasagnen nimeen liittynee se, että Genova on ollut ja on toki edelleen tärkeä satamakaupunki, ja onhan yksi kaupungin nähtävyyksistäkin merirosvolaiva. Epäilen kuitenkin, että tuorepastasta tehty pestolasagne olisi kuulunut merirosvojen ruokavalioon… Vaan ehkäpä sitä…
