-
Rakastettu ja kiistelty klassikko: tiramisù
Olen onnistunut kirjoittamaan italialaisesta ruoasta yli kolme vuotta kajoamatta vielä kertaakaan siihen kaikista ilmeisimpään, kun jälkiruoista puhutaan. Voisiko se olla panna cotta? Tai gelato? Ehkä, mutta tunnetuin taitaa kuitenkin olla tiramisù. Tiramisù ei juuri esittelyjä kaipaa. Se on Suomessakin yksi ravintoloiden perusjälkiruoista. Italiassa se ei ole mitään hienosteluruokaa vaan yleensä rentojen pizzerioiden tai trattorioiden jälkiruokalistalla. Kotona tiramisùn voi tehdä niin monella tavalla kuin Italiasta löytyy mammoja ja nonnia sitä tekemään. Tiramisù-reseptien yhteydessä mainitaan usein nimen merkitys: tiramisù tarkoittaa kirjaimellisesti ”nosta minut ylös”, tira-mi-sù. Eikä se ole mitään kaunokieltä, vaan esimerkiksi meidän pikku Signorinon ensimmäisiä italiankielisiä lauseita, ihan käypää arkikieltä siis. Kävelemään opetellessaan hän kellahteli kumoon milloin mihinkin ja huuteli sitten…
-
Juhlakauden juustokakku ricottasta
Italiassa on saatu karnevaalijuhlinnat tältä vuodelta päätökseen, mutta lukuisat karnevaaliherkut ovat vielä mielessä. Harmi kyllä useimmat karnevaaliin liittyvät ruoat ovat rasvassa paistettuja ja sokerissa kieriteltyjä leivonnaisia, joista en itse liiemmin välitä. Onneksi joukkoon mahtuu myös yksi todellinen herkku: napolilainen migliaccio, juustokakku ricottasta. Kun tuskailin kaikkien friteerattujen sokerileipomusten kanssa karnevaaliaikaan pari vuotta sitten, leivontalistalle päätyi toscanalainen aniskakku berlingozzo. Se oli ihan ok, vaikka anis onkin mausteena minulle vieraampi enkä juuri välitä kuivakakuistakaan. Jotain uutta piti siis tänä vuonna päästä kokeilemaan ja maistamaan karnevaaliaikaan, ja juustokakku ricottasta oli tähän kohtaan täysosuma! Se on uunissa paistettava, mehevä ja sitruksinen – virkistävä poikkeus italialaisten karnevaalileivonnaisten joukossa, mutta ei toki kevyt sekään. Eihän pääsiäistä…
-
Satamakaupungin sitruunainen rommikahvi
Rommi ja muutkaan väkevät eivät oikein maistu minulle, ja Italian digestiivikulttuuri ei ole minulle pitkän aterian huipennus vaan pakollinen paha, jonka mieluiten jätän väliin. (Ainoastaan ehkä limoncello tekee tästä poikkeuksen.) Mutta väkevilläkin voi olla paikkansa paitsi ruoanlaitossa myös lasissa, jos niitä käytetään vain mausteena. Livornolainen rommikahvi ponce on esimerkki rommipohjaisesta juomasta, joka on kyllä tuju mutta myös toimiva. Höyryävän kuumana tarjottu, sitruunankuorella maustettu ja sokerilla makeutettu rommikahvi on kotoisin toscanalaisesta satamakaupungista Livornosta. Toscanalaisissa satamissa liikuin myös viime postauksessa, ja sataman harmaa taivaanranta sai kaipaamaan jotain lämmikettä. Sitä rommikahvi takuulla tarjoaa, pienen kofeiinipiristyksen lisäksi! Juoman pohjana on tietysti erinomainen italialainen espresso, jonka kotoinen versio valmistuu moka-pannulla. Rommi taas on kulkeutunut…
-
Joulurulla Triestestä
Joulu on vuoden inspiroivin ruokajuhla. Minua se inspiroi eniten leivonnassa. Rakastan suklaata, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, manteleita ja jouluisia mausteita, joista voi kehitellä vaikka mitä ihanaa. Niitä kaikkia sisältää myös tämä joulurulla Italian Triestestä, presnitz oudolta nimeltään. (Ja entäs ulkomuoto: joulumakkara tai joulukäärme voisi olla kuvaavampi nimitys kuin kaunisteleva joulurulla.) Italian Triestessä on ainutlaatuinen, wieniläistunnelmaa henkivä kahvi(la)kulttuurinsa, josta olen kirjoittanut aiemmin Kahvilaesseitä-postauksessa. Triesten kuuluisimpia kahviloita on upea Antico Caffè San Marco, jossa viihtyi hyvin myös kuuluisa triesteläinen kirjailija Claudio Magris. En tiedä, nauttiko Magris joulunaikaan presnitziä kahvinsa kera kantakuppilassaan, mutta joulurulla näyttäisi ainakin nykyään löytyvän Antico Caffè San Marcon listalta. Leivonnainen henkii sekin lehtitaikinoineen minusta selvää itävaltalaistunnelmaa. Kokeilin tämän rullan…
-
Rommikakku rakastetulle
Onnea, Suomi! Juhlan kunniaksi esittelen ihanan täytekakun ohjeen – loogisesti Italiasta. Kyseessä on juhlava rommikakku, joka sisältää kahdenlaista täytettä ja kostukkeena rommin lisäksi marsalaa. Harvemmin keittiössä on puhuttu muusista (ja nyt en siis tarkoita perunamuusia, vaan mielessäni ovat muusat), mutta kyllä naiset, rakastetut ja rakastajattaret ovat vaikuttaneet kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin ohella myös reseptiikkaan. Viime postauksessa kirjoitin Laurasta, joka innoitti eräänkin runoilijan suloisiin sonetteihin. Historiallisen hameen havinaa löytyy myös tästä muusan innoittamasta reseptistä: kupolimainen kakku on saanut inspiraationsa hameenhelmojen muodosta. Rommikakku sacripantina on syntyjään Genovasta vuodelta 1851. Tämä kakku oli todella da leccarsi i baffi eli viiksiä nuoltavan hyvää! Rommikakku sacripantina Kakkupohja: Täytteet: Kostutusliemi: Lisäksi: Kakkupohjan valmistaminen: (Alkuperäisessä…
