-
Tanja Tiekso: Fantasma – Esseitä ihmisistä, eläimistä, kasveista ja muista olennoista
Tutkija–kirjoittaja–muusikko Tanja Tiekson Fantasma (S&S 2022) vie lukijan Euroopan rautateille, pitkille junamatkoille, joiden lomassa Tiekso tarkastelee kasvien ja eläinten kuvauksia erityisesti antiikista ja keskiajalta. Fantasma on esseitä ihmisistä, eläimistä, kasveista ja muista olennoista, mutta sitä voi lukea myös sivistävänä matkakuvauksena, joka vie kauas kuluneista turistikohteista. Fantasman pohdinnat eurooppalaisen ajattelun ihmiskeskeisyydestä sopivat teemoiltaan vaikkapa tähän pääsiäiseen pureksittaviksi. Fantasma laajentaa ajattelua totutun reunamille ja eksyy matkakuvauksena usein sivuraiteille – siinäpä sen viehätys. Se on sitä paitsi erittäin suositeltavaa luettavaa Italian-matkailusta ja Italian historiasta kiinnostuneille. Eli esimerkiksi minulle, joka poimin kirjasta parhaat Italia-palat tähän postaukseen. Maata pitkin Fantasma on kirja, jota on vähän vaikea kuvailla. Kustantajan kuvauksen mukaan Fantasma on matkakuvaus ja essee, mutta se on…
-
Oppeja italialaisesta keittiöstä, osa 1: soffritto
Ylioppilaskoti sai minut pohtimaan omaa opintietäni italialaisessa keittiössä. Ja sehän on pitkä ja päättymätön taival. Ööö siis ne syö pizzaa ja pastaa?! on vaihtunut hieman syvällisempään ymmärrykseen italialaisesta ruokakulttuurista. Ja mikä parasta: syvällisempään makuun! Siinä yhtenä minulle ei-enää-niin-salaisena aseena toimii soffritto. Soffritto on ainesosa ja menetelmä Kun soffrittosta etsii suomeksi tietoa, sitä ei netistä kovinkaan paljon löydy. Pirkka-ruokalehdessä esiteltiin viime syksynä ”pangratto”, jota ripoteltiin ruoan päälle. En ollut koskaan kuullutkaan lehden esittelemästä ”leipämuru” pangrattosta, samantyylisestä pangrattatosta kyllä. Mietin, olisiko ruokatoimittajalla mennyt puurot ja vellit eli pangrattato ja soffritto sekaisin? (Olen huomannut, että ”pangrattoa” on näkynyt Pirkka-lehden jälkeen muuallakin suomenkielisissä ruokaohjeissa. Hesarissa taas viime syksynä ripoteltiin kovin italialaisen oloisen pastan päälle…
-
Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti – Kapinoivat naiset luostarissa
Italialais-kuubalaisen Alba de Céspedesin Ylioppilaskoti (Nessuno torna indietro 1938, suom. Toini Kaukonen, Otava 1943/2023) on kuvaus kahdeksan nuoren naisen kasvusta ja elämänvalinnoista fasismin ajan Italiassa. Naiset asuvat nunnaluostarin opiskelija-asunnossa, josta he kurkottelevat ulkomaailmaan aikalaistensa ankarasti tuomitsemillakin tavoilla. Ylioppilaskoti on tämän kevään uutuuskirjoja, vaikka oikeastihan kyse on jo vuonna 1943 ilmestyneen suomennoksen uusintapainoksesta. Viime vuonna ilmestynyt niin ikään uusintapainos de Céspedesin romaanista Kielletty päiväkirja (1952, suom. 1956) oli minulle mieleenpainuva ja puhutteleva lukukokemus, kuten ilmeisesti monelle muullekin, ja nyt Otava on halunnut nostaa de Céspedisia esille myös toisen romaanin verran. Hyvä niin! Ylioppilaskoti ei tosin ravistellut ainakaan tätä nykylukijaa lähellekään Kielletyn päiväkirjan tavoin, mutta lisäsi kyllä arvostusta rohkeaa de Céspedesia kohtaan…
-
Tuplasti hyvää: sardinialainen kasvispiirakka x2
Sardiniassa, ihanaa! Kiitos Antonella Aneddan, pääsen taas kurkistamaan sardinialaiseen keittiöön. Se on Suomessa aika vaikeaa, sillä sardinialaisia raaka-aineita ei täältä saa ja koko saaren ruokakulttuuri on muutenkin hyvin omaleimainen. Sardinialaisia kirjailijoitakaan ei varsinaisesti ole joukoittain suomennettu, joten nyt kun mahdollisuus tuli, piti ihan valmistaa ruokia kaksin kappalein: kasvispiirakka kahdella tavalla sardinialaisittain, prego! Sardinia on minulle todella mystinen paikka, joten saaren ruokakulttuurikin on jäänyt vähemmälle tutkimiselle. Olen kirjoittanut blogissa sardinialaisesta ruoasta vain kerran aiemmin. Silloinenkin ruokalaji oli hieman hankala, sillä siihen tarvittiin lampaanlihalientä, sardinialaista pecorinoa ja paikallista leipää. Monet sardinialaiset ruokakokeilut olen joutunut kotikeittiössä torppaamaan heti alkuunsa, koska oikeita raaka-aineita ei löydä Suomessa mistään – kuvaava esimerkki siitä, miten vaihtelevaa ”italialainen”…
-
Anatomioita – Antonella Aneddan runoja
Antonella Aneddan Anatomioita (Kustannusliike Parkko, 2022) on suomentaja Hannimari Heinon valikoima ja kääntämä kokoelma sardinialaistaustaisen Antonella Aneddan runoja. Kokoelman runot yli kolmenkymmenen vuoden ajalta puhuttelevat vähäeleisyydellään. Vaihteeksi runoja! Niitä ei italiasta suomeksi turhan paljon käännetä. Ja kun käännetään, suomentaja Hannimari Heinon nimi on takuu laadusta. Jälleen jäin ihmettelemään hänen osaamistaan tämän runokokoelman äärellä. Antonella Aneddan runot ovat minulle Heinon suomentamina entuudestaan tuttuja Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta -kokoelmasta. Kokoelmasta jäivät parhaiten mieleen juuri Aneddan runot, joten niihin oli hyvä syventyä nyt tarkemminkin. Taustalla Sardinia Antonella Anedda on Roomassa asuva, sardinialaistaustainen runoilija, yksi keskeisiä italialaisia nykyrunoilijoita. Hän on kirjoittanut myös esseitä ja tehnyt käännöksiä, ja hänen teoksensa ovat…
-
Linnustajan papupata
Tänään on sunnuntaipöydässä tarjolla linnustajan papupata, joka ei nimestään huolimatta sisällä lintuja eikä sitä linnustajaakaan. Toscanalainen fagioli all’uccelletto tarkoittaa kirjaimellisesti ”papuja pikkulinnun tapaan”, ja eikö ole melko loogista, että kyse ei silloin ole ainakaan linturuoasta? Papupata sisältääkin yksinkertaiseen toscanalaiseen tyyliin papujen lisäksi vain tomaattia ja yrttejä. Toisinaan siihen tosin lisätään myös makkaraa. Kirjoitin viime postauksessani poliittisen kirjallisuuden klassikosta Ruhtinaasta ja Niccolò Machiavellista, joka eli renessanssiajan Firenzessä. Machiavelli oli filosofi, valtiotieteilijä, virkamies ja kirjailija, joka harrasti antiikin kirjallisuutta, kapakoissa ja bordelleissa käymistä – ja linnustamista. Machiavelli on itse myös kirjoittanut linnustajista: hänen mukaansa he, kuten mitä tahansa muutakin ammattia edustavat hyveelliset ihmiset, soveltuvat hyvin armeijaan; Machiavelli arvosteli ankarasti palkkasotureita. Vaikka Machiavelli…
