-
Keväiset keksit ja seljankukka keittiössä
Hyvää Pyhän Yrjön päivää! En oikeastaan itsekään tiedä, mitä tässä toivottelen, mutta 23.4. tosiaan vietetään San Giorgion päivää. Suomessa ilmeisesti vain partiolaiset juhlivat päivää, mutta minut päivä vei – yllättäen – Italiaan ja keittiöön. Vietin pääsiäisen Lombardiassa, jossa tähän San Giorgon päivään kuuluvat eräät tietyt keksit. Ja koska nyt on kevät, myös seljankukka. Fantasma johdatti kasvien maailmaan, ja kasveja lehtineen, juurineen ja kukkineen käytetään monipuolisesti toki keittiössäkin. Seljankukka (mustaselja sambucus nigra) on tästä vain yksi, ajankohtainen esimerkki. Seljan kukinta ajoittuu tietenkin kevääseen, ja seljankukkakeksit pan de mej (tai pane meino) kuuluvat Lombardian alueella Pyhän Yrjön päivän juhlintaan erityisesti Milanossa mutta myös Monzan, Leccon ja Comon alueella. Seljankukka keittiössä Kuivattu seljankukka…
-
Tanja Tiekso: Fantasma – Esseitä ihmisistä, eläimistä, kasveista ja muista olennoista
Tutkija–kirjoittaja–muusikko Tanja Tiekson Fantasma (S&S 2022) vie lukijan Euroopan rautateille, pitkille junamatkoille, joiden lomassa Tiekso tarkastelee kasvien ja eläinten kuvauksia erityisesti antiikista ja keskiajalta. Fantasma on esseitä ihmisistä, eläimistä, kasveista ja muista olennoista, mutta sitä voi lukea myös sivistävänä matkakuvauksena, joka vie kauas kuluneista turistikohteista. Fantasman pohdinnat eurooppalaisen ajattelun ihmiskeskeisyydestä sopivat teemoiltaan vaikkapa tähän pääsiäiseen pureksittaviksi. Fantasma laajentaa ajattelua totutun reunamille ja eksyy matkakuvauksena usein sivuraiteille – siinäpä sen viehätys. Se on sitä paitsi erittäin suositeltavaa luettavaa Italian-matkailusta ja Italian historiasta kiinnostuneille. Eli esimerkiksi minulle, joka poimin kirjasta parhaat Italia-palat tähän postaukseen. Maata pitkin Fantasma on kirja, jota on vähän vaikea kuvailla. Kustantajan kuvauksen mukaan Fantasma on matkakuvaus ja essee, mutta se on…
-
Oppeja italialaisesta keittiöstä, osa 1: soffritto
Ylioppilaskoti sai minut pohtimaan omaa opintietäni italialaisessa keittiössä. Ja sehän on pitkä ja päättymätön taival. Ööö siis ne syö pizzaa ja pastaa?! on vaihtunut hieman syvällisempään ymmärrykseen italialaisesta ruokakulttuurista. Ja mikä parasta: syvällisempään makuun! Siinä yhtenä minulle ei-enää-niin-salaisena aseena toimii soffritto. Soffritto on ainesosa ja menetelmä Kun soffrittosta etsii suomeksi tietoa, sitä ei netistä kovinkaan paljon löydy. Pirkka-ruokalehdessä esiteltiin viime syksynä ”pangratto”, jota ripoteltiin ruoan päälle. En ollut koskaan kuullutkaan lehden esittelemästä ”leipämuru” pangrattosta, samantyylisestä pangrattatosta kyllä. Mietin, olisiko ruokatoimittajalla mennyt puurot ja vellit eli pangrattato ja soffritto sekaisin? (Olen huomannut, että ”pangrattoa” on näkynyt Pirkka-lehden jälkeen muuallakin suomenkielisissä ruokaohjeissa. Hesarissa taas viime syksynä ripoteltiin kovin italialaisen oloisen pastan päälle…
-
Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti – Kapinoivat naiset luostarissa
Italialais-kuubalaisen Alba de Céspedesin Ylioppilaskoti (Nessuno torna indietro 1938, suom. Toini Kaukonen, Otava 1943/2023) on kuvaus kahdeksan nuoren naisen kasvusta ja elämänvalinnoista fasismin ajan Italiassa. Naiset asuvat nunnaluostarin opiskelija-asunnossa, josta he kurkottelevat ulkomaailmaan aikalaistensa ankarasti tuomitsemillakin tavoilla. Ylioppilaskoti on tämän kevään uutuuskirjoja, vaikka oikeastihan kyse on jo vuonna 1943 ilmestyneen suomennoksen uusintapainoksesta. Viime vuonna ilmestynyt niin ikään uusintapainos de Céspedesin romaanista Kielletty päiväkirja (1952, suom. 1956) oli minulle mieleenpainuva ja puhutteleva lukukokemus, kuten ilmeisesti monelle muullekin, ja nyt Otava on halunnut nostaa de Céspedisia esille myös toisen romaanin verran. Hyvä niin! Ylioppilaskoti ei tosin ravistellut ainakaan tätä nykylukijaa lähellekään Kielletyn päiväkirjan tavoin, mutta lisäsi kyllä arvostusta rohkeaa de Céspedesia kohtaan…
-
Tuplasti hyvää: sardinialainen kasvispiirakka x2
Sardiniassa, ihanaa! Kiitos Antonella Aneddan, pääsen taas kurkistamaan sardinialaiseen keittiöön. Se on Suomessa aika vaikeaa, sillä sardinialaisia raaka-aineita ei täältä saa ja koko saaren ruokakulttuuri on muutenkin hyvin omaleimainen. Sardinialaisia kirjailijoitakaan ei varsinaisesti ole joukoittain suomennettu, joten nyt kun mahdollisuus tuli, piti ihan valmistaa ruokia kaksin kappalein: kasvispiirakka kahdella tavalla sardinialaisittain, prego! Sardinia on minulle todella mystinen paikka, joten saaren ruokakulttuurikin on jäänyt vähemmälle tutkimiselle. Olen kirjoittanut blogissa sardinialaisesta ruoasta vain kerran aiemmin. Silloinenkin ruokalaji oli hieman hankala, sillä siihen tarvittiin lampaanlihalientä, sardinialaista pecorinoa ja paikallista leipää. Monet sardinialaiset ruokakokeilut olen joutunut kotikeittiössä torppaamaan heti alkuunsa, koska oikeita raaka-aineita ei löydä Suomessa mistään – kuvaava esimerkki siitä, miten vaihtelevaa ”italialainen”…
-
Anatomioita – Antonella Aneddan runoja
Antonella Aneddan Anatomioita (Kustannusliike Parkko, 2022) on suomentaja Hannimari Heinon valikoima ja kääntämä kokoelma sardinialaistaustaisen Antonella Aneddan runoja. Kokoelman runot yli kolmenkymmenen vuoden ajalta puhuttelevat vähäeleisyydellään. Vaihteeksi runoja! Niitä ei italiasta suomeksi turhan paljon käännetä. Ja kun käännetään, suomentaja Hannimari Heinon nimi on takuu laadusta. Jälleen jäin ihmettelemään hänen osaamistaan tämän runokokoelman äärellä. Antonella Aneddan runot ovat minulle Heinon suomentamina entuudestaan tuttuja Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta -kokoelmasta. Kokoelmasta jäivät parhaiten mieleen juuri Aneddan runot, joten niihin oli hyvä syventyä nyt tarkemminkin. Taustalla Sardinia Antonella Anedda on Roomassa asuva, sardinialaistaustainen runoilija, yksi keskeisiä italialaisia nykyrunoilijoita. Hän on kirjoittanut myös esseitä ja tehnyt käännöksiä, ja hänen teoksensa ovat…
