-
Keskiyön spagetti: spaghetti aglio, olio e peperoncino
Suomessa on yöttömänä yönä tapana sihauttaa auki kylmä juoma ja nauttia ehkä vielä viimeisiä grilliherkkuja, mutta Italiassa on keskiyön aterioille ihan oma reseptinsä, vuodenajasta riippumatta. Juhla alkakoon -kirjan kesäjuhlista lukiessani huomioni kiinnittyi juhlan menuun. Megalomaanisten juhlien ohjelmassa oli kello 00.00 ”Keskiyön spagettiateria”. Kyseessä on spaghettata di mezzanotte, ja tarjolla oli epäilemättä kategorian klassikko aglio, olio e peperoncino. Olen ennenkin kirjoittanut italialaisten taidosta taikoa hyvää ruokaa tyhjästä, ja tässä ruokalajissa he ovat kehittäneet taidon ehkä huippuunsa. Keskiyön spagetti valmistuu helposti ja nopeasti vaikka yöllä, kun kaipaa pientä hiuko- tai huikopalaa. Se maistuu kuulemma myös erinomaisen hyvin ennen baariin lähtöä tai aamuyöllä kotiin päästyä. Loistavaa, tämä tapa voisi pelastaa monta suomalaista kesäyötä…
-
Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon – Mitä tapahtuu, kun kesäjuhlat menevät överiksi?
Juhannuksena saattoi käydä niinkin, että juhlat lähtivät vähän käsistä. Siitä on varoittava esimerkki Niccolò Ammanitin romaanissa Juhla alkakoon. Niccolò Ammanitin Juhla alkakoon (Che la festa cominci 2009, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, Otava 2011) on absurdeja sävyjä saava kertomus roomalaismiljonäärin julkkisjuhlista, joita hämmentämään saapuu ryhmä saatananpalvojia. Kuulostaako pimeältä? Sitä se todella onkin. Niccolò Ammaniti on hyvin tunnettu nimi Italiassa niin kirjojen, TV:n kuin elokuvienkin puolelta. Suomessakin esitetään perjantaisin Ylellä jännityssarjaa Ihme (Il miracolo; katsottavissa Areenassa toistaiseksi), jonka Ammaniti on sekä ideoinut, käsikirjoittanut että ohjannut. Verta itkevästä madonnapatsaasta kertova sarja on kiinnostava, hyvin tehty ja sopivalla tavalla erikoinen. Ammaniti on myös voittanut arvostetun Premio Strega -kirjallisuuspalkinnon (josta olen kirjoittanut hieman enemmän täällä), mutta väittäisin,…
-
Makeankirpeä granita kesäjanoon
Sitruunainen granita on kesäinen Sisilia lasissa. Jäiseen juomaan tarvitaan vain kolme ainesosaa: sitruunaa, sokeria ja vettä. Sisiliassa granita nautitaan mielellään hauskanmuotoisen briossin kanssa – aamupalaksi. Se syödään yleensä lusikalla, joten oikeastaan kyseessä ei ole juoma mutta tyypillisenä aamupalaelementtinä ei siitä oikein voi puhua jälkiruokanakaan. Ollaan siis jälleen eksistentiaalisten kysymysten äärellä. Granita voidaan valmistaa myös esimerkiksi kahvista, manteleista, pistaaseista ja sitruunan ohella muistakin hedelmistä. Jonkinlaisista jasmiininkukistakin granitaa kuulemma valmistetaan! En kuitenkaan ihan kotipihan kukista alkaisi juomaa uuttaa, sillä nopeasti googlaamalla näyttäisi siltä, että jasmiineja on ainakin kahtasataa eri lajiketta. Ilmeisesti jasmiinista on olemassa myös sisilialainen versio, gelsomino siciliano (lat. jasminum grandiflorum), josta granita tehdään. Ajatus kukkaisesta mausta kesähelteellä on kieltämättä…
-
Vaelluksia Italiassa – Erilainen matkaopas Italiaan
Mitäs nyt, kun kesälomamatka Italiaan peruuntui? Miten Italiaan voisi päästä turvallisesti kotisohvalta käsin? Yksi ratkaisu on tietysti matkakirjallisuus, esimerkiksi virkistävän erilainen matkaopas Vaelluksia Italiassa. Vaelluksia Italiassa (toim. Markku Kaskela ja Tomi Kontio, Avain 2019) on matkakirja, joka sisältää eri kirjoittajien 15 tarinaa Italiassa matkailusta. Matkakohteet ulottuvat Alpeilta Sisiliaan, ja jokaisessa jutussa on jokin henkilökohtainen näkökulma. Vaelluksia Italiassa on epäonninen kirja. Luin sen vuoden alussa, ajattelin kirjoittaa siitä postauksen ja juuri kun olin niin tekemässä, pahin koronavirustilanne räjähti Italiassa aivan käsiin. Enhän voisi suositella kenellekään matkaopasta Italiaan, kun koko maa oli karanteenissa! Postauksen teko lykkääntyi. Toisaalta matkustaminen mietityttää minua aina muutenkin. Vaikka blogini on minimaalisen pieni kaikkien oikeiden vaikuttajien keskellä, onko…
-
Aperitivon aika: Camparia ja appelsiinimehua
Italian juomakulttuurissa on maailmankuulujen viinien, hyvän kahvin ja limoncellon ja muiden digestiivien lisäksi yksi aivan erityisen ihana asia, ja se on aperitivo. Italiassa aperitiivi ei ole vain alkoholipitoinen drinkki vaan paljon enemmän. Aperitiiviin kuuluu juoman lisäksi pientä suolaista syötävää, eikä juoma sitä paitsi välttämättä edes ole alkoholillinen. Baarissa nautittu aperitiivi voi olla alku hyvälle aterialle tai jo itsessään hyvä ateria, niin paljon syötävää pöytään toisinaan tuodaan. Ja vain yhden juoman hinnalla! Italiassa aperitiivijuomissa on valinnanvaraa. Campari, Bacardi ja Martini ovat esimerkkejä italialaisista ”juomaperheistä”, joiden alle kuuluu useita maailmankuuluja merkkejä. Tunnetuin italialainen aperitiivijuoma lienee muutama vuosi sitten suureksi trendiksi noussut Aperol Spritz, mutta klassikkoja ovat myös muut Spritzit, Negroni, Americano, Amaretto…
-
Kevyttä kesälukemista: Nicolas Barreau: Pienten ihmeiden kahvila
Kumpi on romanttisempi: Pariisi vai Venetsia? Pienten ihmeiden kahvila sijoittuu näihin molempiin rakastavaisten kaupunkeihin. Nicolas Barreaun Pienten ihmeiden kahvila (Das Café der kleinen Wunder 2016, suom. Kristiina Vaara, Tammi 2020) on kevyt rakkausromaani, jossa sydämet särkyvät ja pamppailevat Venetsian tunnelmallisilla pikkukujilla ja kuppiloissa. Pienten ihmeiden kahvila on romanttista viihdekirjallisuutta, joka ei genrenä varsinaisesti kuulu omiin suosikkeihini. ”Törmäsin” kirjaan virtuaalisesti, kun kevään kirjastosulun aikaan selailin kirjauutuuksia ääni- ja e-kirjasovelluksessa. Olen todennut äänikirjojen olevan hieman hankala formaatti ainakin romaaneissa, joissa on useita kertojia tai muuten monimutkaisempia kerronnallisia ratkaisuja. Sen sijaan omaelämäkerrallinen kirjallisuus toimii äänikirjoissa mielestäni loistavasti, etenkin, jos lukijana on kirjoittaja itse. Tämän koronakevään äänikirjasuosikkeihini kuuluu Merete Mazzarellan omasta elämästä ammentava Varovainen…
