-
Nutellakeksit sateisiin syysiltoihin
Nutellakeksit ovat täydellistä nautiskeltavaa sateisiin syysiltoihin, kun istut sohvannurkassa lukemassa runoja höyryävä teemuki kädessä. Niinhän me kaikki näin syksyisin teemme, eikö? Ainakin ilman niitä runoja. Minulle oli aikanaan uusi tieto, että Nutella on italialaista. Tai oikeastaan minua hämmästytti se, että Kinder-munat ovat italialaisia! Nutella ja Kinderhän ovat samaa Ferrero-perhettä, jonka omistaja Michele Ferrero oli aikanaan Italian rikkain mies. Kinder-munien nimi on kuitenkin aina vienyt ajatukseni saksankielisiin maihin. Niin kuitenkin on, että Nutella ja Kinder ovat italialaisia, ja Italiassa myydään mitä erilaisempia Kinder-tuotteita, joita ei Suomessa onneksi (vielä!) ole. Katso vaikka tästä linkistä Ferreron omilta sivuilta mittava lista aamu- ja välipaloja, jotka yhtiön ”mission” mukaan tekevät lasten lisäksi onnellisiksi myös vanhemmat!…
-
Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta
Rakastan syksyä ja seuraavaa mielikuvaa: istun kodin lämpimässä sateen ropistessa ikkunaan, juon teetä viltin alla villasukat jalassa ja teen jotain henkevää. Luen vaikkapa runoja. Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta 1960–2000 (Nihil Interit 2006, toim. Hannimari Heino) on kokoelmateos, joka esittelee 14 italialaisen runoilijan tuotantoa 1960-luvulta 2000-luvulle. Teos sisältää runojen lisäksi lyhyen katsauksen italialaiseen sodanjälkeiseen runouteen ja kunkin kirjailijan ja heidän runoutensa esittelyt sekä runojen selitysosuuden. Runot ovat suomentaneet Hannimari Heino, Martti Berger, Anu Rinkinen ja Elina Suolahti. Kuten olen jo aiemminkin maininnut, en ole ihan täysin sinut runouden kanssa. Yritin joskus opiskeluvuosina kovasti olla runotyttö, mutta kun en vaan ole. Tuntuu, että runoutta pitäisi niin kovasti…
-
Hämmentävän hyvä farinata
Farinata hämmentää: onko tämä leipää vai pannukakkua? Olen nähnyt suomalaisissa blogeissa, lehdissä ja keittokirjoissa jonkinlaisia versioita farinatasta nimillä ”kikherneleipä” ja ”kikhernepannukakku”. Kumpaa se sitten on? Hämmensin Signorea kysymällä, miten hän selittäisi ruokalajin olomuodon italiaksi. Hänkin hiljeni (se on harvinaista!). Ilmeisesti farinataa ei voi selittää, se pitää vain kokea. Farinata on tunnetuimpia genovalaisia katuruokia, kuten kerroin pienessä katuruokaoppaassa. Merenkulku ja elämä Genovan satamassa synnyttivät kaupungin katuruokakulttuurin, ja tarinan mukaan merellä on saanut alkunsa farinatakin. Tarina nimittäin kertoo, että farinata syntyi vahingossa vuonna 1284, kun vankeja kuljettanut genovalainen sotalaiva joutui myrskyyn, jonka pauhatessa lastina olleet kikhernejauhosäkit ja öljy sekoittuivat suolaiseen meriveteen. Myrskyn laannuttua tämä seos kuivui auringossa ja joku meni sitä sitten…
-
Mitä syödä Genovassa – pieni katuruokaopas
Nyt tartun erääseen epäkohtaan. Nimittäin: italialainen katuruoka, lo street food, vaatii ehdottomasti lisää huomiota! Monesti ajatus ateriasta Italiassa on ravintolassa nautittu pizza tai pasta-annos ja päälle ehkä tiramisù tai panna cotta. Ajatushan on ihana, mutta etenkin turistina ja turistialueella voi kuitenkin olla todella vaikea löytää hyvää ravintolaruokaa. (Elämäni yököttävimmän pasta-annoksen sain eteeni Sorrentossa.) Harmittaa hirveästi, kun vieläpä maksaa kovan hinnan ruoasta, jonka olisi itsekin voinut tunkea pakastimesta suoraan mikroon… Ja toisaalta: Italia on niin paljon muutakin kuin pastaa ja pizzaa! Laatu- ja hintatietoisen, nälkäisen turistin kannattaa ehdottomasti tutustua Italiassa paikalliseen katuruokaan. Napolilaisesta hyvästä ja halvasta katuruoasta kirjoitin hiljattain pari sanaa. Tänään tarkastellaan Pohjois-Italian Napolia, Genovaa, perheemme Signoren kotikaupunkia. Genovalainen…
-
Tuo minulle auringonkukka – Eugenio Montalen valitut runot
Italiassa vietettiin eilen kesän riehakkainta juhlaa, Ferragostoa. Meillä sen sijaat illat alkavat jo hämärtyä ja viiletä. Loppukesään auringonkukkien aikaan tunnelmoitavaksi sopii täydellisesti runokokoelma Tuo minulle auringonkukka. Tuo minulle auringonkukka – Portami il girasole (2018) on kokoelma Eugenio Montalen runoja, jotka on valikoinut ja suomentanut Hannimari Heino. Kokoelma sisältää runoja seitsemästä eri Montalen teoksesta vuosilta 1918–1980 ja lisäksi Heinon alkusanat ja huomautuksia runoihin sekä tietoa Montalen elämänvaiheista. Kokoelmassa on ainutlaatuisen hieno ratkaisu: runot ovat aukeamalla rinnakkain italiaksi ja suomeksi. Tuo minulle auringonkukka on kustantamo Parkon ensimmäinen teos. Olimme vuosi sitten elokuussa Signoren kanssa Talvipuutarhassa teoksen julkistamistilaisuudessa. Tilaisuus oli ihana! Siellä suomentaja Hannimari Heino keskusteli Montalesta kustantaja Tommi Parkon kanssa, minkä jälkeen…
-
Frittata – nerokas munakas Napolista
Viime viikolla kuljimme napolilaiskirjailija Starnonen solmituissa kengissä, ja tämän viikon ruoka johdattaa askeleemme katukioskille Napoliin. Sieltä löytyy frittata, Napolin versio meidän pyttipannustamme. Suomessa on pitänyt keksiä käyttöä ylimääräisille keitetyille perunoille, Italiassa puolestaan jämäpastalle. Kananmuna tekee niin perunoista kuin pastastakin paistinpannulla ihan uuden ruokalajin nopeasti ja pienellä vaivalla. Nerokasta! Frittata on ihanteellista piknik-ruokaa, ja pieneksi paloiteltuna se sopii hyvin antipasto-pöytään tai aperitiiville. Se on myös rantapäivän klassikkolounas. Italiassahan eletään nyt kuuminta loma- ja rantakautta, meillä ne ajat alkavat tältä vuodelta jo olla takanapäin… Onneksi frittata on helposti mukaan pakattava ja täyttävä lounas myös työpäivinä. Sen voi syödä yhtä hyvin lämpimänä kuin kylmänäkin. Jämäruoille ei tietenkään ole olemassa vain yhtä oikeaa reseptiä,…
