Ruokakirjat
-
Saku Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä
Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä sukeltaa syvälle viinitynnyriin. Se tutustuttaa lukijan viinin laajaan maailmaan ja rohkaisee etsimään omaa viinimakua ja -filosofiaa. Kirja kysyy myös vaikeita kysymyksiä: Onko hyvää se, mistä itse pitää? Onko viini ”vain käynyttä rypälemehua”? Mitä viinistä pitäisi maistaa, miten sitä pitäisi kuvailla? Tarvitaanko viinin juomiseen ohjeita? Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä on tämän syksyn uutuuskirja ja jonkinlainen sisarteos Saku Tuomisen aiemmalle teokselle Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta, josta kirjoitin blogiinkin. Pidin ruokakirjan filosofiasta ja niin pidin tästä viinikirjastakin, paljon. Ohitin nopealla luvulla kaikki Burgundit, Bordeaux’t, Riojat, Moselit ja muut, sillä kirjassa on ilahduttavan paljon asiaa Italiasta. Ei ole kuitenkaan merkittävää, mistä viinialueista…
-
Italialaisia keittokirjoja: vertailussa kolme uutuutta
Italialaisia keittokirjoja on kirjoitettu kasoittain, onhan italialainen keittiö maailman rakastetuimpia. Otin vertailuun kolme viime vuosina Suomessa kirjoitettua uutuutta. Miltä näyttää italialainen ruoka suomeksi tulkittuna? Italialaisia keittokirjoja putkahtelee aina välillä uutuuskirjojen joukkoon, ja muutamana viime vuonna niitä on tullut uunista ulos useampia. Tämän syksyn uutuus on Sikke Sumarin ja Jaakko Luomasen Sikke ja Lieminen Toscanassa (Otava, 2025), jota käsittelin lyhyesti Syksyn 2025 uutuuskirjat -postauksessa. Päätin kuitenkin tähän postaukseen valita kolme viime vuosien muuta uutuutta: italialaisia keittokirjoja, jotka eivät keskity välttämättä mihinkään tiettyyn Italian alueeseen vaan esittelevät ruokaa ja ruokakulttuuria laajemminkin. Vertailun lyhyenä lopputulemana voisin sanoa, että jokainen näistä kirjoista on kivan erilainen. Ja itse asiassa: nämähän eivät ole italialaisia keittokirjoja vaan…
-
Mihin piparjuurta käytetään? Etelä-Italiassa ainakin munakkaaseen
Piparjuuri on minulle tuntemani vieras. Toki tunnen kasviksen ja sen pippurisen pistävän maun, mutta en oikeastaan osaa sanoa, mihin piparjuurta käytetään tai missä olen sitä edes syönyt. Mieleeni tulee vain sushi ja wasabi – mutta oikeassa wasabitahnassahan ei piparjuurta edes ole (useimmiten syömässäni kauppakeskus-sushissa tosin takuulla kyllä). Piparjuureen piti siis perehtyä paremmin nyt, kun on Suomessa sesonkiaikakin vielä käsillä. Voimakkaan makuinen piparjuuri sopii parhaiten pikantiksi piristeeksi rasvaisiin ja muuten raskaisiin ruokiin, esimerkiksi majoneesien ja kastikkeiden joukkoon. Ruokaohjeita etsiessäni törmäsin sopivasti viimeksi lukemani Tuntemani vieraat -romaanin tapahtumapaikan, Etelä-Italian Basilicatan alueen tyypilliseen ruokaan: piparjuurimunakkaaseen. Rafanata-nimellä tunnettu piparjuurimunakas sisältää munien ja piparjuuren lisäksi myös perunaa ja pecorinoa – hieman raskaahko ruoka siis tässäkin…
-
Ruokamatka Italiaan: Liguria lautasella eli ruokaa Italian Rivieralta
Matka Liguriassa jatkuu nyt kylistä, kaupungeista ja rannoilta ruokapöytään. Liguria on aivan loistava kulinaarinen kohde, jos mielessä on ruokamatka Italiaan. Mikä tahansa alue Italiassa on tietysti ruokamatkan arvoinen, mutta Liguria on myös ruokamielessä aivan ainutlaatuinen alue. Jos ajattelee, miten suuret ja tunnetut ruoka-alueet ympäröivät Liguriaa – Ranska, Toscana, Piemonte ja Emilia-Romagna – ei ehkä ole ihme, ettei ligurialainen ruoka ole aivan yhtä maailmankuulua. Vaikka on tähän ainakin kaksi poikkeusta: kukapa ei tuntisi basilikapestoa ja focacciaa? Mutta kuka sitten taas tietää, että ne ovat peräisin juuri Liguriasta? Ainakaan minä en aikanaan tiennyt sitä, minullehan oli olemassa vain italialaista ruokaa enkä osannut sijoittaa Liguriaa kartallekaan. (Eivätkä muuten pesto ja focaccia edes ole…
-
Saku Tuominen: Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc
Kaikkihan italialaisen ruoan tuntevat, kannattaako siitä kirjoittaa kirja? Kannattaa! Italialainen ruokakulttuuri on epäilemättä paitsi yksi maailman rakastetuimmista myös yksi väärinymmärretyimmistä. Saku Tuomisen kirjoittama Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc (Tammi 2011) on johdatus italialaiseen ruokakulttuuriin. Se sisältää perustietoutta italialaisesta ruoka- ja juomakulttuurista ja raaka-aineista, parisataa ruokaohjetta – ja muutaman ison oivalluksen. Saku Tuominen on tuttu kirjailijana, puhujana ja yrittäjänä. Hän on kirjoittanut italialaisesta ruoasta kirjat Aglio & Olio (2007) ja Pizze (2015) (linkit kustantajan sivulle) ja lisäksi hyvästä ruoasta yleisemminkin kirjassa Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta (2019) (linkki omaan postaukseeni). Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc on kuitenkin osan vuodestaan Italian Marchessa viettävän Tuomisen kattavin katsaus italialaiseen ruokakulttuuriin – eikä siis vain ruokaan vaan ruokakulttuuriin. Minusta tuntuu,…
-
Saku Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta
Mistä puhumme, kun puhumme hyvästä ruoasta? Kysymys on yksinkertainen, vastaus ei. Vai onko sittenkin? Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta (Otava 2019) on matka hyvän ruoan alkulähteille. Hyvää ruokaa etsitään muun muassa kasvimaalta, kuivakaapista ja ravintolasta. Sitä ja rutkasti hyviä vinkkejä matkalla löytyykin. Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta ei ole kirja Italiasta, mutta se on kirja myös Italiasta. Tuominen on aiemmin kirjoittanut italialaisesta ruoasta kirjoissa Aglio & Olio (2007), Basta! (2011) ja Pizze (2015) yhdessä muutaman muun tekijän kanssa (linkit kustantajan sivulle). Tässä uusimmassakin Italia on vahvasti läsnä – tietysti, kun hyvästä ruoasta puhutaan. Tuominen viettää osan vuodestaan Italian Marchessa, joka vilahtelee niin kirjan tekstissä kuin Sara…
