Alkuruoat ja aperitiivi
-
Brunssille ja piknikille: paprika–munapannu
Vihdoinkin Abruzzossa! Abruzzoon harvemmin törmää Suomessa oikein missään kontekstissa. Italiasta puhuttaessa tutummat Toscanat, Sisiliat, Roomat ja Milanot tuntuvat aina jyräävän. Mutta nyt! Paljastus-romaanin abruzzolainen Nadia johdatti minut täällä Suomessa harvemmin kolutulle alueelle ja suoraan paikalliseen herkulliseen keittiöön. Sieltä löytyi tämä paprika–munapannu, paikallisella murteella suloisesti pipindune e ove. Brunssi ei kuulu italialaiseen ruokakulttuuriin, mutta paprika–munapannu on ruokalaji, jota on Abruzzossa perinteisesti nautittu aamupäivällä maatilan töiden lomassa. Nykyihminen harvemmin huhkii sellaisissa hommissa, mutta sitäkin mieluummin nautiskelee aamupäivisin brunssia. Ruoasta tuleekin mieleen shakshuka, tomaattinen munapannu, joka on jonkinlainen trenditarjottava brunsseilla Suomessakin. Abruzzossa paprika–munapannu leivän kera näyttäisi nykyisin olevan myös ravintoloiden antipasto-listoilla. Hyväksi piknik-ruoaksikin sitä mainostetaan: se sopii erinomaisesti paninon väliin. Me testasimme tätä…
-
Aperitivon aika: Camparia ja appelsiinimehua
Italian juomakulttuurissa on maailmankuulujen viinien, hyvän kahvin ja limoncellon ja muiden digestiivien lisäksi yksi aivan erityisen ihana asia, ja se on aperitivo. Italiassa aperitiivi ei ole vain alkoholipitoinen drinkki vaan paljon enemmän. Aperitiiviin kuuluu juoman lisäksi pientä suolaista syötävää, eikä juoma sitä paitsi välttämättä edes ole alkoholillinen. Baarissa nautittu aperitiivi voi olla alku hyvälle aterialle tai jo itsessään hyvä ateria, niin paljon syötävää pöytään toisinaan tuodaan. Ja vain yhden juoman hinnalla! Italiassa aperitiivijuomissa on valinnanvaraa. Campari, Bacardi ja Martini ovat esimerkkejä italialaisista ”juomaperheistä”, joiden alle kuuluu useita maailmankuuluja merkkejä. Tunnetuin italialainen aperitiivijuoma lienee muutama vuosi sitten suureksi trendiksi noussut Aperol Spritz, mutta klassikkoja ovat myös muut Spritzit, Negroni, Americano, Amaretto…
-
Kuuluisat sipulit punaviinissä
Certaldon pikku kaupunki Toscanassa on kuuluisa kahdesta asiasta: kirjailija Giovanni Boccacciosta ja – sipulista. Sipulin, kuuluisan Certaldon punasipulin, merkitystä ei sovi vähätellä: punasipuli komeilee jopa Certaldon vaakunassa. Kirjoitin Boccaccion Decameronesta viime viikolla, ja nyt on sen toisen kuuluisan certaldolaisen vuoro. Punasipuli on erityisen maukasta juuri Certaldossa, jossa sitä kasvaa pari eri lajiketta. Certaldon punasipulin erityinen maukkaus on tunnettu jo vuosisatoja, ja maininta siitä löytyy itse Decameronen (1349–1353) kuudennen kirjan kymmenennestä kertomuksesta, joka kertoo munkkiveli Cipollasta (cipolla = sipuli): Kuten ehkä olette kuulleet puhuttavan, sijaitsee Firenzen alueella Elsa-laaksossa Certaldo-niminen kylä. Vaikka se on pieni, asui siellä aikoinaan ylhäistä ja varakasta väkeä. Koska täällä oli siis hyvät laitumet, oli San Antonion luostarin…
-
Pääsiäisyllätys: suolainen juustokakku
Yllätykset kuuluvat pääsiäiseen, ja tämä seuraava resepti yllätti ainakin minut. Keski-Italian pääsiäiseen kuuluva suolainen juustokakku ei sisälläkään tuorejuustoa perinteisen cheesecaken tapaan, vaan taikinaan tulee runsaasti parmesaania ja pecorinoa. (Minulle tulee muuten cheesecakesta ja italialaisista aina mieleen eräs tapaus jäätelöbaarista. Italialainen signora on vitriinin edessä pohtimassa, minkä maun valitsisi annokseensa. Höristän korviani jonossa, kun signora lausahtaa valintansa: keesekaake. Jäätelönmyyjä ei silmäänsä räpäytä vaan kauhoo juustokakunmakuista jäätelöä purkkiin ja ojentaa sen valintaansa selvästi tyytyväiselle signoralle.) Kirjoitin italialaisista pääsiäisruoista enemmän viime vuoden pääsiäisenä. Italialaisesta pääsiäisruoasta ei voi sanoa mitään yleispätevää kuten ei italialaisesta ruoasta yleensäkään – se vaihtelee alueittain. Pääsiäispostauksessa vilahti myös suolainen juustokakku torta di Pasqua al formaggio, joka on tyypillinen Keski-Italian alueella Marchessa,…
-
Hämmentävän hyvä farinata
Farinata hämmentää: onko tämä leipää vai pannukakkua? Olen nähnyt suomalaisissa blogeissa, lehdissä ja keittokirjoissa jonkinlaisia versioita farinatasta nimillä ”kikherneleipä” ja ”kikhernepannukakku”. Kumpaa se sitten on? Hämmensin Signorea kysymällä, miten hän selittäisi ruokalajin olomuodon italiaksi. Hänkin hiljeni (se on harvinaista!). Ilmeisesti farinataa ei voi selittää, se pitää vain kokea. Farinata on tunnetuimpia genovalaisia katuruokia, kuten kerroin pienessä katuruokaoppaassa. Merenkulku ja elämä Genovan satamassa synnyttivät kaupungin katuruokakulttuurin, ja tarinan mukaan merellä on saanut alkunsa farinatakin. Tarina nimittäin kertoo, että farinata syntyi vahingossa vuonna 1284, kun vankeja kuljettanut genovalainen sotalaiva joutui myrskyyn, jonka pauhatessa lastina olleet kikhernejauhosäkit ja öljy sekoittuivat suolaiseen meriveteen. Myrskyn laannuttua tämä seos kuivui auringossa ja joku meni sitä sitten…
-
Frittata – nerokas munakas Napolista
Viime viikolla kuljimme napolilaiskirjailija Starnonen solmituissa kengissä, ja tämän viikon ruoka johdattaa askeleemme katukioskille Napoliin. Sieltä löytyy frittata, Napolin versio meidän pyttipannustamme. Suomessa on pitänyt keksiä käyttöä ylimääräisille keitetyille perunoille, Italiassa puolestaan jämäpastalle. Kananmuna tekee niin perunoista kuin pastastakin paistinpannulla ihan uuden ruokalajin nopeasti ja pienellä vaivalla. Nerokasta! Frittata on ihanteellista piknik-ruokaa, ja pieneksi paloiteltuna se sopii hyvin antipasto-pöytään tai aperitiiville. Se on myös rantapäivän klassikkolounas. Italiassahan eletään nyt kuuminta loma- ja rantakautta, meillä ne ajat alkavat tältä vuodelta jo olla takanapäin… Onneksi frittata on helposti mukaan pakattava ja täyttävä lounas myös työpäivinä. Sen voi syödä yhtä hyvin lämpimänä kuin kylmänäkin. Jämäruoille ei tietenkään ole olemassa vain yhtä oikeaa reseptiä,…