Ruoka
-
Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle
Uusi avaus uuteenvuoteen: tänään poksautan (tai ehkäpä paremminkin kierrän) auki blogissa ihan uuden teeman. Maistelussa ovat tänään juhlan kunniaksi italialaiset punaviinit. Mikäpäs sen ihanampaa muutenkaan kuin lasillinen punaviiniä kylmään talvi-iltaan! Ja mitäs viiniä sitä sitten tällä kertaa lasiinsa valitsisi? Italialaiset punaviinit siis houkuttelisivat, mutta miten osaisin valita tilanteeseen sopivan ja maistuvan viinin? Voin myöntää, että olen viinin juojana täysi ummikko: osaan ehkä kertoa, mikä maistuu minusta suunnilleen hyvältä tai pahalta, mutta siinä se. Minulle viinin on valinnut ja lasiin kaatanutkin aina joku muu. Kun minulta on joskus kysytty jotain italialaisista viineistä (edes mielipidettä), olen jäänyt sanattomaksi. Siellä Italiassa on niitä… punaisia ja valkoisia viinejä, erilaisia. Hyviä ovat, ehkä, useimmat. Päätin…
-
Italialainen joulu on överi ja blingbling
Buon Natale a tutti voi! Vietämme tänä vuonna joulua Italiassa, kuten monena aiempanakin vuonna. Ensimmäinen italialainen joulu Genovan-anoppilassa oli minulle varsin epäjouluinen kokemus: leppeässä tuulessa huojuvat palmut, korkealta taivaalta paistavasta auringosta turkoosina kimmeltävä Ligurianmeri ja lähes hellelukemat ulkona eivät tuoneet sitä hämärän harrasta tunnelmaa, jota joulu minulle oli siihen asti elämässä tarkoittanut. Monta joulua myöhemmin unohdan edelleen pakata Suomesta jouluksi mukaani aurinkolasit, mutta nykyään italialainen joulu tarkoittaa minulle sitä toista oikeaa joulua. Yksi Suomessa, toinen Italiassa. Hellelukemat ensimmäisenä jouluna olivat sitä paitsi poikkeus, sillä usein tuuli käy Genovassa talvella mereltä todella purevana ja pimeäkin tulee kuitenkin aika aikaisin. Pohjoisemmasta vuorilta voisi toki käydä etsimässä luntakin ja kirkasta näkymää tähtitaivaalle kaukana…
-
No onkos tullut kesä: calabrialaisen joulupöydän kukkakaalipihvit
Värikäs, valoisa ja vilkkuva italialainen joulu on monessa mielessä suomalaiseen hämärään ja hartaaseen jouluun hiljenemisen vastakohta. Aihe ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta esimerkin italialaisesta joulusta tarjoilkoot nyt Mezzogiornon eli ”Keskipäivän maan” aurinkoiset kukkakaalipihvit, joita tarjoillaan Calabriassa – kyllä vain – joulupöydässä. Aiemmin olen esitellyt blogissa napolilaisen joulupöydän kukkakaalisalaatin, joten tuo joulun varsinainen sesonkikasvis ei ole ennestäänkään tuntematon. Nyt, kun Etelä-Suomessakin saadaan joulukuussa ihailla oikeaa talven ihmemaata, kukkakaalipihvit ja -salaatit tuntuvat suomalaisen mielestä aivan sopimattomilta. No, laitetaan ohje talteen ensi kesää varten. Silloin muuttuu Suomikin ikuiseksi auringonpaisteeksi ja siispä todelliseksi Keskipäivän maaksi. Etelän joulupöydästä ei sortteja puutu ja uppopaistetut ruoat ovat erottamaton osa joulua niin Apuliassa kuin Calabriassakin eli siinä syvässä…
-
Paenneet simpukat: Simpukkapasta ilman simpukoita
Tänään on keittiössä apokalyptiset tunnelmat. Maailmanloppuun on aiheellista varautua myös ruokapöydässä. Se tarkoittaa luovia ratkaisuja, joista hyväksi esimerkiksi käy napolilainen simpukkapasta ilman simpukoita, spaghetti alle vongole fujute. Köyhästä keittiöstä ovat simpukatkin paenneet (napol. fujute, ital. fuggite)! Simpukkapasta ilman simpukoita saa lisäpontta myös muusta kuin italialaisesta nykykirjallisuudesta: viimeisimmän kirjapostaukseni Paolo Giordanon Tasmania -romaani käsitteli apokalypsia ja siihen varautumista, mutta simpukkatuhoon löytyy kirjallinen esimerkki lähempääkin. Anni Kytömäen Finlandia-voittajaromaanissa Margaritassa (Gummerus, 2020) yksi kertojista on uhanalainen jokihelmisimpukka Margaritifera margaritifera. Kytömäki on omistanut kirjan ”maan ja veden hiljaisille – niille, jotka yhteiskunnassa ja ekokriisissä ovat vaarassa jäädä jalkoihin”. Margaritan luettuaan simpukat eivät enää lukijalle maistu, jos ne aiemmin ovat maistuneetkaan. Siksi simpukkapasta ilman simpukoita…
-
Nonna Pinan caponata
Tällä kertaa päästän irti sisilialaisen anoppini Giuseppinan, joka myös Nonna Pinana meillä tunnetaan. Nonna Pina on – tietenkin – erittäin taitava kokki, eivätkö kaikki italialaiset isoäidit ja anopit ole? Viime kesän Italian-matkalla vietin paljon laatuaikaa anopin keittiössä. Kaikilla perheenjäsenillä oli nonnalle omat toiveensa, mutta minulla toive numero uno oli nonnan sisilialainen kasvispata, caponata. Kunnon nonnien tapaan nonna Pinalla on oma salaisuutensa, jonka ansiosta hänen tekemänsä caponata on – luonnollisesti – maailman parasta. Nonna Pina kävi tänä syksynä meillä Suomessakin kokkailemassa, ja caponata oli jälleen toivelistan kärkipäässä. Sitä hän laittoi meillä kotikeittiössä, kun ruskan ihailulta ja pullakahveilta ehti. (Nonna Pina rakastaa kardemummaista pullaa, ja kardemummapussit ovatkin kätevän pieni ja kevyt Suomen-tuliainen, kun suuntaamme…
-
Mihin piparjuurta käytetään? Etelä-Italiassa ainakin munakkaaseen
Piparjuuri on minulle tuntemani vieras. Toki tunnen kasviksen ja sen pippurisen pistävän maun, mutta en oikeastaan osaa sanoa, mihin piparjuurta käytetään tai missä olen sitä edes syönyt. Mieleeni tulee vain sushi ja wasabi – mutta oikeassa wasabitahnassahan ei piparjuurta edes ole (useimmiten syömässäni kauppakeskus-sushissa tosin takuulla kyllä). Piparjuureen piti siis perehtyä paremmin nyt, kun on Suomessa sesonkiaikakin vielä käsillä. Voimakkaan makuinen piparjuuri sopii parhaiten pikantiksi piristeeksi rasvaisiin ja muuten raskaisiin ruokiin, esimerkiksi majoneesien ja kastikkeiden joukkoon. Ruokaohjeita etsiessäni törmäsin sopivasti viimeksi lukemani Tuntemani vieraat -romaanin tapahtumapaikan, Etelä-Italian Basilicatan alueen tyypilliseen ruokaan: piparjuurimunakkaaseen. Rafanata-nimellä tunnettu piparjuurimunakas sisältää munien ja piparjuuren lisäksi myös perunaa ja pecorinoa – hieman raskaahko ruoka siis tässäkin…
