-
6 x Genovan nähtävyydet + Italian Rivieran parhaat
Tehdäänpä tässä Italian auringon pehmentämillä aivoilla nyt ihan uusi aluevaltaus: kerron tässä postauksessa, mitkä ovat mielestäni kiinnostavimmat Genovan nähtävyydet ja jaan myös muutaman matkasuosikkini lähiseuduilta. Genova, Italian Riviera ja koko Ligurian alue ovat f a n t a s t i s i a matkakohteita, jotka ansaitsisivat enemmän huomiota. Koska blogini on kirja- ja ruokablogi, on kuitenkin aiheellista antaa lopuksi myös hyvä kirjavinkki Genovaan ja Liguriaan matkustaville tai matkasta haaveileville – pitää muistaa, että toisinaan haaveilu riittää eikä joka paikkaan tarvitse edes fyysisesti matkustaa! Liguria-ruokapostaus kirjavinkkeineen on tulossa vielä erikseen. Tästä postauksesta on tulossa pitkä kuin Italian kesä, joten kaada itsellesi vaikka lasi viiniä (Alkosta ei ligurialaisia viinejä valitettavasti saa…
-
Rakastettu ja kiistelty klassikko: tiramisù
Olen onnistunut kirjoittamaan italialaisesta ruoasta yli kolme vuotta kajoamatta vielä kertaakaan siihen kaikista ilmeisimpään, kun jälkiruoista puhutaan. Voisiko se olla panna cotta? Tai gelato? Ehkä, mutta tunnetuin taitaa kuitenkin olla tiramisù. Tiramisù ei juuri esittelyjä kaipaa. Se on Suomessakin yksi ravintoloiden perusjälkiruoista. Italiassa se ei ole mitään hienosteluruokaa vaan yleensä rentojen pizzerioiden tai trattorioiden jälkiruokalistalla. Kotona tiramisùn voi tehdä niin monella tavalla kuin Italiasta löytyy mammoja ja nonnia sitä tekemään. Tiramisù-reseptien yhteydessä mainitaan usein nimen merkitys: tiramisù tarkoittaa kirjaimellisesti ”nosta minut ylös”, tira-mi-sù. Eikä se ole mitään kaunokieltä, vaan esimerkiksi meidän pikku Signorinon ensimmäisiä italiankielisiä lauseita, ihan käypää arkikieltä siis. Kävelemään opetellessaan hän kellahteli kumoon milloin mihinkin ja huuteli sitten…
-
Marika Riikonen: Lasinen merenneito – Sukellus sokkeloiseen Venetsiaan
Liplattava ja keinuva kaupunki, kanavarantojen värikkäät palatsit, seinistä kaikuva aaltojen loiske ja teentumma vesi. Lasinen merenneito kuvaa kesäistä Venetsiaa kaikin aistein. Marika Riikosen Lasinen merenneito (Karisto 2021) on jännitys- ja fantasiaelementtejä sisältävä romanttinen seikkailu kesäisessä Venetsiassa. Päähenkilö Lucia suostuu kuljettamaan sokkona arvokkaan italialaisen perintökorun Suomesta Venetsiaan. Perillä korusta tuntuvat olevan kiinnostuneita monet muutkin, ja Lucia tempaistaan mukaan salaperäiseen seikkailuun. Olen usein kesällä lukenut vaihteen vuoksi jonkin viihdekirjan. Olkoon Lasinen merenneito nyt siis tämän kesän 2022 kevyempi kiintiökirja. Se olikin siinä mielessä kiinnostava valinta, että viihde-elementtien lisäksi siitä löytyy fantasiakirjallisuuden piirteitä ja sukelluksia (kirjaimellisesti sukelluksia) historiaan. Tapahtumapaikka Venetsia sopiikin sekä romantiikan, mysteerien että historiallisten hahmojen näyttämöksi. Vedenneidon Venetsia Lasisen merenneidon päähenkilö on entinen kilpauimari…
-
Leipää, piirakkaa vai lasagnea? Sardinialainen pane fratau
Jos haluaa kirjoittaa menestyvää blogia, pitäisi aina miettiä postauksille avainsana tai mieluiten -lause. Kun netinkäyttäjä kirjoittaa sen Googleen, hyvin optimoitu postaus ponnahtaa heti etusivulle. Tadaa! Mutta mutta: kun kirjoittaa asioista, joille ei ole suomenkielistä nimeä, näkyvyys on heikkoa. Kuinka moni suomenkielinen etsii Googlesta tietoa esimerkiksi sardin kielisellä hakusanalla ”pane fratau”? (Joka usein kuulemma kirjoitetaan vieläpä väärin ”pane frattau”.) Jos olet löytänyt tälle sivulle todella hakemalla tietoa pane fratausta, onnea, sillä muualla tietoa tuskin on suomeksi tarjolla. Toisaalta haluan samalla myös pahoitella, sillä en minäkään (tai blogin taustalla ahkerasti auttava italialainen puolisoni) ole mikään sardinialaisen ruoan asiantuntija. Pane fratau on nimittäin sardinialainen ruokalaji, vaikeasti kuvailtava leivän, pizzan, piirakan, lasagnen ja vielä…
-
Grazia Deledda: Kuin ruo’ot tuulessa – Nobel-romaani Sardiniasta
Nobelisti Grazia Deleddan Kuin ruo’ot tuulessa (Canne al vento 1913, suom. Taru Nyström, Basam Books 2021) on taianomaisen kaunis kuvaus sardinialaisesta kyläelämästä yli sadan vuoden takaa. Kirjassa keskiössä ovat mutkikkaat perhesuhteet, mutta päähenkilöksi nousee vastustamattoman upeasti kuvattu Sardinian luonto. Mikähän väärinkäsitys tähänkin liittyy: kuvittelin, että tämä Kuin ruo’ot tuulessa olisi runoteos! Jostakin olin teoksen kohdalla bongannut sanan runo, en tiedä, mistä. Grazia Deledda tosin kirjoitti myös runoja, mutta kun avasin kirjan umpimähkään jostakin kohtaa, hämmennyin, miten tiiviiltä proosarunoilulta teos näyttää. Sitten luin takakansitekstin: juu, romaani tämä on. Kumma juttu. (Pakko myös lisätä, että jostain syystä oikeinkirjoitusohjelma haluaa jatkuvasti korjata sanan ”ruo’ot” muotoon ”ruoto” – Kuin ruoto tuulessa.) (Jos sen sijaan sardinialainen runous kiinnostaa, sitä…
-
Täydellinen tomaattipasta scarpariello Napolista
Olen aina innoissani, kun päästään ruoka-asioissa Napoliin, sillä Napoli ei ruokapöydässä petä koskaan. Jollain kummallisella tavalla Napolissa yksinkertaisimmistakin ruokalajeista syntyy kuvitelma jostakin suorastaan syntisen hyvästä. Mietitäänpä vaikka napolilaista margherita-pizzaa: ainesosia on siinä vain muutama, mutta lopputulos on kaukana arkisesta tai vaatimattomasta – vaikka Napolissa pizza ei todellakaan ole mitään luksusruokaa. Tai sitten tomaattipasta pasta allo scarpariello, jonka tenho perustuu oikeastaan samaan kuin margherita-pizzan: hiilihydraatin, tomaatin ja juuston yhdistelmä on vaan täydellinen. Napoliin minut johdatti jälleen kirjallisuus eli Viola Ardonen Lasten juna -romaani, jonka alku sijoittuu sodanjälkeiseen Napoliin ja sen kurjimpiin kortteleihin. Tomaattipasta scarpariello onkin tarinan mukaan saanut alkunsa köyhissä Espanjalaiskortteleissa, ja scarpariello viittaa kengäntekijän eli suutarin työhön. Kengillä on…
