-
Patricia Gucci: Gucci – Tyttären muistelmat
Kaikki tietävät Guccin ainakin nimeltä, vaikka Guccin tuotteet eivät olisikaan tuttuja. Traaginen tarina Guccin muotitalon menestystarinan takana on kuitenkin tuntemattomampi. Patricia Guccin Gucci – Tyttären muistelmat (In the Name of Gucci. A Memoir. 2016, suom. Sirpa Saari, Minerva 2019) kertoo Guccin sukutarinan muotitalon synnystä sen voimahahmon Aldo Guccin kuolemaan. Miten pienestä firenzeläisestä käsityöläisyrityksestä tuli maailmanluokan luksusbrändi? Ja ennen kaikkea: millaisia uhrauksia se on vaatinut? Gucci – Tyttären muistelmat on viime syksyn uutuuskirjoja. Huomioin silloin kyllä sen ilmestymisen, mutta en kuitenkaan kovasti kiinnostunut kirjasta. Muoti on aihe, joka ei kiinnosta minua oikeastaan ollenkaan. Italia on merkittävä muotimaa, mutta se puoli Italiasta ei ole koskaan kiehtonut minua. Helsingin Sanomat nosti Tyttären muistelmat…
-
Pantellerian perunasalaatti
Rakastan kapriksia. Tätä en olisi aikanaan kuvitellut koskaan sanovani, mutta totta se on. Rakastan kapriksia pizzassa ja pastassa, ja perunasalaatti ei ole nykyään mitään ilman niitä. Italialainen keittiö on saanut minut arvostamaan tuota pientä, kurttuista, vaatimatonta helmeä. Viimeksi kirjoitin kaikesta, mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Tai no, mitä Saku Tuominen on oppinut – mutta olen minäkin jotain, esimerkiksi juuri kapriksista. Sakulla ja minullahan on samanlainen kapriskokemuskin, ja sitten hän sivistää minua lisää: ”Oli aika, jolloin yhdistin mielessäni kaprikset huonoihin salaatteihin. Sellaisiin, joissa oli siivu karambolaa ja muutama jättikapris. Kuinka kaukana ytimestä olinkaan. Kapris on kuivassa maassa, jopa kivimuureilla, viihtyvän kasvin avautumaton kukannuppu. Parhaat kaprikset tulevat usein Sisiliaa ympäröiviltä saarilta, legendaarisimpana…
-
Saku Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta
Mistä puhumme, kun puhumme hyvästä ruoasta? Kysymys on yksinkertainen, vastaus ei. Vai onko sittenkin? Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta (Otava 2019) on matka hyvän ruoan alkulähteille. Hyvää ruokaa etsitään muun muassa kasvimaalta, kuivakaapista ja ravintolasta. Sitä ja rutkasti hyviä vinkkejä matkalla löytyykin. Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta ei ole kirja Italiasta, mutta se on kirja myös Italiasta. Tuominen on aiemmin kirjoittanut italialaisesta ruoasta kirjoissa Aglio & Olio (2007), Basta! (2011) ja Pizze (2015) yhdessä muutaman muun tekijän kanssa (linkit kustantajan sivulle). Tässä uusimmassakin Italia on vahvasti läsnä – tietysti, kun hyvästä ruoasta puhutaan. Tuominen viettää osan vuodestaan Italian Marchessa, joka vilahtelee niin kirjan tekstissä kuin Sara…
-
Keskiyön spagetti: spaghetti aglio, olio e peperoncino
Suomessa on yöttömänä yönä tapana sihauttaa auki kylmä juoma ja nauttia ehkä vielä viimeisiä grilliherkkuja, mutta Italiassa on keskiyön aterioille ihan oma reseptinsä, vuodenajasta riippumatta. Juhla alkakoon -kirjan kesäjuhlista lukiessani huomioni kiinnittyi juhlan menuun. Megalomaanisten juhlien ohjelmassa oli kello 00.00 ”Keskiyön spagettiateria”. Kyseessä on spaghettata di mezzanotte, ja tarjolla oli epäilemättä kategorian klassikko aglio, olio e peperoncino. Olen ennenkin kirjoittanut italialaisten taidosta taikoa hyvää ruokaa tyhjästä, ja tässä ruokalajissa he ovat kehittäneet taidon ehkä huippuunsa. Keskiyön spagetti valmistuu helposti ja nopeasti vaikka yöllä, kun kaipaa pientä hiuko- tai huikopalaa. Se maistuu kuulemma myös erinomaisen hyvin ennen baariin lähtöä tai aamuyöllä kotiin päästyä. Loistavaa, tämä tapa voisi pelastaa monta suomalaista kesäyötä…
-
Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon – Mitä tapahtuu, kun kesäjuhlat menevät överiksi?
Juhannuksena saattoi käydä niinkin, että juhlat lähtivät vähän käsistä. Siitä on varoittava esimerkki Niccolò Ammanitin romaanissa Juhla alkakoon. Niccolò Ammanitin Juhla alkakoon (Che la festa cominci 2009, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, Otava 2011) on absurdeja sävyjä saava kertomus roomalaismiljonäärin julkkisjuhlista, joita hämmentämään saapuu ryhmä saatananpalvojia. Kuulostaako pimeältä? Sitä se todella onkin. Niccolò Ammaniti on hyvin tunnettu nimi Italiassa niin kirjojen, TV:n kuin elokuvienkin puolelta. Suomessakin esitetään perjantaisin Ylellä jännityssarjaa Ihme (Il miracolo; katsottavissa Areenassa toistaiseksi), jonka Ammaniti on sekä ideoinut, käsikirjoittanut että ohjannut. Verta itkevästä madonnapatsaasta kertova sarja on kiinnostava, hyvin tehty ja sopivalla tavalla erikoinen. Ammaniti on myös voittanut arvostetun Premio Strega -kirjallisuuspalkinnon (josta olen kirjoittanut hieman enemmän täällä), mutta väittäisin,…
-
Makeankirpeä granita kesäjanoon
Sitruunainen granita on kesäinen Sisilia lasissa. Jäiseen juomaan tarvitaan vain kolme ainesosaa: sitruunaa, sokeria ja vettä. Sisiliassa granita nautitaan mielellään hauskanmuotoisen briossin kanssa – aamupalaksi. Se syödään yleensä lusikalla, joten oikeastaan kyseessä ei ole juoma mutta tyypillisenä aamupalaelementtinä ei siitä oikein voi puhua jälkiruokanakaan. Ollaan siis jälleen eksistentiaalisten kysymysten äärellä. Granita voidaan valmistaa myös esimerkiksi kahvista, manteleista, pistaaseista ja sitruunan ohella muistakin hedelmistä. Jonkinlaisista jasmiininkukistakin granitaa kuulemma valmistetaan! En kuitenkaan ihan kotipihan kukista alkaisi juomaa uuttaa, sillä nopeasti googlaamalla näyttäisi siltä, että jasmiineja on ainakin kahtasataa eri lajiketta. Ilmeisesti jasmiinista on olemassa myös sisilialainen versio, gelsomino siciliano (lat. jasminum grandiflorum), josta granita tehdään. Ajatus kukkaisesta mausta kesähelteellä on kieltämättä…
