-
Viola Ardone: Nimeni on Oliva Denaro – Minun nimeni, minun tarinani
Tositarinaan perustuva Viola Ardonen romaani Nimeni on Oliva Denaro kertoo nuoren tytön elämästä ja mahdollisuuksista 1960-luvun Sisilian vanhoillisessa kyläyhteisössä. Naisen oma ”kunnia” sanelee rakkauselämän ratkaisut, kun avioliitto tulee ajankohtaiseksi. Vaikka oma perhe olisi tukena, miten käy, kun muu yhteisö kääntyy omaa oikeuttaan hakevaa jäsentään vastaan? Nimeni on Oliva Denaro on tämän syksyn uutuuskirjoja. Pidin todella paljon Ardonelta aiemmin suomennetusta Lasten juna -romaanista. (Kommenttini tuosta kirjasta olikin päässyt Oliva Denaron kansiliepeeseen!) Siksipä minulla oli tälle Olivallekin aika korkeat odotukset, jotka eivät valitettavasti ihan täyttyneet. Mutta tietynlaisen jatkumon kirjat luovat: ne tuovat esiin Euroopan historian ehkä vähemmän kaunokirjallisuudessa käsiteltyjä tapahtumia lasten ja nuorten näkökulmasta. Eräs Lasten junan henkilöhahmoista esiintyy myös Oliva…
-
Mihin piparjuurta käytetään? Etelä-Italiassa ainakin munakkaaseen
Piparjuuri on minulle tuntemani vieras. Toki tunnen kasviksen ja sen pippurisen pistävän maun, mutta en oikeastaan osaa sanoa, mihin piparjuurta käytetään tai missä olen sitä edes syönyt. Mieleeni tulee vain sushi ja wasabi – mutta oikeassa wasabitahnassahan ei piparjuurta edes ole (useimmiten syömässäni kauppakeskus-sushissa tosin takuulla kyllä). Piparjuureen piti siis perehtyä paremmin nyt, kun on Suomessa sesonkiaikakin vielä käsillä. Voimakkaan makuinen piparjuuri sopii parhaiten pikantiksi piristeeksi rasvaisiin ja muuten raskaisiin ruokiin, esimerkiksi majoneesien ja kastikkeiden joukkoon. Ruokaohjeita etsiessäni törmäsin sopivasti viimeksi lukemani Tuntemani vieraat -romaanin tapahtumapaikan, Etelä-Italian Basilicatan alueen tyypilliseen ruokaan: piparjuurimunakkaaseen. Rafanata-nimellä tunnettu piparjuurimunakas sisältää munien ja piparjuuren lisäksi myös perunaa ja pecorinoa – hieman raskaahko ruoka siis tässäkin…
-
Claudia Durastanti: Tuntemani vieraat – Poikkeuksellisen perheen perintö
”Vieras on kaunis sana, jos ihmistä ei pakoteta siihen rooliin.” Claudia Durastantin Tuntemani vieraat kuvaa vierautta monella tavalla: perheessä ja muissa ihmissuhteissa, fyysisissä paikoissa, kommunikaatiossa. Kuurojen vanhempien kuulevalle lapselle ei ole opetettu viittomakieltä, ja lapsuuden olosuhteet ovat turvattomat. Äiti vie lapsen synnyinkaupungistaan New Yorkista köyhään eteläitalialaiseen pikkukylään, josta tämä päätyy lopulta Lontooseen. Aikuisena hän etsii itseään ristiriitaisten tarinoiden, vaihtuvien asuinpaikkojen ja ontuvan viestinnän välistä. Joidenkin kirjojen kohdalla tekee mieli kirjoittaa enemmän lukukokemuksesta kuin itse kirjasta. Tuntemani vieraat on sellainen kirja. Aloitin kirjan lukemisen Roomassa, vihreän ja myrkyllisen Tiberjoen rannalla, jossa kirjan tapahtumatkin saavat alkunsa. Luin kirjaa italiaksi enkä millään saanut tekstistä otetta. Se jäi kesken. Sitten palasin Suomeen, luin kirjan…
-
Syksyn 2023 uutuuskirjat: 11 + 2 poimintaa
Miltä näyttää vuoden 2023 kirjasyksy? Perinteiseen tapaan kävin kustantamoiden katalogeista läpi uutuuskirjat Italia mielessäni. Millaisia ovat syksyn 2023 uutuuskirjat: mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Syksyn 2023 uutuuskirjat noudattelevat hämmästyttävänkin tuttua kaavaa: antiikin Roomaa ja muuta historiaa, mafiaa, matkoja, viihdettä ja dekkaria – suomalaisia lukijoita takuulla kiinnostavia aiheita siis. Itselleni ilahduttavimmat tämän syksyn uutuudet ovat ehdottomasti italiasta käännetyt uutuusromaanit. Ne on kustantanut Aula & Co ja Sitruuna Kustannus, jotka ovatkin viime vuosina julkaisseet isompia kustantamoita enemmän italiasta käännettyä kaunokirjallisuutta. Bravi! Syksyn 2023 uutuuskirjat: kaunokirjallisuus Paolo Giordano: Tasmania Paolo Giordanon Jopa taivas on meidän jäi mieleen parin vuoden takaa todellisena lukuelämyksenä. Olen lukenut Giordanolta suomeksi pari muutakin teosta:…
-
Panzanella: Toscanan kesä lautasella
Kesä on kääntynyt Suomessa jo auringonlaskun puolelle, mutta Italiassa kesälomakausi on vielä – kirjaimellisesti – kuumimmillaan. On siis oikea hetki vielä kerran makustella Italian kesää! Jos haluaa kiirehtiä ennen syksyn kylmiä tuulia, nopea ja helppo toscanalainen panzanella on hyvä valinta näihin elokuun viimeisiin päiviin. Kirjoitin viimeksi Marja Vesalan kirjasta Vuosi Toscanan kukkuloilla. Se oli ihana seikkailu toscanalaisen maaseudun vuodenkiertoon. Satokausi määrittelee pitkälti sen, mitä Toscanassa ja Italiassa muutoinkin tarjoillaan ruokapöydässä. Vesalan kirjassa nostetaan kesällä pöytään panzanella, jonka valmistaa Vesalan toscanalainen tuttava Gina: ”Kun Gina valmistaa panzanellaa, hän pehmentää ensin leivän liottamalla sitä vedessä. Sitten tulee tärkeä vaihe, joka vaikuttaa panzanellan onnistumiseen: leivästä täytyy puristaa huolellisesti kaikki vesi pois. Ihan kaikki!…
-
Marja Vesala: Vuosi Toscanan kukkuloilla – Vuodenkierto viinimailla
Kesän kirjallinen Italian-matka päättyy nyt perhereissujen, Sorrenton, keskiaikaisten kylien ja Italian Rivieran kautta Toscanaan. Toscanassa ollaankin oikein Italian-matkailun ytimessä, ja Vuosi Toscanan kukkuloilla on nojatuolimatkailua parhaimmillaan! Marja Vesalan Vuosi Toscanan kukkuloilla (WSOY 2022) yhdistää paikallistietoa ja matkailua. Vesala puolisoineen tekee irtioton Suomesta viettääkseen unelmiensa vuoden Toscanan viinimaisemissa. Toscanalaisen maaseudun vuodenkierron seuraaminen on autenttinen elämys myös lukijalle. ”Vuosi Toscanan kukkuloilla” – huoh, taas. Näin ajattelin, kun bongasin kirjan nimen viime syksyn kirjauutuuksien joukosta. Eikö Toscana ole jo koluttu ja kaluttu loppuun? Kirjoittakaa kirja vaikka Liechtensteinista välillä! Tai miksi kukaan ei puhu koskaan edes Portugalista? Mitenkäs viininviljely vaikka Montenegrossa? Mitä kuuluu Bosnia-Hertsegovinaan? Tiedämmekö mitään Andorran ruokakulttuurista (kai sielläkin sellaista on)? Nyt olisi…
