• Alkuruoat ja aperitiivi,  Ruoka,  Suolainen leivonta

    Taralli: suolapalaa saappaankorosta

    Epäkohtia suomalaisessa ruokakaupassa: täältä ei saa taralleja! En itse hirveästi välitä pikkusuolaisesta – en esimerkiksi tunnista termiä ”sipsihimo” – mutta tarallit kyllä toisinaan maistuvat… Viinilasillisen kera lauantai-iltana. Taralli on rinkulaksi kiepautettu suolainen keksi, jonka juuret ovat Etelä-Italiassa, tunnetuimman näkemyksen mukaan Apuliassa. Parhaimmillaan taralli on koukuttavan herkullinen, ulkoa rapea ja sisältä mehukas, ja maussa voi erottaa apulialaisen valkoviinin ja oliiviöljyn. Pahimmillaan taas halpamarketin taralli maistuu siltä kuin se olisi valmistettu sahajauhosta. Italiastakaan ei siis saa hyviä taralleja mistä tahansa, olemme testanneet melko monta merkkiä, myös italialaisten verkkokauppojen tarjonnan. Parhaat tarallit (Apulian ulkopuolella) ovat löytyneet tähän mennessä Eatalysta. Hyviä Suomi-vinkkejä saa antaa, sillä lähin Eataly on Tukholmassa…! Minulla on ollut jo hetken…

  • Firenze,  Italia-vinkit,  Kirjat,  Omat kirjasuosikkini,  Ruokakirjat

    Saku Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä

    Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä sukeltaa syvälle viinitynnyriin. Se tutustuttaa lukijan viinin laajaan maailmaan ja rohkaisee etsimään omaa viinimakua ja -filosofiaa. Kirja kysyy myös vaikeita kysymyksiä: Onko hyvää se, mistä itse pitää? Onko viini ”vain käynyttä rypälemehua”? Mitä viinistä pitäisi maistaa, miten sitä pitäisi kuvailla? Tarvitaanko viinin juomiseen ohjeita? Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä on tämän syksyn uutuuskirja ja jonkinlainen sisarteos Saku Tuomisen aiemmalle teokselle Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta, josta kirjoitin blogiinkin. Pidin ruokakirjan filosofiasta ja niin pidin tästä viinikirjastakin, paljon. Ohitin nopealla luvulla kaikki Burgundit, Bordeaux’t, Riojat, Moselit ja muut, sillä kirjassa on ilahduttavan paljon asiaa Italiasta. Ei ole kuitenkaan merkittävää, mistä viinialueista…

  • Makea leivonta,  Ruoka

    Viikunakakku keikauttaen

    Kirjoitin viime viikolla kepposista, ja toisinaan pienet temput ovat tarpeellisia keittiössäkin. Yksi vaivattomimmista tavoista saada aikaan näyttävä leivonnainen on käyttää kikkana keikauttamista: kakku kootaan vuokaan niin, että päällinen tuleekin pohjalle. Lopputulos on sitä kauniimpi mitä kauniimpia hedelmiä käyttää, ja mikä olisikaan viipaloituna houkuttelevampi näky kuin sisältä syvänpunainen viikuna? Viikunoiden paras sesonki alkaa olla lopuillaan, joten nyt on hyvä hetki vielä leipoa viikunakakku. En olekaan aiemmin käyttänyt viikunoita blogin resepteissä kuin kerran; kyseessä oli sattumoisin juuri kepposkirjailija Italo Svevon kotikulmilta Triestestä kotoisin oleva joulurulla presnitz, jonka täytteeksi tulee pähkinöiden, suklaan ja muiden kuivattujen hedelmien lisäksi myös kuivattuja viikunoita. Ne sopivat leivontaan tietysti viikunasesongin ulkopuolellakin. Italiassa kasvaa viikunoita erityisesti etelässä, mutta kesällä…

  • Kirjat,  Romaanit

    Italo Svevo: Onnistunut kepponen

    Onnistuuko 40 vuotta sitten kirjoitettu romaani tuomaan kirjoittajalleen vihdoin mainetta? Italo Svevon pienoisromaani Onnistunut kepponen esittelee kirjallisen kepposen kustannusmaailmasta. Lähestyvään Halloweeniin kuuluvat kepposet, ja Onnistunut kepponen esittelee yhden sellaisen. Tämä kepponen ei kuitenkaan ole mikään pikku jäynä, vaan kohteensa vähän pahemminkin raiteiltaan suistava ikävyys. Parempi olisi ollut keskittyä keräämään karkkia. Triesteläinen kirjailija ”Kyllä! Kepposelle naurettiin, ja siinä kaikki. Sille nauroivat kaikki ne, joiden ei tarvinnut itkeä. Tämän muistaessaan Mario äkkiä itki. Se oli kepposen laki.” Onnistunut kepponen sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Triesteen, historian heittelemään kaupunkiin, joka nykyisin kuuluu Italiaan. Trieste ei ole valikoitunut kirjan tapahtumapaikaksi sattumalta, sillä se oli kirjailija Italo Svevon (oik. Aron Hector (Ettore) Schmitz, 1861–1928) synnyinkaupunki, joka…

  • Makea leivonta,  Omat ruokasuosikkini,  Ruoka

    Comojärven leipävanukas

    Hedelmäkakku, leipävanukas vai jotain muuta? Joudun välillä vähän arpomaan italiankielisten ruokaohjeiden suomennosten kanssa. Torta miascia on Comojärveltä kotoisin oleva… asia, makea leivonnainen, kakku, leipäkakku, kakkumainen leipävanukas, hedelmäkakku, leipä–hedelmäkakku – jonka päätin nyt yksinkertaisesti olevan suomeksi leipävanukas, jotta pääsen asiassa eteenpäin. Torta osoittaa italiaksi toki vahvasti kakkujen suuntaan, mutta kakkuun tarvitaan yleensä jauhoja ja jotakin kohotusainetta. Tämä torttu sen sijaan valmistetaan pelkästä leivästä! Leipävanukas sisältää leivän lisäksi yleensä aina maitoa ja munia – niin tämäkin ohje. Niistä se saa mehevyyttä, maku puolestaan tulee hedelmistä, suklaasta ja mantelisista amaretti-kekseistä ja likööristä. Jo ainesosat antavat viitteitä siitä, että nyt on käsillä ihan poikkeuksellinen herkku! Kirjoitin viime viikolla italialaisesta cucina poverasta eli köyhästä keittiöstä,…

  • Kirjat,  Ruokakirjat

    Italialaisia keittokirjoja: vertailussa kolme uutuutta

    Italialaisia keittokirjoja on kirjoitettu kasoittain, onhan italialainen keittiö maailman rakastetuimpia. Otin vertailuun kolme viime vuosina Suomessa kirjoitettua uutuutta. Miltä näyttää italialainen ruoka suomeksi tulkittuna? Italialaisia keittokirjoja putkahtelee aina välillä uutuuskirjojen joukkoon, ja muutamana viime vuonna niitä on tullut uunista ulos useampia. Tämän syksyn uutuus on Sikke Sumarin ja Jaakko Luomasen Sikke ja Lieminen Toscanassa (Otava, 2025), jota käsittelin lyhyesti Syksyn 2025 uutuuskirjat -postauksessa. Päätin kuitenkin tähän postaukseen valita kolme viime vuosien muuta uutuutta: italialaisia keittokirjoja, jotka eivät keskity välttämättä mihinkään tiettyyn Italian alueeseen vaan esittelevät ruokaa ja ruokakulttuuria laajemminkin. Vertailun lyhyenä lopputulemana voisin sanoa, että jokainen näistä kirjoista on kivan erilainen. Ja itse asiassa: nämähän eivät ole italialaisia keittokirjoja vaan…