-
Uusinta käännösrunoutta Italiasta: Cesare Pavese ja Vincenzo Mascolo
Valikoimat Cesare Pavesen ja Vincenzo Mascolon runoja edustavat uusinta käännösrunoutta Italiasta. Teokset ovat ilmestyneet Suomessa tänä ja viime vuonna. Eri aikoina eläneiden kirjailijoiden runot liikkuvat kummuilla, taivaalla ja kaupungeissa kertoen omaa tarinaansa italialaisesta runoudesta tällä ja viime vuosisadalla. Kummut, taivas, kaupungit. Cesare Pavesen Runoja kummuilta ja Vincenzo Mascolon Taivas ja kaupungit ovat uutta suomeksi ilmestynyttä käännösrunoutta Italiasta. Cesare Pavese on italialaisen 1900-luvun kirjallisuuden suuria nimiä, Vincenzo Mascolo taas Suomessa tuntemattomampi nykyrunoilija. Luin teokset peräkkäin aloittaen 1900-luvun alkupuolelta ja edeten tähän päivään. Pavese ja Mascolo veivät minut eri maisemiin ja täysin eri tunnelmiin. Cesare Pavese: Runoja kummuilta Lauri Kailan suomentama ja toimittama valikoima Cesare Pavesen (1908–1950) Runoja kummuilta on ensimmäinen Suomessa…
-
Oliivitahna Rivieran oliiveista
Oliivipatee, oliivitahna, tapenade. Mitä näitä nyt on. Kaupan valmiit tahnat maistuvat minusta tunkkaisilta, mutta kun teimme itse kotona oliivitahnaa – vain kolmesta raaka-aineesta – lopputulos olikin kirpeän raikas ja koukuttava. Paahdoimme pannulla pari leipäviipaletta tahnan kaveriksi, jotta sain otettua postaukseen kuvan. Kummasti kuvan ottamisen jälkeen katosi kuitenkin koko leipä… ja sitä myöden oliivitahna. Purkin pohjat kaavimme vielä pastan joukkoon. Hölmöintä on se, että itse tehty oliivitahna valmistuu viidessä minuutissa. Kuka niitä kaupan tahnoja tarvitseekaan? Oliivitahna palautti minut muistoissani viime kesään ja Ligurian lämpöön. Sinne minut vei myös Pier Paolo Pasolinin kirja Pitkä hiekkainen tie. Pasolinin matka kulki ”San Remosta eteenpäin pitkin rannikkoa: polttavaa aurinkoa ja viilentävää pilviverhoa”. Kuljin sattumoisin kesällä…
-
Pier Paolo Pasolini: Pitkä hiekkainen tie
Pitkä hiekkainen tie kuljettaa lukijan 1950-luvun Fiatin kyydissä halki Italian rannikon. Loputonta aurinkoa, hiekkaa, rantakallioita, iskelmien jumputusta, uimakoppeja, aurinkovarjoja, rantabaareja… Ja itse italialaiset. Nyt on käsillä aivan tuore uutuus, jota esittelin lyhyesti Syksyn 2025 uutuuskirjat -postauksessa. Mainitsin tuossa tekstissä, että kirja kiinnostaa minua aivan erityisesti. Syitä on monia. Ensinnäkin kaikki italiasta suomeksi käännetty kirjallisuus ilahduttaa aina, sillä sitä ei ole lainkaan liikaa. Hannimari Heinon nimi on takuu laadukkaasta käännöksestä – onnittelut Hannimarille tuoreen Finlandia-voittajan, Monika Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia suomennoksesta! Kirjailija–toimittaja–elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini (1922–1975) kiinnostaa, sillä en tiedä hänestä juuri mitään, paitsi että hän oli kiistelty ja pahamaineinenkin hahmo italialaisella taidekentällä. Tästä myöhemmin lisää. Ja viimeisimpänä: rakastan Italia-aiheista…
-
Joulun ruokalahja Italian ystäville: 24 ideaa ja vinkit herkkukorin kokoamiseen
Itse tehty ruokalahja on lahjoista parhaimpia: se on valmistettu ajatuksella eikä takuulla jää nurkkaan pölyttymään tai päädy heti tammikuussa kirpputorille. Ruokalahja sopii lahjaksi kaikille, jotka eivät tarvitse ja toivo enää enempää tavaraa kotiinsa – eli melko monelle meistä. Italia on monien rakastama ruokamaa, joten tässä postauksessa jaan jouluun sopivat 24 ideaa italialaiseksi ruokalahjaksi tai joulunajan tuliaiseksi vaikkapa glögi-iltaan – kaikki helposti kotona itse valmistettavia. Lopuksi kerron vielä vinkkejä ruokakorin koostamiseen Italia-teemoittain. Ohjeet kaikkiin ruokiin löydät täältä blogista! Olen lisännyt linkin kunkin lahjaidean yhteyteen. Se täytyy tosin vielä todeta, että vaikka Suomessa ruokalahja ja erilaiset pienet muistamiset ovat joulun alla toimiva idea ja Italiasta on kiva ottaa lahjoihin inspiraatiota, Italiassa ruokalahja…
-
Taralli: suolapalaa saappaankorosta
Epäkohtia suomalaisessa ruokakaupassa: täältä ei saa taralleja! En itse hirveästi välitä pikkusuolaisesta – en esimerkiksi tunnista termiä ”sipsihimo” – mutta tarallit kyllä toisinaan maistuvat… Viinilasillisen kera lauantai-iltana. Taralli on rinkulaksi kiepautettu suolainen keksi, jonka juuret ovat Etelä-Italiassa, tunnetuimman näkemyksen mukaan Apuliassa. Parhaimmillaan taralli on koukuttavan herkullinen, ulkoa rapea ja sisältä mehukas, ja maussa voi erottaa apulialaisen valkoviinin ja oliiviöljyn. Pahimmillaan taas halpamarketin taralli maistuu siltä kuin se olisi valmistettu sahajauhosta. Italiastakaan ei siis saa hyviä taralleja mistä tahansa, olemme testanneet melko monta merkkiä, myös italialaisten verkkokauppojen tarjonnan. Parhaat tarallit (Apulian ulkopuolella) ovat löytyneet tähän mennessä Eatalysta. Hyviä Suomi-vinkkejä saa antaa, sillä lähin Eataly on Tukholmassa…! Minulla on ollut jo hetken…
-
Saku Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä
Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä sukeltaa syvälle viinitynnyriin. Se tutustuttaa lukijan viinin laajaan maailmaan ja rohkaisee etsimään omaa viinimakua ja -filosofiaa. Kirja kysyy myös vaikeita kysymyksiä: Onko hyvää se, mistä itse pitää? Onko viini ”vain käynyttä rypälemehua”? Mitä viinistä pitäisi maistaa, miten sitä pitäisi kuvailla? Tarvitaanko viinin juomiseen ohjeita? Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä on tämän syksyn uutuuskirja ja jonkinlainen sisarteos Saku Tuomisen aiemmalle teokselle Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta, josta kirjoitin blogiinkin. Pidin ruokakirjan filosofiasta ja niin pidin tästä viinikirjastakin, paljon. Ohitin nopealla luvulla kaikki Burgundit, Bordeaux’t, Riojat, Moselit ja muut, sillä kirjassa on ilahduttavan paljon asiaa Italiasta. Ei ole kuitenkaan merkittävää, mistä viinialueista…
