-
Risottojen kuningas ja kuningatar: herkkutattirisotto
Eihän vielä ole liian myöhäistä kirjoittaa herkkutateista? Tämä on ollut fantastinen tattivuosi! Minulle ei ole eläessäni käynyt niin, että tattimetsässä pitää ihan varoa, mihin astuu, kun sieniä puskee esiin kaikkialta. Olemme elokuusta alkaen poimineet herkkutatteja kilokaupalla. Unelma on toteutunut: kirjoitin nimittäin viisi vuotta sitten blogiin, että sieniretkeni menevät aina väärällä lailla metsään ja julkaisin reseptin Surkean sienestäjän herkkutattirisotto, joka oli tehty kaupan kuivatuista tateista. Nyt oli korkea aika ottaa revanssi ja tehdä herkkutattirisotto tuoreista sienistä! Pidän risotoista, ja minä ja Signorino toivomme niitä ruokalistalle joka viikko. Signore pitää risottoja vähän tylsinä ja Suomessa yliarvostettuina – Italiassa niitä löytää ravintoloista lähinnä Pohjois-Italian riisinviljelyalueella. Loogista toki. Tiedän myös, että risotto ei ole…
-
Italo Calvino: Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa
Italo Calvinon novelleissa seikkailee Marcovaldo, hyvää tarkoittava mutta alati epäonnistuva köyhä sekatyömies. Ankea elämä kaupungin betoniviidakossa saa hänet etsimään kaupungista edes pilkahduksia luonnosta ja inhimillisyydestä. Harmi vain, että pilkahdus osuu aina hänen omaan nilkkaansa ja tarinat päättyvät tragikoomisesti. On kiinnostavaa, millä perusteella ihmiset valitsevat lukemansa kirjat. Onko töiden tai opintojen takia pakko, onko joku suositellut, onko vaellettu päämäärättöminä kirjastossa tai kirjakaupassa, onko seikkailtu somessa tai äänikirjasovelluksissa? Tällä kertaa valikoitui kirja ihan kantensa perusteella: kaunein aika syksystä alkaa olla käsillä, tämä puhutteli nyt juuri syys- ja lokakuun vaihteessa. Mietin tosin Italo Calvinoa myös kesällä lomaillessani Sanremossa, hänen kotikaupungissaan. Calvino (1923–1985) syntyi Kuubassa, mutta eli lapsuutensa Sanremossa, joka jäi elämään myös hänen…
-
Täytetyt kasvikset alla genovese
Tässä reseptissä liikutaan sadonkorjuuajan ja ensi viikolla vietettävän hävikkiviikon välissä. Genovalaisittain täytetyt kasvikset – sipuli, kesäkurpitsa, paprika, munakoiso, miksei tomaattikin – ovat oiva loppusijoituskohde kuivahtamaan päässeelle leivälle. Lisäksi tarvitaan juustoa, kananmunaa ja hieman mausteita. Tuore meirami, italiaksi maggiorana, on tärkeä! Se on genovalaisen keittiön käytetyimpiä yrttejä. Täytetyt kasvikset ovat tyypillistä Italian Rivieran alueen ruokaa: samanlaisia mutta usein lihatäytteisiä olen nähnyt tarjoiltavan myös Ranskan Rivieralla. Italian puolella Liguriassa paikallisia liharuokia ei ole paljonkaan, mutta lihan sijaan cucina poveran eli köyhän keittiön kuivahtanut leipä on yllättävän täyttävä sisus kasviksille. Rivieran rannikolla on myös muita, valtion rajat ylittäviä ruokalajeja: ranskalainen kikhernejauhosta valmistettava socca muistuttaa Italian farinataa, ja Italian pissalandrea on läheistä sukua ranskalaiselle…
-
Jukka Pakkanen: Italialaisia – Tuokiokuvia Italiasta
Jukka Pakkasen Italialaisia sisältää kolmisenkymmentä lyhyttä tarinaa Italiasta. Tarinat ovat inspiroituneet italialaisista elokuvista, urheilusta, taiteesta, historiasta, musiikista ja tunnetuista henkilöistä. Ne vangitsevat ohikiitäviä hetkiä kohtaamisista Italian monien kaupunkien kaduilla ja kuppiloissa. Jukka Pakkaselta julkaistiin juuri elokuussa Italiaan sijoittuva uutuusromaani Kadonneet lauseet (linkki kustantajan Aviadorin sivulle), jota käsittelin lyhyesti Syksyn 2025 uutuuskirjat -postauksessa. En itse asiassa ollut ennen näitä Italialaisia lukenut tuotteliaalta Jukka Pakkaselta mitään, vaikka esimerkiksi Helsingin Sanomat nosti muutama vuosi sitten Pakkasen syntymäpäivähaastatteluun Pakkasen Italia-yhteydet ihan otsikkoon asti: ”Kirjailija Jukka Pakkanen hurmaantui varhain italialaisuuteen: ”Kulttuurin syvyys, elämäntunne!”” Kulttuurin syvyyttä ja elämäntunnetta on Italialaisissakin. Syvyyttä jopa siinä määrin, että ensi vilkaisulta Italialaisia saattaa antaa itsestään aivan väärän kuvan. Matkalla faktassa…
-
Parsakaalilisuke: Oppeja italialaisesta keittiöstä, osa 2
Oppeja italialaisesta keittiöstä: melkein mikä tahansa maistuu paremmalta oliiviöljyllä, valkosipulilla ja chilillä maustettuna. No, mikä tahansa ylipäätään maistuu oliiviöljyllä, valkosipulilla ja chilillä maustettuna. Siitä olkoon esimerkkinä päivän resepti, parsakaalilisuke broccoli strascinati, erittäin vapaasti suomennettuna ”pannutetut parsakaalit”. Olen kertonut blogissa useasti ennenkin, että ruoanlaitossa kompastuskiveni oli pitkään ruokien maustaminen. Ajattelin, että maustaminen tarkoittaa ”mausteeksi” nimettyjen asioiden käyttöä ja pähkäilin, minkä purkin ja pussin sisältö sopii mihinkin. Italialaiseen ruokaan paremmin tutustuttuani tajusin, että maustaminen ei ole jokin irrallinen ja pakon edessä suoritettava temppu vaan että raaka-aineet itsessään maustavat ruoan – jolloin ruokaa ei oikeastaan tarvitse edes ”maustaa”. Mikä helpotus! Moniin italialaisiin ruokiin tuo makua soffritto, joka on sekin ollut tärkeä oivallus keittiössä…
-
Saila Susiluoto: Kehrä – Välitilan värttinä
Runoilija Saila Susiluodon Kehrä on paikoin proosarunoa lähestyvä matkakirja matkoista eri ajoissa ja (mielen)tiloissa. Kirjailija on matkustanut Italiaan kirjoittamaan, mutta työn alla olevaa tekstiä akuutimpiakin asioita pulpahtelee mieleen: pohdintoja maailman tilasta, kirjoittamisesta, perhesuhteista, menneestä maailmasta ja menetetyistä läheisistä, matkustamisen ja nykyisen elämäntapamme oikeutuksesta. Tällä teoksella on kiinnostava nimi, monimerkityksinen ja runollinen – sellainen itse teoskin on. Tuntuu, että kehrän pitäisi sytyttää aivoissa useampikin lamppu, mutta käykö niin? Kielitoimiston sanakirja määrittelee kehrän näin: ”1. vars. rukissa lankaa muodostava värttinäosa. 2. tekn. pyörivä kiekko, rulla tms. eril. koneissa. 3. kuv. Auringon, kuun kehrä kiekko. Päivän kultainen kehrä.” Lankoja tämäkin Kehrä kutoo, välillä auringon, välillä kuun valossa. Kehrässä kirjailija – vähemmän ja ehkä erityisesti enemmän Susiluoto itse –…
