-
Jari Järvelän matkakirjat Mozzarellakuu ja Sisarperhonen
Jari Järvelän matkakirjat ovat ”hyvän mielen matkatarinoita” Järvelän ja hänen perheensä ja ystäviensä matkoilta, joista ilahduttavan moni suuntautuu Italiaan. Huumorin lisäksi tarinoita maustavat paikalliset ruoat ja viinit. Viimeksi esittelemäni matkakirja oli visuaalinen ilotulitus Hetkiä Italiassa – 20 aluetta vuodessa. Nyt onkin hyvä esitellä pari matkakirjaa, joissa ei ole kuvia ensinkään, mutta ne edustavat kirjallista ilotulitusta. Jari Järvelän matkakirjat ovat erinomaisen viihdyttävää luettavaa ja kirjoittamisen tasoltaan rimannostoja kenelle tahansa matkakirjoittajalle. Matkakirjat saavat minut kuitenkin aina myös katsomaan itseäni peilistä: peilissä hellehattu repsottaa vinossa ja iho on punakaksi palanut. Joudun postauksen lopussa pohtimaan myös matkakirjoittamisen(i) eettisyyttä. Löydä lisää matkaluettavaa blogista: Italia-aiheisia matkakirjoja: 20+ nojatuolimatkaa Italiaan ja Italia-matkakirjallisuus. Mozzarellakuu Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita…
-
Riisillä täytetyt tomaatit roomalaisittain
Viime viikolla oltiin Roomassa, joten tämäkin tie vie sinne. Riisillä täytetyt tomaatit ovat roomalaista kesäruokaa parhaimmillaan: helpot ja yksinkertaiset valmistaa kauden sesonkikasviksesta. (Vaikka hedelmähän tomaatti kasvitieteellisesti on.) Eikä haittaa sekään, että mukaan uuniin sujahtaa muutama peruna – se sopii Suomen kesään. Täytetyt tomaatit käyvät kevyestä kesälounaasta tai ne voi ottaa evääksi mukaan piknikille tai rannalle. Suomalainen tosin ei välttämättä miellä tämäntyyppistä ruokaa rantaevääksi; meillä näkee rannalla vesipullojen lisäksi lähinnä ehkä välipalapatukoita ja banaaneja. Italialaiset pakkaavat parhaimmillaan rantapäivään mukaan moniruokalajisen aterian lisäksi myös pöydät ja tuolit. Itse en ole tällaista ateriointia päässyt todistamaan, mutta stereotypia eteläitalialaisten perheiden rantapäivistä kaikkine mahdollisine paikalle raahattuine varuisteneen elää sitkeässä. Omia rantatuoleja, päivänvarjoja ja erilaisia aurinkotelttoja…
-
Joonas Konstig: Rooma – Kaikki tiet vievät
Joonas Konstigin Rooma kertoo kahdesta pariskunnasta, jotka viettävät kauan odotettua unelmalomaa Rooman kesäisillä kukkuloilla. Loma saa kuitenkin uuden käänteen, kun selviää, että eri pariskuntien kaksi osapuolta ovat joskus olleet sängyssä keskenään. Tästä syntyy idea ”tasata tilit”. Unelmien loma kääntyy herkulliseksi ihmissuhdesopaksi. Rooma on tämän kevään uutuuskirjoja, helppolukuinen ja vetävä ihmissuhderomaani. Se lämmitti Suomessa sateisena ja koleana alkukesänä ja koukutti mukaan Rooman liiankin hikiseksi käyvään tunnelmaan. ”Aikuisten loma” Roomassa on selkeä juoni ja hyvä alkuasetelma: noin nelikymppiset Elli ja Matti sekä Saara ja Marius matkustavat viikoksi pariskuntalomalle kauniille maalaishuvilalle jonnekin Rooman tuntumaan. Lapset ovat jääneet kotiin, ja tarve jonkinlaiselle irtiotolle on ilmeinen. Jokaisella on lomalle omat odotuksensa, ja jännitettä tuntuu olevan…
-
Susannan kakku eli suklainen ricotta-juustokakku
Italialainen juustokakku? Kyllä vain, Italiassa käytetään yleisesti ricottajuustoa makeissa leivonnaisissa. Niinpä annoin tälle torta Susanna -nimellä kulkevalle kakulle käännöksen suklainen ricotta-juustokakku. Sitruksinen ricotta-juustokakku jo löytyykin blogista: Juhlakauden juustokakku ricottasta, samoin kirsikkainen versio: Hapankirsikkahillo + ricotta = kirsikkapiirakka. Miksi sitten Susannan kakku? Torta Susanna on tyypillinen leivonnainen Emilian alueella Italiassa, erityisesti Parman kaupungissa. Kukaan ei kuitenkaan varmaksi tiedä, kuka on Susanna kakun takana. Yhden tarinan mukaan Susanna oli itse leipuri, joka tarjosi kakkua Farnesen ruhtinassuvulle. Tällä kertaa Susanna viittaa italialaiseen kirjailijaan Susanna Tamaroon, jonka kirjoittamasta kirjasta Kulje sydämesi tietä kirjoitin viimeksi. Sydämen tie saattaa hyvinkin johtaa myös keittiöön! Suklainen ricotta–juustokakku torta Susanna Ohjeessa on muutama eri vaihe, mutta se on oikeasti…
-
Susanna Tamaro: Kulje sydämesi tietä – Kolmen sukupolven naiset
Elämänsä loppupuolella oleva isoäiti kirjoittaa myrskyisissä merkeissä luotaan lähteneelle tyttärentyttärelle kirjeitä, eräänlaista henkistä testamenttia. Tyttärentytär on elänyt lapsuutensa mummonsa luona, sillä äiti on kuollut – traagisesti, kuten vähitellen käy ilmi. Periytyykö äitien taakka aina tyttärille? Kulje sydämesi tietä Tiedän, että jotkut ovat toista mieltä, mutta minusta on aina kiinnostavaa pohtia kirjojen genrejä. Niitä pohditaan myös kustantamoissa: kirjojen huolellisesti valituilla nimillä ja kansilla halutaan houkutella tietynlaisia lukijoita. Jos katson Susanna Tamaron ysärikirjaa tältä kantilta, se menee suoraan viihdelaariin. Kulje sydämesi tietä on suorastaan karsea nimi (myös alkuperäiskielellä), ja piirroskuva kannessa ohjaa ajatukset myös viihteellisempään suuntaan. Ei houkuttele tätä lukijaa. Yritän tässä nyt alustaa sitä asiaa, että en pitänyt tästä italialaisen Susanna…
-
Makeaa ja vihreää: itse tehty pistaasitahna
Esittelin viime postauksessa rakkausromaaneja, jotka ovat genrenä omaan makuuni usein liian imeliä. Niinpä tämän kerran reseptikin on äklömakea: itse tehty pistaasitahna saa tahmaista makeutta ja rakennetta valkosuklaasta. Taatut sokeriöverit! Mutta toisin kuin rakkaushöttö, tämä huttu maistui minullekin. Pistaasi on Sisilian ylpeys, ja parhaat – sisilialaisten mielestä toki maailman parhaat – pistaasit tulevat Sisilian Brontesta, jossa vulkaaninen maaperä antaa niille oman ainutlaatuisen arominsa. Pistaasitahna on tietysti sitä parempaa, mitä parempia pistaaseja siihen käyttää, mutta jos olisin juuri saanut käsiini arvokkaita Bronten pistaaseja, en ehkä malttaisi käyttää niitä tähän. Tosin Bronten pistaasien kanssa kannattaa olla muutenkin tarkkana: Bronten pistaaseina myydään myös tavaraa, jonka alkuperä on jossakin muualla – kannattaa etsiä suojatulla alkuperänimityksellä…
