-
J. P. O’Connell: Hotelli Portofino – Rentoa rantalukemista Rivieralta
Brittiläisen J. P. O’Connellin Hotelli Portofino (Hotel Portofino 2021, suom. Nina Mäki-Kihniä, Bazar 2022) sijoittuu 1920-luvulle Mussolinin ajan Italiaan, luksuslomailusta tunnettuun Portofinoon, jonne brittiläinen perhe perustaa hotellin. Luksushotellin johtaminen, vaativat asiakkaat, mutkikkaat ihmissuhteet ja ahdistava poliittinen tilanne vievät perheen kuitenkin heti vaikeuksiin. Seurauksena on lukijaa viihdyttävä ihmissuhdesoppa, rahasotku ja pieni rikosjuonnekin. Hotelli Portofino on viime syksyn uutuuskirjoja. Törmäsin tosin siihen alunperin TV-sarjana, jota Yle on esittänyt (linkki Yle Areenaan, jossa sarjan toinen kausi on katsottavissa toistaiseksi). En ole katsonut sarjaa, mutta ajattelin, että kirjan voisin sentään lukaista – liikutaanhan siinä minulle Italian tutuimmissa maisemissa eli kuvankauniissa Liguriassa. Pikkuruisessa ja pittoreskissa mutta äh niin turistisessa Portofinossa olen käynyt tosin vain kerran…
-
Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti – Kapinoivat naiset luostarissa
Italialais-kuubalaisen Alba de Céspedesin Ylioppilaskoti (Nessuno torna indietro 1938, suom. Toini Kaukonen, Otava 1943/2023) on kuvaus kahdeksan nuoren naisen kasvusta ja elämänvalinnoista fasismin ajan Italiassa. Naiset asuvat nunnaluostarin opiskelija-asunnossa, josta he kurkottelevat ulkomaailmaan aikalaistensa ankarasti tuomitsemillakin tavoilla. Ylioppilaskoti on tämän kevään uutuuskirjoja, vaikka oikeastihan kyse on jo vuonna 1943 ilmestyneen suomennoksen uusintapainoksesta. Viime vuonna ilmestynyt niin ikään uusintapainos de Céspedesin romaanista Kielletty päiväkirja (1952, suom. 1956) oli minulle mieleenpainuva ja puhutteleva lukukokemus, kuten ilmeisesti monelle muullekin, ja nyt Otava on halunnut nostaa de Céspedisia esille myös toisen romaanin verran. Hyvä niin! Ylioppilaskoti ei tosin ravistellut ainakaan tätä nykylukijaa lähellekään Kielletyn päiväkirjan tavoin, mutta lisäsi kyllä arvostusta rohkeaa de Céspedesia kohtaan…
-
Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja – Perheenäidin tunnustukset
Joskus kirjamaailmassa tulee eteen täysosuma, ja nyt kävi niin. Kielletty päiväkirja on parasta, mitä olen lukenut aikoihin! Roomalaisen perheenäidin tunnustukset 1950-luvulta osuivat suoraan tämän 2020-luvun espoolaisen perheenäidin sydämeen ja mieleen. Alba de Céspedesin romaani Kielletty päiväkirja (Quaderno Proibito 1952, suom. Anna Louhivuori, Otava 1956/2022) on perheenäiti Valerian päiväkirja. 1950-luvun Roomassa elävä Valeria huolehtii kodista, kahdesta lapsestaan ja aviomiehestään ja käy töissä. Kun hän alkaa hetken mielijohteesta pitää päiväkirjaa, aiemmin näkymättömistä asioista tulee niin näkyviä, ettei Valeria enää pysty sulkemaan silmiään ja sydäntään siltä, mitä hän oikeasti elämässään haluaisi tehdä ja millainen olla. Takakansitekstin kuvaus ”häkellyttävän ajankohtainen” pitää häkellyttävän hyvin paikkansa. Kielletty päiväkirja on suomennettu jo vuonna 1956, mutta Otava…
-
Natalia Ginzburg: Kotina ystävyys – Rakkautta rivien välissä
Natalia Ginzburgin Kotina ystävyys (La città e la casa 1984, suom. Erkki Kirjalainen, Kirjayhtymä 1987) on viehättävä kirjeromaani, jossa eri puolille maailmaa hajaantuneet ystävät ja sukulaiset kirjoittavat toisilleen kuulumisensa, rakkautensa ja moitteensa kirjeissä. Melkeinpä vielä tärkeämpää kuin mitä kirjeissä kerrotaan on se, mitä jää rivien väliin. Ihastuin viime syksynä Natalia Ginzburgin (1916–1991) Kieli jota puhuimme -romaaniin enkä ollut ainoa. Huomasin kirjaston varausjonosta, että Ginzburgin muukin tuotanto kiinnostaa nyt lukijoita. Häneltä on tosin ainakin Helmet-kirjastoissa vain kaksi suomennettua romaania: Kieli jota puhuimme ja tämä Kotina ystävyys. Englanniksi ja italiaksi valinnan varaa olisi enemmän. Mutta ehkäpä viimesyksyisen pienen hitin jälkeen suomennoksia tulisi jatkossa muitakin? Attenzione: sisältää juonipaljastuksia! Koti ja kaupunki Kotina…
-
Dacia Maraini: Mykkä herttuatar – Historiallista draamaa 1700-luvun Sisiliasta
Sisilialainen rikas aatelisperhe 1700-luvulla, loistokas Palermo ja Bagherian mahtipontiset barokkihuvilat. Upeat puitteet eivät taanneet naiselle helppoa elämää. Dacia Marainin romaani Mykkä herttuatar (La lunga vita di Marianna Ucrìa 1990, suom. Sari Mattero, Artemisia Edizioni 1998) sijoittuu 1700-luvun Sisiliaan. Mykkä herttuatar on Marianna, joka on lapsuudestaan asti ollut mystisesti kuuromykkä. Korkeasta syntyperästään huolimatta Marianna joutuu kokemaan kovia läpi elämänsä, kuten muutkin hänen perhepiirinsä naiset. Lukeminen ja kirjoittaminen tuovat Mariannalle lohtua ja pääsyn toiseen ulottuvuuteen. Dacia Maraini (s. 1936) on Italiassa hyvin arvostettu ja palkittu kirjailija ja tunnettu naisten oikeuksien puolustaja, mutta Suomessa hän tuntuu olevan melko tuntematon nimi. Hän oli myös erään Alberto Moravian elämänkumppani. Mykkä herttuatar oli minullekin ensikosketus Marainin…
-
Domenico Starnone: Paljastus – Kuka osaa säilyttää salaisuuden?
Onko luottamus suurin rakkauden osoitus? Domenico Starnonen Paljastus (Confidenza 2019, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, WSOY 2021) on kertomus Pietrosta, nuoresta opettajasta, joka rakastuu opiskelijaansa Teresaan. Suhde päättyy, mutta ei koskaan unohdu. Pietroa ja Teresaa sitovat ikuisesti toisiinsa salaisuudet, jotka he paljastivat toisilleen suhteensa aikana. Italiasta suomennettua kaunokirjallisuutta ei kovin paljon uutuuskirjojen joukossa ole. Kaikki käännökset ovat aina harvinaista herkkua! Ja sitten ovat erikseen vielä nämä todella odotetut uutuudet, kuten tämä Domenico Starnonen Paljastus. Olen aiemmin lukenut Starnonelta suomennetut teokset Solmut ja Kepponen, joista pidin aivan valtavasti. Mutta nyt seuraa ikävä paljastus minulta: tästä uusimmasta en valitettavasti pitänyt ollenkaan niin paljon. Attenzione: sisältää juonipaljastuksia! Rakkaus? Ajattelin ensin kirjoittaa, että Paljastus on…
