-
Claudia Durastanti: Tuntemani vieraat – Poikkeuksellisen perheen perintö
”Vieras on kaunis sana, jos ihmistä ei pakoteta siihen rooliin.” Claudia Durastantin Tuntemani vieraat kuvaa vierautta monella tavalla: perheessä ja muissa ihmissuhteissa, fyysisissä paikoissa, kommunikaatiossa. Kuurojen vanhempien kuulevalle lapselle ei ole opetettu viittomakieltä, ja lapsuuden olosuhteet ovat turvattomat. Äiti vie lapsen synnyinkaupungistaan New Yorkista köyhään eteläitalialaiseen pikkukylään, josta tämä päätyy lopulta Lontooseen. Aikuisena hän etsii itseään ristiriitaisten tarinoiden, vaihtuvien asuinpaikkojen ja ontuvan viestinnän välistä. Joidenkin kirjojen kohdalla tekee mieli kirjoittaa enemmän lukukokemuksesta kuin itse kirjasta. Tuntemani vieraat on sellainen kirja. Aloitin kirjan lukemisen Roomassa, vihreän ja myrkyllisen Tiberjoen rannalla, jossa kirjan tapahtumatkin saavat alkunsa. Luin kirjaa italiaksi enkä millään saanut tekstistä otetta. Se jäi kesken. Sitten palasin Suomeen, luin kirjan…
-
Tanja Tiekso: Fantasma – Esseitä ihmisistä, eläimistä, kasveista ja muista olennoista
Tutkija–kirjoittaja–muusikko Tanja Tiekson Fantasma (S&S 2022) vie lukijan Euroopan rautateille, pitkille junamatkoille, joiden lomassa Tiekso tarkastelee kasvien ja eläinten kuvauksia erityisesti antiikista ja keskiajalta. Fantasma on esseitä ihmisistä, eläimistä, kasveista ja muista olennoista, mutta sitä voi lukea myös sivistävänä matkakuvauksena, joka vie kauas kuluneista turistikohteista. Fantasman pohdinnat eurooppalaisen ajattelun ihmiskeskeisyydestä sopivat teemoiltaan vaikkapa tähän pääsiäiseen pureksittaviksi. Fantasma laajentaa ajattelua totutun reunamille ja eksyy matkakuvauksena usein sivuraiteille – siinäpä sen viehätys. Se on sitä paitsi erittäin suositeltavaa luettavaa Italian-matkailusta ja Italian historiasta kiinnostuneille. Eli esimerkiksi minulle, joka poimin kirjasta parhaat Italia-palat tähän postaukseen. Maata pitkin Fantasma on kirja, jota on vähän vaikea kuvailla. Kustantajan kuvauksen mukaan Fantasma on matkakuvaus ja essee, mutta se on…
-
Joseph Brodsky: Veden peili – Miltä näyttää talvinen Venetsia?
Miltä tuoksuu kanaalien vesi öisellä venematkalla, miltä näyttää talviseen sumuun kietoutunut kaupunki? Mikä saa palaamaan Venetsiaan yhä uudelleen? Joseph Brodskyn Veden peili (Watermark 1992, suom. Marja Alopaeus, Tammi 1994) on rakkaudentunnustus Venetsialle. Kirjailijan matkat kaupunkiin ovat tallentuneet kauniskielisiksi pikku esseiksi, jotka vakuuttavat lukijankin talvisen Venetsian ainutlaatuisesta kauneudesta. Tästä pienestä Venetsia-välipalasta saan kiittää Donna mobilea, joka minulle kirjaa suositteli. Luin kirjan kesälomalla yhden kesäisen automatkan aikana, mutta silloin ei tehnyt mieli palata talviseen Venetsiaan siitä kirjoittamaan. Postauksen aika tuli nyt, kun Suomessa mennään jo kohti kevättä. Kirja on pieni helmi, jonka avulla voi matkustaa Venetsiaan vaikka yhdeksi iltapäiväksi. Kirja on pieni kooltaan ja lyhyt, vain reilut sata sivua. La Serenissima Veden…
-
Paula Hotti: Mustia syntejä – Kahvilaesseitä
Kultturelli kohtaaminen, hemmotteluhetki yksin, iltapäiväkahvi ystävän kanssa, ehkä jopa treffit tai työhaastattelu, etätyöpiste. Millaisia näyttämöitä kahvilat ovat ihmiselämään? Kirjailija–matkatoimittaja Paula Hottin Mustia syntejä: Kahvilaesseitä (Avain 2020) on matka eurooppalaisiin kahviloihin ja niiden historiaan. Hotti vierailee kirjassa monissa kahviloissa Wienistä Helsinkiin ja tekee kahvikupposten ääressä huomioita ajasta, paikasta ja tavoista. Kirjassa historialliset faktat yhdistyvät kirjoittajan omiin pohdintoihin ja tunnelmiin. Kirjoitin Mustia syntejä -kirjasta jo kevään 2020 uutuuskirjat -postauksessa. Minulla ei ollut kirjan sisällöstä vielä tarkempaa tietoa, mutta uumoilin, että kirja käsittelisi myös Italiaa, jos kerran Euroopan kahviloissa liikutaan. Ja olin oikeassa! Italian kahvikulttuuri on omaleimaista; olen aiemmin kirjoittanut Torinon ja Napolin kahvikulttuureista, ja Hotti laajentaa tietämystäni nyt myös Venetsian ja Triesten…
-
Sara Ehnholm Hielm: Ja sydän oli minun – Miksi kirjoitan?
Miksi kirjoittaminen on niin vaikeaa? Miksi kirjoittaminen on niin ihanaa? Miksi kirjoittaminen on tärkeää? Miksi edes kirjoitan? Sara Ehnholm Hielmin Ja sydän oli minun. Lukea, kirjoittaa, kaivata ja elää. Esseitä (Och hjärtat, det var mitt, Teos & Förlaget 2018, suom. Kaisa Sivenius) on henkilökohtainen esseekirja kirjoittamisesta, kirjallisuudesta, kulttuurialasta ja kokemuksista äitinä ja naisena. Omakohtaisten pohdintojen taustana toimii inspiroiva, ikuinen Rooma. Ja sydän oli minun on nyt tuota blogini bannerissa mainittua Italiaa sivuavaa kirjallisuutta. Kustantaja ja elokuvakriitikko Ehnholm Hielm ei nimittäin kirjoita varsinaisesti Italiasta – vaan itse kirjoittamisesta. Teos on muodoltaan ajan hermolla: esseemuoto ja tunnustuksellinen kirjoittaminen ovat olleet viime vuosina kirjallisuudessa pinnalla. Minua tämä trendi miellyttää (toisin kuin myös niin…
