-
Pastiera, pääsiäiskakku Napolista
Italialainen pääsiäinen on inspiroiva ruokajuhla. En voi sille mitään, että leivontateema (taikinajuuri, napolilainen pizza, vanilja–sitruspullat) vaan jatkuu edelleen. Minun on nyt pääsiäisen kunniaksi pakko pysähtyä matkalla Napolista etelään heti Napoliin, sillä Napoli ja pääsiäinen on sellainen yhdistelmä, jota ei ruokamielessä voi jättää väliin. Napolia ei koskaan voi ruokamielessä jättää väliin. Sen sijaan, jos etsii kevyttä syötävää, Napoli ehkä kannattaa jättää väliin. Friteeratun pizzan kotikaupungista tulee toinen toistaan törkeämpiä ruokalajeja. Napolilaisen pääsiäispöydän ehkä tunnetuin ruokalaji ja kiistämätön kruunu on miljoonan kalorin pääsiäiskakku pastiera. Pastiera on aika pläjäys. Sokeria, ricottajuustoa, kananmunia ja voita (tai alkuperäisessä reseptissä laardia – sekin vielä!) tarvitaan pökerryttävä määrä. Hienostunutta makua pastiera sen sijaan saa appelsiininkukkavedestä, raastetusta sitruunankuoresta ja vaniljasta.…
-
Älä unohda juuriasi: taikinajuuren valmistus
Juurille palaaminen tekee välillä hyvää itse kullekin. Sitä paitsi juurileivonta on nykyään erityisen trendikästä. Taikinajuuren valmistus kotona ei sekään ole vaikeaa. Olen useasti kertonut, että kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä. Taikinajuuren valmistus vaatii sitä aivan ennätyksellisen paljon, joten minulla ei oikeasti ole hajuakaan (tai no, haju juuri on, sillä taikinajuuressahan on oma tyypillinen tuoksunsa ja haistella sentään keittiössä osaan) siitä, miten juuri tehdään, joten tämänkin postauksen ohje on Signoren käsialaa. Kärsivällisyyttä todella tarvitaan, sillä alkuvaiheessa taikinajuuren valmistus vaatii juurille palaamista lähes päivittäin, ja sen jälkeenkin vähintään viikoittain. Elävää juurta tulee hoitaa ruoalla ja rakkaudella. Juuriaan ei voi unohtaa silloinkaan, kun on niistä kaukana. Italiassa yli 30 vuotta asunut Sirkku Salovaara…
-
Joulurulla Triestestä
Joulu on vuoden inspiroivin ruokajuhla. Minua se inspiroi eniten leivonnassa. Rakastan suklaata, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, manteleita ja jouluisia mausteita, joista voi kehitellä vaikka mitä ihanaa. Niitä kaikkia sisältää myös tämä joulurulla Italian Triestestä, presnitz oudolta nimeltään. (Ja entäs ulkomuoto: joulumakkara tai joulukäärme voisi olla kuvaavampi nimitys kuin kaunisteleva joulurulla.) Italian Triestessä on ainutlaatuinen, wieniläistunnelmaa henkivä kahvi(la)kulttuurinsa, josta olen kirjoittanut aiemmin Kahvilaesseitä-postauksessa. Triesten kuuluisimpia kahviloita on upea Antico Caffè San Marco, jossa viihtyi hyvin myös kuuluisa triesteläinen kirjailija Claudio Magris. En tiedä, nauttiko Magris joulunaikaan presnitziä kahvinsa kera kantakuppilassaan, mutta joulurulla näyttäisi ainakin nykyään löytyvän Antico Caffè San Marcon listalta. Leivonnainen henkii sekin lehtitaikinoineen minusta selvää itävaltalaistunnelmaa. Kokeilin tämän rullan…
-
Rommikakku rakastetulle
Onnea, Suomi! Juhlan kunniaksi esittelen ihanan täytekakun ohjeen – loogisesti Italiasta. Kyseessä on juhlava rommikakku, joka sisältää kahdenlaista täytettä ja kostukkeena rommin lisäksi marsalaa. Harvemmin keittiössä on puhuttu muusista (ja nyt en siis tarkoita perunamuusia, vaan mielessäni ovat muusat), mutta kyllä naiset, rakastetut ja rakastajattaret ovat vaikuttaneet kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin ohella myös reseptiikkaan. Viime postauksessa kirjoitin Laurasta, joka innoitti eräänkin runoilijan suloisiin sonetteihin. Historiallisen hameen havinaa löytyy myös tästä muusan innoittamasta reseptistä: kupolimainen kakku on saanut inspiraationsa hameenhelmojen muodosta. Rommikakku sacripantina on syntyjään Genovasta vuodelta 1851. Tämä kakku oli todella da leccarsi i baffi eli viiksiä nuoltavan hyvää! Rommikakku sacripantina Kakkupohja: Täytteet: Kostutusliemi: Lisäksi: Kakkupohjan valmistaminen: (Alkuperäisessä reseptissä kakkupohjista…
-
Onnellisten omenakakku
Tämä omenakakku on yksi niistä italialaisista leivonnaisista, jotka eivät ensipuraisulla minua hurmaa, mutta joihin italialaiset ovat itse kovin kiintyneitä. Esimerkiksi hillopiirakankin päälle toivon kermavaahtoa, mitä Signore ei oikein ymmärrä. Olen kai liian tottunut amerikkalaistyyppisiin muffinseihin, juustokakkuihin ja muuhun ehkä vähän överiinkin, että vaatimattomammat leivonnaiset eivät oikein houkuttele. Minusta kostea ja kunnolla omenainen amerikkalainen apple pie on parasta, mitä omenoista voi leipoa. Siihenkin vielä kunnolla vaniljakastiketta tai -jäätelöä päälle, kiitos! Tämäntyyppinen pehmeä ja ilmava omenakakku, joka muistuttaa klassista italialaista ciambellone-kakkua (tai epäilyttävää aniskakkua), nautitaan Italiassa tyypillisesti aamu- tai välipalaksi. Kakun ei siis ole tarkoitus olla kahvipöydän kruunu tai aterian päättävä mehevän rasvainen ja makea jälkiruoka, kuten meillä Suomessa makeiden leivonnaisten ajatellaan olevan. Tämänkin…
-
Epäilyttävän hyvä aniskakku
Anis on voimakkaan makuinen mauste, joka jakaa mielipiteetkin voimakkaasti. Itse olen ajatellut, etten voi sietää anista, mutta päätin nyt kääntää kelkkani. Laskiaiskelkan nimittäin! Meillä Suomessa vietetään kohta laskiaista ja syödään pullia, mutta Italiassa vietetään karnevaaliaikaa ja syödään rasvassa kypsennettyjä meidän vappuisia munkkejamme ja tippaleipiämme muistuttavia erilaisia leivonnaisia. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kotoinen laskiaispulla voittaa italialaiset mauttomat karnevaali”herkut” mennen tullen. En muutenkaan pidä friteeratuista asioista, joten aloin etsiskellä jotain karnevaaliaikaan sopivaa muuta italialaista leivottavaa. Ja mitä löysinkään? Kaikkien rasvassa kypsennettyjen ja sokerissa kieriteltyjen erimuotoisten leivonnaisten (etsi Googlen kuvahausta ”dolci di carnevale”) keskellä oli vain yksi poikkeus: epäilyttävä aniskakku. Aloin kuitenkin lämmetä anikselle, kun aloin opiskella kakun historiaa: se syntyi 1400-luvun…
