-
Beatrice Salvioni: En pelkää mitään – Mistä on pienet tytöt tehty?
Beatrice Salvionin En pelkää mitään on tarkkanäköinen ajankuva 1930-luvun pohjoisitalialaisesta yhteisöstä, jossa etenkin naiseksi kasvamisen tila on ahdas. Nuorten Francescan ja Maddalenan ystävyys saa alkunsa dramaattisissa tapahtumissa, joiden jälkeen tarina vyöryy eteenpäin vimmaisena ja tyttöjen teot kapinallisina. Lähestyvän syksyn kunniaksi päästään kiinni blogin tämän vuoden ensimmäiseen romaaniin! Taisi olla jo aikakin. Kyse on tämän kevään uutuudesta, yhdestä keväällä ilmestyneistä italiasta käännetyistä romaaneista. Kuten olen jo aiemmin maininnut, en erityisemmin ole innostunut mistään lukemastani alkuvuoden Italia-uutuudesta, mutta luulen, että pikku hiljaa saan ainakin muutamista aikaan jonkinlaisen postauksen kuitenkin. En pelkää mitään on ollut jonkinlainen sensaatio, ja luin suomennoksen heti tuoreeltaan helmikuussa korkein odotuksin. Beatrice Salvioni oli Suomessakin käymässä kesällä. Kirja on…
-
Claudia Durastanti: Tuntemani vieraat – Poikkeuksellisen perheen perintö
”Vieras on kaunis sana, jos ihmistä ei pakoteta siihen rooliin.” Claudia Durastantin Tuntemani vieraat kuvaa vierautta monella tavalla: perheessä ja muissa ihmissuhteissa, fyysisissä paikoissa, kommunikaatiossa. Kuurojen vanhempien kuulevalle lapselle ei ole opetettu viittomakieltä, ja lapsuuden olosuhteet ovat turvattomat. Äiti vie lapsen synnyinkaupungistaan New Yorkista köyhään eteläitalialaiseen pikkukylään, josta tämä päätyy lopulta Lontooseen. Aikuisena hän etsii itseään ristiriitaisten tarinoiden, vaihtuvien asuinpaikkojen ja ontuvan viestinnän välistä. Joidenkin kirjojen kohdalla tekee mieli kirjoittaa enemmän lukukokemuksesta kuin itse kirjasta. Tuntemani vieraat on sellainen kirja. Aloitin kirjan lukemisen Roomassa, vihreän ja myrkyllisen Tiberjoen rannalla, jossa kirjan tapahtumatkin saavat alkunsa. Luin kirjaa italiaksi enkä millään saanut tekstistä otetta. Se jäi kesken. Sitten palasin Suomeen, luin kirjan…
-
Olipa kerran Pinokkio (tai Pinocchio)
Kukapa ei tuntisi tarinaa pitkänenäisestä puunukesta? Mutta onko ihan alkuperäinen tarina 1800-luvun lopulta tuttu? Firenzeläisen Carlo Collodin Pinokkion seikkailut. Erään puunuken tarina (Le avventure di Pinocchio. Storia di un burattino, 1883; suom. Pauliina de Anna, Savukeidas 2016) on maailman tunnetuimpia lastenkirjoja. Tarina kurittomasta puunukke-pojasta on kuitenkin sen verran raju, ettei se sovi aivan pienimmille, ja sen allegorisuus aukenee parhaiten aikuisille. Pinokkio on tunnettu kirjoina, elokuvina (uusimmat Disney- ja Netflix-elokuvat ovat tältä syksyltä), näytelminä, TV-sarjoina, leluina – minäpä ei? Historian ensimmäinen Pinokkio ei kuitenkaan ollut mitään näistä: alunperin Pinokkion seikkailut julkaistiin jatkotarinana sanomalehdessä. Ensimmäinen tarinan osa julkaistiin vuonna 1881, ja pari vuotta myöhemmin jatkotarina julkaistiin kirjana. Minulle – kuten varmaan monelle…
-
Viola Ardone: Lasten juna – Kohti parempaa elämää?
Sotaa ja vaikeita oloja pakenevat lapset on tänäkin päivänä surullisen ajankohtainen aihe. Se oli sitä myös toisen maailmansodan jälkeisessä Italiassa. Napolilaisen Viola Ardonen Lasten juna (Il treno dei bambini, Aula & Co 2022, suom. Laura Lahdensuu) on koskettava tarina sodanjälkeisen Italian kahtiajakautuneisuudesta ja perheiden erilaisista mahdollisuuksista tarjota lapsille hyvä elämä. Kirjan päähenkilö on 7-vuotias Amerigo, joka lähetetään muiden lasten mukana köyhästä etelästä Pohjois-Italiaan elämään parempaa elämää. Mistä oikea koti lopulta löytyy? Lasten juna on yksi tämän kevään uutuuskirjoista ja minulle niistä yksi odotetuimmista. Italiasta käännetty kaunokirjallisuus on aina juhlan paikka! Ja kuten toinen kevään käännösromaaniuutuus, Kielletty päiväkirja (joka tosin itse asiassa olikin vain uusintapainos), Lasten juna oli vieläpä…
