-
Taina Latvala: Torinon enkeli – Erilainen jouluevankeliumi
Taina Latvalan romaani Torinon enkeli (Otava, 2021) käsittelee monia teemoja: parisuhteita ja -suhteettomuuksia, äitiyttä, naiseutta, seksuaalisuutta, kirjailijuuttakin. Kirjan päähenkilö, vastikään parisuhteensa päättänyt noin nelikymppinen naiskirjailija matkustaa Suomesta jouluiseen Torinoon ottamaan etäisyyttä elämäänsä. Siellä hän kokee kummia ja joutuu kohtaamaan mielessään kummittelevat vaikeat kysymykset. Jouluinen Torino alkoi kiehtoa tähän aikaan vuodesta, joten Taina Latvalan Torinon enkeli tuntui sopivalta kirjalliselta välipalalta tähän kohtaan – kevyt haukkaisu pitkän blogitauon jälkeen? Tai jotenkin miellän tällaiset pientä mysteeriä ja romantiikkaa sisältävät romaanit sellaisiksi, kivoiksi, kevyiksi, ei liikaa sitkeää pureskeltavaa syksyn pimeyden sumentaville aivoille. Sopivaa luettavaa vaikka joululomalle konvehtirasian kera? Ehkä sitäkin, mutta Latvalan kirjassa oli kuitenkin myös sopivaa al denteä äitiydestä ja naiseudesta…
-
Marika Riikonen: Lasinen merenneito – Sukellus sokkeloiseen Venetsiaan
Liplattava ja keinuva kaupunki, kanavarantojen värikkäät palatsit, seinistä kaikuva aaltojen loiske ja teentumma vesi. Lasinen merenneito kuvaa kesäistä Venetsiaa kaikin aistein. Marika Riikosen Lasinen merenneito (Karisto 2021) on jännitys- ja fantasiaelementtejä sisältävä romanttinen seikkailu kesäisessä Venetsiassa. Päähenkilö Lucia suostuu kuljettamaan sokkona arvokkaan italialaisen perintökorun Suomesta Venetsiaan. Perillä korusta tuntuvat olevan kiinnostuneita monet muutkin, ja Lucia tempaistaan mukaan salaperäiseen seikkailuun. Olen usein kesällä lukenut vaihteen vuoksi jonkin viihdekirjan. Olkoon Lasinen merenneito nyt siis tämän kesän 2022 kevyempi kiintiökirja. Se olikin siinä mielessä kiinnostava valinta, että viihde-elementtien lisäksi siitä löytyy fantasiakirjallisuuden piirteitä ja sukelluksia (kirjaimellisesti sukelluksia) historiaan. Tapahtumapaikka Venetsia sopiikin sekä romantiikan, mysteerien että historiallisten hahmojen näyttämöksi. Vedenneidon Venetsia Lasisen merenneidon päähenkilö on entinen kilpauimari…
-
Grazia Deledda: Kuin ruo’ot tuulessa – Nobel-romaani Sardiniasta
Nobelisti Grazia Deleddan Kuin ruo’ot tuulessa (Canne al vento 1913, suom. Taru Nyström, Basam Books 2021) on taianomaisen kaunis kuvaus sardinialaisesta kyläelämästä yli sadan vuoden takaa. Kirjassa keskiössä ovat mutkikkaat perhesuhteet, mutta päähenkilöksi nousee vastustamattoman upeasti kuvattu Sardinian luonto. Mikähän väärinkäsitys tähänkin liittyy: kuvittelin, että tämä Kuin ruo’ot tuulessa olisi runoteos! Jostakin olin teoksen kohdalla bongannut sanan runo, en tiedä, mistä. Grazia Deledda tosin kirjoitti myös runoja, mutta kun avasin kirjan umpimähkään jostakin kohtaa, hämmennyin, miten tiiviiltä proosarunoilulta teos näyttää. Sitten luin takakansitekstin: juu, romaani tämä on. Kumma juttu. (Pakko myös lisätä, että jostain syystä oikeinkirjoitusohjelma haluaa jatkuvasti korjata sanan ”ruo’ot” muotoon ”ruoto” – Kuin ruoto tuulessa.) (Jos sen sijaan sardinialainen runous kiinnostaa, sitä…
-
Viola Ardone: Lasten juna – Kohti parempaa elämää?
Sotaa ja vaikeita oloja pakenevat lapset on tänäkin päivänä surullisen ajankohtainen aihe. Se oli sitä myös toisen maailmansodan jälkeisessä Italiassa. Napolilaisen Viola Ardonen Lasten juna (Il treno dei bambini, Aula & Co 2022, suom. Laura Lahdensuu) on koskettava tarina sodanjälkeisen Italian kahtiajakautuneisuudesta ja perheiden erilaisista mahdollisuuksista tarjota lapsille hyvä elämä. Kirjan päähenkilö on 7-vuotias Amerigo, joka lähetetään muiden lasten mukana köyhästä etelästä Pohjois-Italiaan elämään parempaa elämää. Mistä oikea koti lopulta löytyy? Lasten juna on yksi tämän kevään uutuuskirjoista ja minulle niistä yksi odotetuimmista. Italiasta käännetty kaunokirjallisuus on aina juhlan paikka! Ja kuten toinen kevään käännösromaaniuutuus, Kielletty päiväkirja (joka tosin itse asiassa olikin vain uusintapainos), Lasten juna oli vieläpä erityisen hieno…
-
Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja – Perheenäidin tunnustukset
Joskus kirjamaailmassa tulee eteen täysosuma, ja nyt kävi niin. Kielletty päiväkirja on parasta, mitä olen lukenut aikoihin! Roomalaisen perheenäidin tunnustukset 1950-luvulta osuivat suoraan tämän 2020-luvun espoolaisen perheenäidin sydämeen ja mieleen. Alba de Céspedesin romaani Kielletty päiväkirja (Quaderno Proibito 1952, suom. Anna Louhivuori, Otava 1956/2022) on perheenäiti Valerian päiväkirja. 1950-luvun Roomassa elävä Valeria huolehtii kodista, kahdesta lapsestaan ja aviomiehestään ja käy töissä. Kun hän alkaa hetken mielijohteesta pitää päiväkirjaa, aiemmin näkymättömistä asioista tulee niin näkyviä, ettei Valeria enää pysty sulkemaan silmiään ja sydäntään siltä, mitä hän oikeasti elämässään haluaisi tehdä ja millainen olla. Takakansitekstin kuvaus ”häkellyttävän ajankohtainen” pitää häkellyttävän hyvin paikkansa. Kielletty päiväkirja on suomennettu jo vuonna 1956, mutta Otava…
-
Anilda Ibrahimi: Punainen morsian – Satumainen sukusaaga
Anilda Ibrahimin Punainen morsian (Rosso come una sposa 2008, suom. Helinä Kangas, Tammi 2010) on kuvaus eri sukupolvien naisista 1900-luvun Albaniassa. Isoäiti Saba elää perinteiden ja uskomusten hallitsemaa elämää ennen ja jälkeen kommunismin tulon, kun taas muutama vuosikymmen myöhemmin hänen lapsenlapsensa Dora pyristelee kohti vapautta diktatuurissa. Naisten lähipiiri on täynnä värikkäitä tarinoita ja ihmiskohtaloita. Anilda Ibrahimi on albanialaissyntyinen kirjailija, joka asuu Roomassa. Hän on kirjoittanut romaaninsa italiaksi; aiemmin olen lukenut häneltä romaanin Ajan riekaleita, josta pidin kovasti. Se oli tarina rakkaudesta ja sodasta, rakkaudesta sodassa ja sodasta rakkaudessa. Ibrahimin upea, omalaatuinen tyyli näkyy molemmissa romaaneissa. Molemmat myös valottavat Albanian historiaa, ja kuten Ibrahimilla itsellään, on molemmilla romaaneilla yhteytensä myös Italiaan.…
