-
Saku Tuominen: Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc
Kaikkihan italialaisen ruoan tuntevat, kannattaako siitä kirjoittaa kirja? Kannattaa! Italialainen ruokakulttuuri on epäilemättä paitsi yksi maailman rakastetuimmista myös yksi väärinymmärretyimmistä. Saku Tuomisen kirjoittama Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc (Tammi 2011) on johdatus italialaiseen ruokakulttuuriin. Se sisältää perustietoutta italialaisesta ruoka- ja juomakulttuurista ja raaka-aineista, parisataa ruokaohjetta – ja muutaman ison oivalluksen. Saku Tuominen on tuttu kirjailijana, puhujana ja yrittäjänä. Hän on kirjoittanut italialaisesta ruoasta kirjat Aglio & Olio (2007) ja Pizze (2015) (linkit kustantajan sivulle) ja lisäksi hyvästä ruoasta yleisemminkin kirjassa Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta (2019) (linkki omaan postaukseeni). Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc on kuitenkin osan vuodestaan Italian Marchessa viettävän Tuomisen kattavin katsaus italialaiseen ruokakulttuuriin – eikä siis vain ruokaan vaan ruokakulttuuriin. Minusta tuntuu,…
-
Syksyn 2021 uutuuskirjat: 8 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi syksyn 2021 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Keväällä poimin tarjonnasta jopa 14 uutuutta, mutta tämä syksy ei ole ihan yhtä satoisa. Mutta jippii, kaksi italiasta käännettyä romaania on ainakin tulossa! Toinen on dekkari, ja Italiaan sijoittuvia dekkareita julkaistaan muitakin. Tietokirjapuolella luvassa on mafiaa ja historiaa – ja ruokaa ja viiniä! Syksyn 2021 uutuuskirjat: Kaunokirjallisuus Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän Torinolaisen fyysikko–kirjailijan Paolo Giordanon romaani Divorare il cielo (2018) ilmestyy nyt elokuussa suomeksi Leena Taavitsainen-Petäjän suomennoksena nimellä Jopa taivas on meidän. Kirjassa kuumassa Apuliassa kesänsä viettävä Teresa tutustuu naapurin kolmeen poikaan, jotka ovat erottamattomat ystävykset. Kun Teresa rakastuu heistä yhteen,…
-
Brunssille ja piknikille: paprika–munapannu
Vihdoinkin Abruzzossa! Abruzzoon harvemmin törmää Suomessa oikein missään kontekstissa. Italiasta puhuttaessa tutummat Toscanat, Sisiliat, Roomat ja Milanot tuntuvat aina jyräävän. Mutta nyt! Paljastus-romaanin abruzzolainen Nadia johdatti minut täällä Suomessa harvemmin kolutulle alueelle ja suoraan paikalliseen herkulliseen keittiöön. Sieltä löytyi tämä paprika–munapannu, paikallisella murteella suloisesti pipindune e ove. Brunssi ei kuulu italialaiseen ruokakulttuuriin, mutta paprika–munapannu on ruokalaji, jota on Abruzzossa perinteisesti nautittu aamupäivällä maatilan töiden lomassa. Nykyihminen harvemmin huhkii sellaisissa hommissa, mutta sitäkin mieluummin nautiskelee aamupäivisin brunssia. Ruoasta tuleekin mieleen shakshuka, tomaattinen munapannu, joka on jonkinlainen trenditarjottava brunsseilla Suomessakin. Abruzzossa paprika–munapannu leivän kera näyttäisi nykyisin olevan myös ravintoloiden antipasto-listoilla. Hyväksi piknik-ruoaksikin sitä mainostetaan: se sopii erinomaisesti paninon väliin. Me testasimme tätä…
-
Ribollita eli toinen kerta toden sanoo
Lämmin keitto viimeisiin viileisiin päiviin! Italialaiseen syksyyn ja talveen kuuluva ribollita sopinee Suomessa lämpötilojen puolesta vielä kevääseenkin. Viime viikonlopun räntäsateessa tämä ainakin lämmitti mukavasti. Ribollita eli ”uudelleen keitetty” on Suomessakin melko tunnettu toscanalainen kasviskeitto. Tai tunnettu on ainakin jonkinlainen versio siitä. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että italialaisten ruokien kohdalla ulkomailla tuntuu Vespa usein lähtevän ihan käsistä, ja ruokien joukkoon eksyy milloin mitäkin ei-niin-autenttista (ananasta ja ketsuppia en halua blogissani edes mainita). Välillä myös törmää kaikenlaisiin reseptivirityksiin, jotka ovat ”italialaisia”. Suosikkini on ehkä ”italialainen voileipäkakku”, sillä eihän Italiassa tunneta koko voileipäkakkua! (Che schifo on valitettavasti ollut ainoa saamani kommentti kyseisestä ruokalajista, joka kyllä maistuu minulle.) Mutta! Eipäs nyt naureskella suomalaisille. Reseptit…
-
Sirkku Salovaara: La mia Italia – Ihana, mahdoton Italiani
Ihana, mahdoton, mahdottoman ihana, Italia. Sirkku Salovaaran La mia Italia (Kirjapaja 2021) on nojatuolimatka italialaiseen elämänmenoon ja Italian vähemmän tunnettuihin puoliin. Salovaaran omiin kokemuksiin perustuvissa tarinoissa italialaiset itse saavat suuren roolin, mutta niissä käsitellään myös esimerkiksi italian kieltä, ruokaa ja vierailun arvoisia kohteita. Kirja saatu kustantajalta – kiitos! Kirjoitin aiemmin kevään 2021 uutuuskirjat -postauksessa, että olen jo hieman tuskastunut näiden kaikkien Italiani sitä ja tätä -kirjojen kanssa, joita on viime vuosina julkaistu useita. Ne vieläpä toistavat samaa kaavaa: Italia on äh niin ärsyttävä ja sitten kuitenkin ah niin ihana. No, sehän on. Kyllähän minä siitä ihan mielelläni luen. Eikä tämä Sirkku Salovaaraan kirja onneksi ollutkaan sellainen kliseinen matkailumainos, jota pelkäsin, vaan oikeaa…
-
Parasta jouluna ja aina: pestolasagne
Kun minulta kysytään, mikä on suosikkini italialaisista ruoista, olen mahdottoman äärellä. Yksi ihmiselämä ei riitä koko maan ruokatarjonnan maistamiseen tai edes siihen tutustumiseen! Kysymystä on pakko rajata tietyn alueen ruokiin, ja minun tapauksessani tuo alue on Liguria, jonka tunnen parhaiten. Siltikin valinta on mahdoton! Mutta jos vielä rajataan kysymystä hiukan ja keskitytään pastoihin, vastaus on helpompi: pestolasagne. (Kakkosena tulee pansotti con salsa di noci.) Pestolasagne tunnetaan Liguriassa (tai tarkemmin Genovassa) nimellä lasagne alla corsara eli ”merirosvon lasagne”. Lasagnen nimeen liittynee se, että Genova on ollut ja on toki edelleen tärkeä satamakaupunki, ja onhan yksi kaupungin nähtävyyksistäkin merirosvolaiva. Epäilen kuitenkin, että tuorepastasta tehty pestolasagne olisi kuulunut merirosvojen ruokavalioon… Vaan ehkäpä sitä…
