-
Kesäinen tomaattipesto alla trapanese
Kesäisiä ruokia etsiessäni alan usein tähytä Sisiliaan. Jokin Sisiliassa saa ajattelemaan ikuista kesää ja auringonpaistetta ruokapöydässä. Sisilia on muutenkin ruokamielessä yksi inspiroivimpia alueita Italiassa – en tosin vielä ole keksinyt, minkä alueen keittiö ei olisi inspiroiva, en vain vielä tunne kaikkia! Tämänpäiväinen tomaattipesto on ihana esimerkki syötävästä sisilialaisesta auringonpaisteesta. (Mielistelevät mainospuheet sikseen: Sisilian tämänviikkoiset 40 asteen helteet eivät kyllä inspiroi ketään keittiössä tai muuallakaan.) Sisiliaan minut johdatti paitsi kesäaurinko myös nobelisti Luigi Pirandello, jonka kotisaari se on (tai siis oli). Pirandello oli kotoisin Agrigentosta, jossa on tietysti omat kymmenet paikalliset ruokaerikoisuutensa, mutta kesäinen tomaattipesto on itse asiassa kotoisin Trapanista eli hieman kauempaa Pirandellon kotikaupungista. Tomaattipesto tunnetaankin italiaksi nimellä pesto alla…
-
Luigi Pirandello: Vino nenä – Kuka peilistä katsoo?
Mitä näet, kun katsot peiliin? Mitä muut näkevät, kun katsovat sinua? Mitä jos nämä kuvat eivät kohtaa? Luigi Pirandellon Vino nenä (Uno, nessuno e centomila 1926, suom. Juuso Kortelainen, Impromptu Kustannus 2018) on psykologinen tutkielma ihmisen identiteetistä, suhteesta muihin ihmisiin ja itseen. Vino nenä tyrkkää romaanin päähenkilön Vitangelo Moscardan koko elämän vinoon dramaattisin seurauksin. Otetaanpa tähän kohtaan Kunnon Klassikko kaiken hömpän jälkeen. Nobelisti Luigi Pirandellon Vino nenä on Italiassa jo koulussa pakollisten luettavien klassikkojen joukossa (Signore muistaa kirjoittaneensa siitä lukion loppukokeessakin), mutta sen suomennos on itse asiassa hyvinkin tuore, vasta vuodelta 2018. Olipa siis aika saada tämäkin suomeksi! Klassikko on näennäisen helppolukuinen ja melko lyhytkin (alle 200 sivua), mutta oikeastaan aika…
-
Mansikkarisotto (ja loraus proseccoa)
Mansikoita ja samppanjaa: pientä ylellisyyttä elämään! Mansikat ja kuohuva juoma yhdistetään usein romanttisiin hetkiin ja luksuselämäänkin. Niitä nautiskellaan huvipurrella Caprilla, huvilalla Amalfin rannikolla ja aprikoosinpehmeissä kesäöissä. Mansikoista ja kuohuvasta voi silti laittaa myös ihan tavallista ruokaa – tai siis ihan poikkeuksellisen hyvää ruokaa. Mansikoita ei ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen laittaa suolaisiin ruokiin, joten kun Signore ehdotti minulle mansikkarisoton tekemistä, olin hieman ihmeissäni. Ei mansikkarisotto eli risotto alle fragole Italiassakaan mitään ihan perusriisiä ole, mutta sopiihan se kesään paljon paremmin kuin esimerkiksi perinteinen herkkutattirisotto, jos ja kun risottoa kuitenkin tekee kesälläkin mieli. (Mansikkarisotto taitaa jakaa mielipiteitä ruokakonservatiivisessa Italiassa, sillä kun kirjoitin Googleen ”risotto alle fragole”, Google tarjosi hakuvaihtoehdoksi myös ”risotto…
-
Kevyttä kesälukemista Italiasta – 20 ideaa
Italia on suosittu valinta rakkausromaanien tapahtumapaikaksi. Ja onhan se totta, että esimerkiksi Rooma, Firenze, Venetsia, Amalfi, Capri ja Toscana herättävät romanttisia mielikuvia tai saavat ainakin haaveilemaan omasta Italian-matkasta. Rakkauden kesän 2021 (?) kunniaksi kokosin tähän postaukseen listaksi kevyttä kesälukemista Italiasta. Nämä kirjat menevät viihdekirjallisuuden kategoriaan, ne ovat toisin sanoen siis ”romanttista hömppää”. Luvassa on siis särkyneitä sydämiä ja uusia alkuja – mikä siinä onkin, että niin monessa kirjassa sankaritar kyllästyttyään entiseen elämäänsä muuttaa juuri Italiaan? (Ihan kuin ajatus ei koskaan olisi itselläni käynyt mielessä…) Toinen viihdekirjallisuuden klassinen asetelma on jokin menneisyyden paljastus tai yllätys, joka johdattaa päähenkilön Italiaan (tätä käännettä omassa elämässäni vielä odotan: yllätysperintönä linna Toscanasta!). Listasin tähän postaukseen…
-
Zabaione eli zabaglione eli sabayon eli mikä?
Eksistentiaalisia pohdintoja jälkiruoan ääreltä: mitä on zabaione? Se on ilmeisesti yksi tunnetuimpia italialaisia jälkiruokia, mutta mitä se oikeastaan on? Ja miksi sillä on niin monta eri nimeä? Tunnustanpa nyt, että söin juuri ensimmäistä kertaa elämässäni tätä hieman salaperäistä jälkiruokaa. Suomessa zabaione esitellään usein ”viinivaahtona”, mikä ei ole houkutellut minua: kuka haluaisi syödä vaahtoa? Lisäksi muistan zabaglione-nimisen suklaan olleen lapsuuden inhokkini joulukonvehtirasiassa. Italiassa zabaione ei kuitenkaan ole vaahtoa tai öklökonvehti, vaan se laitetaan hauskaan kategoriaan dolce al cucchiaio eli ”lusikalla syötävä jälkiruoka”. Jälkiruokanahan voi tarjota myös leivonnaisia tai hedelmiä, mutta lusikalla syötävät jälkiruoat ovat tiramisùn ja panna cottan tyyppisiä – no, lusikoitavia makeita herkkuja. Zabaione on Italiassa lusikoitavaa ja paksua, ja sitä käytetään myös…
-
Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni – Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi
”On harvinaista tavata nainen, joka piirtää yhtä hyvin kuin te!” Salla Leponiemen Niin kauan kuin tunnen eläväni – Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi (Gummerus 2021) on taiteilija Elin Danielson-Gambogin (1861–1919) elämäkerta. Italiaan muuttanut Danielson-Gambogi on jäänyt monen muun suomalaisen (nais)taiteilijan varjoon, ja hänen uralleen mahtui monia traagisiakin vaiheita. Elämäkerta tekee Elinin eläväksi hänen kirjoittamiensa kirjeiden kautta. Niin kauan kuin tunnen eläväni – Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi on tämän kevään uutuuskirjoja. Täytyy tunnustaa, että ennen kirjan lukemista Danielson-Gambogi oli minulle melko tuntematon nimi. Hän onkin jäänyt naistaiteilijana huomattavasti tunnetumpien Helene Schjerfbeckin ja Ellen Thesleffin ja (ei valitettavasti mitenkään yllättäen) kaikkien lukuisten miestaiteilijoiden varjoon. Mutta: minulla ja Elinillähän on paljon yhteistä, kuten satakuntalaiset juuret ja…
